Meillä asui entisessä taloyhtiössä yksi nainen, jota ei voinut katsoa. Hän oli kuvottava, ja sai aikaan kauheaa myötähäpeää. Mielenterveysongelmista oli kyse, mutta ne eivät ilmenneet heti ja antaneet selitystä tilanteelle.
Tämä nainen painoi noin sata kiloa, oli ihrainen ja löysä, rinnat roikkuivat ilman liivejä löysän paidan alla, ja hänellä oli pieni vauva sekä poika , joka oli hiukan vanhempi. Tämä nainen kulki kestä jättipaidoissa tai paitulissa, jonka alla ei ollut muuta kuin pikkuhousut. Häntä ei itseään häirinnyt lainkaan, että jos maito valui rinnoista ja sotki paidan tai jos hän kyykistyi ja persvakoon hilautuneet pikkuhousut pilkistivät ihraisesta takapuolesta hänen kitkiessään kukkapenkkiä. Tukka oli yhtä tuuhea ja hyvinvoiva kuin Juicella, tosin vaaleampi ja roikkui rasvaisina soiroina pitkin päätä. Naama oli turvonnut ja iho huonokuntoinen. Talvisin vaatteet istuvat huonosti, kengät rikki, kaulaliinat, pipot ym. roikkuvat rikkinäisinä ja asusteet ovat kamalia. Ja se tukka: aina kaksihaarainen hamppulatvainen, päätä pitkin mateleva rasvaletti. Ugh!
Tämä habitus oli olemassa ihan vastaavana jo ennen raskautta, joten synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ei ollut kyse. Tämä nainen osoittautui lopulta hyvin vainoharhaiseksi, näki vieraita naisia miehensä kimpussa ja syytteli naapureita milloin mistäkin. Tunnen hänen miehensä työkaverin, joka kertoi, että tämä mies käy vieraissa aina tialisuuden tullen. Itse en uskottomuutta hyväksy, mutta tässä tapauksessa ainoan kerran elämässäni huomasin ajattelevani, että eihän sellaista hikistä, kyttäävvä, raakkuvaa, vainoharhaista, epäsiistiä porsasta kukaan voi seksuaalisesti halutakaan.
Kaiken huippuna sitten oli lopulta se, että eräänä päivänä tämän naisen vanhemmat tulivat käymään heillä. Ja voi hyvänen aika, nänen äitinsä näytti täsmälleen yhtä hirveältä!:O