mikä mussa vikana
Alkaa jo pikkuhiljaa ihteäkin veetuttaa nää ajatukset. Nimittäin kateus. Esim. kaverini osti hevosen, no olin siitä kateellinen, vaikka mulla ihtellänikin oli hevosia. Ja nyt kuulin että serkkuni oottaa vauvaa. No siitäkin "pitää" olla kateellinen, vaikka ihtellä on 2kk ikäinen nyytti sylissä. Ihanku kukaan muu ei sais nauttia ja olla onnellinen samoista asioista ku mie, kellään muulla ei sais olla hevosta, vauvaa tms. Miten hemmetissä tämmösistä ajatuksista voi päästä eroon?? Niin ja pidän siis nää kateus-ajatukset ihan oman pään sisällä, en oo koskaan puhunu niistä kellekään, kaikista vähiten sille kelle olevinaan oon kateellinen.