Millä puremisesn saa loppumaan?

poika 1 v ja n 2kk ja puree, mikään ei auta. vinkkejä tarvittais, kiitos!

 

Kuulostaa julmalta ja saan (ehkä) ryöpyn niskaani, mutta kerrompa kuitenkin. Meillä on kumpikin purrut ja isompi puri myös vauvaa (oli vajaa 2v). Muu ei auttanut kuin kerran puraisin takas, en tosin niin kovaa kun lapsi minua/vauvaa mutta kuitenkin ja se autto..

 

meillä vaan auttoi aika ja sitkeys.joka kerta toruttiin kun puri ja olen minäkin kerran näykkäissyt takas.kerran käänsin oman käden kun yritti purra ja purikin itseään.julmaa mutta kyllä se siitä lähti loppumaan.nyt välillä puree jos suuttuu oikein kunnolla,purkaa sillä turhautumista...

 

Kieltämällä ja kieltämällä. Jos ei ole totellut, hetkeksi esim. matkasänkyyn. Lyhyeen loppui.

Itse en tosiaankaan suosittele takain puremista, mm. siksi, että väkivalta lisää väkivaltaa.
Varmasti luottamus maailman tärkeimpään ihmiseen horjuu,jos tämä satuttaa.

 

Meillä ei myöskään olla lapsia purtu. Oon sitä mieltä, että puhetta on uskottava ilman väkivaltaa.
En voi ymmärtää niitä, jotaka haluavat lastaan satuttaa. :\|

 

Meillä kans purraan mutta kuulemma sitä ei missään nimessä saa tehdä että puree takaisin opettaakseen ettei niin saa tehdä. Lapsi voi ymmärtää sen tällöin sallituksi teoksi kun vanhempi tekee samoin.
Meillä kielletään ja kielletään, irroitetaan poika kauemmas, mutta ei ne kyllä auta. Serkkunsa ollut ihan samanlainen ja aikaa myöten se jäi pois. Odottakaamme sitä aikaa myöten-hetkeä siis..

 

Meillä tyty puree, rääpii ja repii oikein kaksin käsin tukasta.. Toruttu on mutta jos ei pikkuhiljaa ala mennä jakeluun, ettei niin tehdä alan puremaan varmaan takasin...Ei tee esim.muille lapsille tämmöstä, vain isille ja äitille..

 

Meillä myös tyttö reilu 1v ja puree :kieh: :headwall: mutta meillä auttoi ainakin vähän kun ottaa tyttöä nenästä kiinni samalla hetkellä kun hän puraisee. Mutta muuten aina kielletään ja sanotaan että tulee kipeää jos puree. Itse en aio puraista takaisin ei väkivaltaan vastata väkivallalla.

 

Ei missään nimessä saa purra takaisin! Ei pieni lapsi ymmärrä, että äiti tai isä puree näyttääkseen miltä se tuntuu.

 

No eikös se takaisin pureminen ole niin sanotusti luvan antamista pienelle Mä olen saanu jokaikisen 3 lapsen puremisen loppumaan sillä, kun olen ottanut lapsen nenästä kiinni niin että lapsen on ollu pakko päästää irti, tämän olen myös tehnyt jos olen nähnyt että on aikaissakaaan niin tehdä ja kysynyt että ottaako äiti nenästä kiinni. Lyhyeen on loppunu se "Maistelu" koska ei se nenästä kiinniotto tunnu mitenkää mukavalta

 

kielletty on ja näytetty surulliselta..että koskee..pikkuhiljaa ymmärtävät, että pureminen sattuu ja lopettavat. Nykyään jos otaltavat ja toista sattuu ovat tosi noloina, kun vain ilmeelläni osoitan paheksuntani tekoa kohtaan..sitten anteeksi ja äidin naama on taas =) Lasta itseään ei tietty taas saa paheksua..vain teko on ällö.

 

Suosittelisin tutustumista toiseen lapseen, joka puree. Julmaa, mutta kavereilla toiminut... Mutta ei luonnollisesti onnistu, kuin sattumalta.

 

Meillä neiti myös puree ja olen itekin miettinyt että millä sen sais loppumaan. Jonkun aikaa tepsi että otti aina nenästä kiinni, mutta ei sekään enää toimi tai sit kerkee purra niin lujaa ettei kerkee ottaa nenästä kun veet tulee silmiin. Kielto ei tehoa, eikä surunaamakaan. Ikää neitillä on paria kuukautta vaille 2. Uhmaako lie? Nyt on meillä käytössä talousjakkara, johon aina vien tytön istumaan kun puree. Saa nähdä miten se sitten toimii. Mulle vain alkaa riittään puruleluna oleminen.

 

Meillä kans kovasti pureva, vähän yli 1-v poika. Käsivarret on mustelmilla ja pari kertaa on tehnyt niin kipeää, että on suoraan sanoen tehnyt mieli ottaa tukasta kiinni - sitä en kuitenkaan ole tehnyt enkä tee! Kun pureminen alkoi, karjaisin kokeeksi oikein kunnolla ja näin kun poikani sydän särkyi (hän kun osoitti näykkäisemällä olevansa kovin mielissään läheisestä hetkestä). Se oli hirveä kokemus äidille. Naurakaa vaan, mutta näin kävi meitsille.

Meillä pureminen liittyy tunnetiloihin: kun on äärimmäisen hyvä tai äärimmäisen paha/kiukkuinen/turhautunut olo, ilmaistaan tunnetila puremalla. Isää ei niinkään purra, mutta mua kyllä - paitsi että tissiä ei ole purrut kuin kerran kokeeksi nelikuisena ekojen hampaiden puhjettua. (eli tietää että herkku lähtee jos haukkaa... ) Aina kun puree kiellän napakasti, tai jos se on sellaista "hellyyspuremista" niin sanon vaan että hellästi hellästi ja näytän kuinka voi suukotella ilman että se sattuu. Ja tietenkin ennakoin vähän tilanteita eli vedän käden pois ennen kuin puree. En tiedä onko tää konsti tehonnut, mutta pureminen on selvsti vähentynyt viime viikkoina. Syy voi olla myös se, että me ymmärretään pojan viestejä nyt paremmin eikä hän turhaudu siihen ettei saa asioitaan selvitettyä. Oon myös ottanut sen linjan etten tee puremisesta isompaa numeroa ettei siitä tulisi pojalle tietoinen vallankäytön väline - jos olen täysin väärässä niin kertokaa ihmeessa!

Hellyyspureminen on loppunut kokonaan nyt kun poika oppi halaaman ja silittämään. Luulen, että pureminen jää pois kun oppii puhumaan, kun voi sitten ilmaista itseään tarkasti. Muita lapsia ei ole purrut kertaakaan.