Millainen äiti/isä olet?

Oletko mielestäsi vaativa, tiukka, lepsu, saamaton, cool, kaveri, diktaattori yms?

Itse olen sopivasti vaativa (tietyissä asioissa), myös tietyissä asioissa tiukka (lapsen turvallisuus), mutta muuten kyllä aika rento, en marise ja mäkätä koska se on tosi ärsyttävän kuuloista, joskus olen kyllä kaverikin koska haluan että olen se ihminen jolle lapseni avautuvat mutta tietenkin olen heidän turvallinen ja rakastava äiti.
 
Tiukka ja napakka niissä asioissa missä on oltava. Se auktoriteetti muttei diktaattori vaan lasta kuunteleva. Lempeä ja rakastava, höpsö ja hassutteleva. Rento joka ei turhia narise. Kaveri sikäli että lapsi voisi aina tulla luo missä tahansa asiassa. Nyt lapsena ja sitten myöhemminkin.
 
Rento oikeassa paikassa, tiukka tarvittaessa. Voin neuvotella, kuuntelen lapsiani, mutta ohjakset pysyy silti aina minulla. Joistain asioista ei neuvotella, ei jousteta. On säännöt, muttei natsisellaiset. Luotan lasten omaan arvostelukykyyn aika pitkälti; heillä on aivot, käyttäköön siis niitä.

Määrätietoinen ja sitkeä. Mukelot huutakoon vaikka maailman tappiin tarvittaessa, mutta minä voitan aina. Ei ne kyllä huuda kun ovat jo 8 v ja 6 v, mutta pienempänä välillä yrittivät. Turhaan. Äiti vetää pidemmän korren aina.

Hauska. Pelleilen lasten kanssa paljon.

Rakastava. Halailen, pussailen, kutittelen, hellin.

Toivottavasti aina ja ikuisesti turvallinen, lasten luottamuksen arvoinen.
 
"lepsukka"
Mä olen aika lepsu. Annan lopulta aina periksi. Osaan tietysti rajojakin pitää.. mutta marinaa en jaksa kauaa kuunnella joten usein pääsen helpommalla kun annan periksi.
 
jss
Tällä hetkellä todella huono äiti, jostain syystä en tahdo sietää tuota lasta silmissä just nyt vaikka se ei ole mitenkään erilainen kun ennenkään, sitä on muuten ihan hiivatin vaikea peittää. Kosketus, puhe kaikki on erilaista vaikka kuin yrittäis olla se entinen hassutteleva, hyvä rakastava ja johdonmukainen äiti... :(
 
Tällä hetkellä todella huono äiti, jostain syystä en tahdo sietää tuota lasta silmissä just nyt vaikka se ei ole mitenkään erilainen kun ennenkään, sitä on muuten ihan hiivatin vaikea peittää. Kosketus, puhe kaikki on erilaista vaikka kuin yrittäis olla se entinen hassutteleva, hyvä rakastava ja johdonmukainen äiti... :(
No voi höh, onko sun lapsesi minkä ikäinen? Onko tuollaisia tuntemuksia ollut ennenkin vai nyt ekaa kertaa? Toivottavasti menee ohi ja puhu tästä jollekin jos tilanne jatkuu, hienoa että kerrot tunteistasi täällä mutta livejuttukaveri on aina tehokkaampi mun mielestä.
 
Silja.S
Yleensä olen luonnehtinut itseäni mulkuksi. Ehkä tämä pätee osittain äitiyteenkin. Olen hyvin suorapuheinen, ilmaisen itseäni selkeästi. Korotan ääntä tarvittaessa, enkä edes häpeä sitä. Saatan myös kirota lapselle, mutta perustelen aina suuttumukseni. Oletan automaattisesti, että lapsi on ensisijaisesti ihminen, ei aivoton ameeba, jolta ei voisi mitään odottaa. Mutta osaan myös kehua, halata, ja antaa hellyyttä. Parasta äitiydessä on se, kun huomaa, että lapsillakin on huumorintajua, oivallusta, ja samaa paloa näyttää tunteensa aidosti ja kaunistelematta, mutta kuitenkin myös kykyä miettiä tekemisiään.

En ole täydellinen äiti, en taida olla edes erityisen hyvä äiti, mutta rakastan lapsiani ja tiedän, että lapseni rakastavat minua.
 
"Reetta"
Yleensä olen luonnehtinut itseäni mulkuksi. Ehkä tämä pätee osittain äitiyteenkin. Olen hyvin suorapuheinen, ilmaisen itseäni selkeästi. Korotan ääntä tarvittaessa, enkä edes häpeä sitä. Saatan myös kirota lapselle, mutta perustelen aina suuttumukseni. Oletan automaattisesti, että lapsi on ensisijaisesti ihminen, ei aivoton ameeba, jolta ei voisi mitään odottaa. Mutta osaan myös kehua, halata, ja antaa hellyyttä. Parasta äitiydessä on se, kun huomaa, että lapsillakin on huumorintajua, oivallusta, ja samaa paloa näyttää tunteensa aidosti ja kaunistelematta, mutta kuitenkin myös kykyä miettiä tekemisiään.

En ole täydellinen äiti, en taida olla edes erityisen hyvä äiti, mutta rakastan lapsiani ja tiedän, että lapseni rakastavat minua.
Toi oli ihan kuin mun näppikseltä! "Voi perkele!" saatan minäkin suutuksissani huudahtaa mutta lapseni tietävät ettei huudosta mene rikki mutta siitä voi mennä jos lyö tai muuten satuttaa. Siksi kannustan lapsiani näyttämään myös ne ns.kielteiset tunteet; suuttumuksen ja raivon koska niitä ei saa jättää sisälle patoutumaan. Terve aggressio pitää päästä purkamaan ja se on mun tehtävä näyttää kuinka aggressio puretaan. Voi huutaa ja kiroilla mutta koskaan toisia ei satuteta eikä tavaroita rikota. Lopuksi puhutaan asiat läpi jolloin lapsi oppii nimeämään tunteensa, ja sitten halitaan ja sovitaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Rytkäätys
Minä olen räiskyvä äiti. Saatan sadatella ja korottaa ääntä, mutta lepyn nopeasti. Rakastan lapsiani, olen leijonaemo. Hellin ja paapon heitä, mutta vaadin käytöstapoja ja sääntöjen noudattamista. Hullutellaan koko perheen kesken. Väsyneenä olen kärttyinen äiti ja aina en jaksa innostua leikkimisestä jne. Fyysistä ja sanallista hellyyttä osoitan paljon. Toivon että kasvatamme vahvoja, itseensä luottavia naisia.
Pahimpien uhmakausien aikaan saatan tuntea hetkellisesti hyvinkin negatiivisia tunteita lapsiani kohtaan, mutta heti kun saan hymyn lapsen kasvoille, tunnen sydäntä pakahduttavaa rakkautta. Olen myös ylpeä siitä että lapsemme uskaltavat näyttää negatiiviset tunteensa meille vanhemmille, he luottavat ja tietävät että heitä rakastetaan aina. Riidat sovitaan aina kunnon haleilla ja pusuilla ja meillä puhutaan paljon kaikesta maan ja taivaan välillä. Parhaat keskustelut syntyvät saunassa ja ruokapöydässä.
 
  • Tykkää
Reactions: Minna77
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys;26221771:
Minä olen räiskyvä äiti. Saatan sadatella ja korottaa ääntä, mutta lepyn nopeasti. Rakastan lapsiani, olen leijonaemo. Hellin ja paapon heitä, mutta vaadin käytöstapoja ja sääntöjen noudattamista. Hullutellaan koko perheen kesken. Väsyneenä olen kärttyinen äiti ja aina en jaksa innostua leikkimisestä jne. Fyysistä ja sanallista hellyyttä osoitan paljon. Toivon että kasvatamme vahvoja, itseensä luottavia naisia.
Pahimpien uhmakausien aikaan saatan tuntea hetkellisesti hyvinkin negatiivisia tunteita lapsiani kohtaan, mutta heti kun saan hymyn lapsen kasvoille, tunnen sydäntä pakahduttavaa rakkautta. Olen myös ylpeä siitä että lapsemme uskaltavat näyttää negatiiviset tunteensa meille vanhemmille, he luottavat ja tietävät että heitä rakastetaan aina. Riidat sovitaan aina kunnon haleilla ja pusuilla ja meillä puhutaan paljon kaikesta maan ja taivaan välillä. Parhaat keskustelut syntyvät saunassa ja ruokapöydässä.
Juurikin näin :)
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys;26221771:
Minä olen räiskyvä äiti. Saatan sadatella ja korottaa ääntä, mutta lepyn nopeasti. Rakastan lapsiani, olen leijonaemo. Hellin ja paapon heitä, mutta vaadin käytöstapoja ja sääntöjen noudattamista. Hullutellaan koko perheen kesken. Väsyneenä olen kärttyinen äiti ja aina en jaksa innostua leikkimisestä jne. Fyysistä ja sanallista hellyyttä osoitan paljon. Toivon että kasvatamme vahvoja, itseensä luottavia naisia.
Pahimpien uhmakausien aikaan saatan tuntea hetkellisesti hyvinkin negatiivisia tunteita lapsiani kohtaan, mutta heti kun saan hymyn lapsen kasvoille, tunnen sydäntä pakahduttavaa rakkautta. Olen myös ylpeä siitä että lapsemme uskaltavat näyttää negatiiviset tunteensa meille vanhemmille, he luottavat ja tietävät että heitä rakastetaan aina. Riidat sovitaan aina kunnon haleilla ja pusuilla ja meillä puhutaan paljon kaikesta maan ja taivaan välillä. Parhaat keskustelut syntyvät saunassa ja ruokapöydässä.
Peesi tälle, täällä toinen samanlainen äiti :)
 
Joskus soimaan itseäni siitä että olen niin kova puuhaamaan; kun olemme lasten kanssa ulkona, en minä useinkaan istu heidän kanssaan hiekkalaatikolla vaan teen pihatöitä. Sama sisällä, siivoilen ja laitan ruokaa ja lasten osallistuu niihin hommiin. Pysähdyn harvemmin leikkimään heidän kanssaan, en jotenkin osaa!
Minä mielelläni luen, opetan käytännön asioita, teen majoja, piirrän tai seikkailen luonnossa lasten kanssa, mutta en osaa leikkiä. Se on minusta tympeää enkä oikein keksi tai muista miten leikitään. Mielummin viskelen kiviä järveen tai etsin käpyjä metsässä lasten kanssa. Mieheltä sellainen juokseminen ja leikkiminen onnistuu paremmin. Minä tykkään kyllä olla kiipeilypuuna ja leikkiä piilosta, mutta en ole siinäkään kovin pitkäjänteinen vaan veri vetää taas tekemään jotain. Pitäisi opetella pysähtymään enemmän.
 
Hermot mulla meinaa mennä useinkin. Oon tiukka niissä säännöissä mitä meillä on, monen mielestä kuitenkin varmaan aika salliva.

Mies on isänä itse rauhallisuus, ainakin muhun verrattuna. Lapset ruukaakin sanoa, "ei isi suutu".
 

Yhteistyössä