millä sanalla kuvailisit

[sanat hukassa]

Mielentilaa tai käyttäytymistä mikä onkaan kun toinen ottaa sanomiset kirjaimellisesti ja käyttäytyy niiden mukaan mutta överisti? en tiedä tajuuko nyt kukaan mitä tarkoitan. Niin ja äänensävy on liiankin mukava/iloinen sellanen tekopirteä ja sanat överinä..

 

["hjkl"]

Perseen-nuolija?

 

[sanat hukassa]

Eiii. Perseennuolija tekee sen omasta halustaan tämä pottuillakseen

 

[Miss Apatia]

V*ttuiluksi? Siis jos tekee tietoisesti.

 

[sanat hukassa]

Kai sitä siksikin voi sanoa.. mitenköhän olis paras reagoida takaisin...? lähtee leikkiin mukaan täysil vai olla huomioimatta vai jotenkin muuten.. mul ittel tän tapauksen loppunu voimat ja kiinnostus.. päällimmäisin tunne täl hetkel on se vi****tus eli tais onnistuu siin mitä halus...

 

["kai"]

masennus tms.

 

[Echo]

Pottuuntunut?

 

[rietas]

Keljuilu.

 

[sanat hukassa]

Auttaa viel jotta en aiheuttais enempää riitaa niin kun nyt kysyn tätä mieheltäni tänään tyyliin mitä ajat takaa tolla ....... ? Silleen hieno varaisesti..

 

[Echo]

Auttaa viel jotta en aiheuttais enempää riitaa niin kun nyt kysyn tätä mieheltäni tänään tyyliin mitä ajat takaa tolla ....... ? Silleen hieno varaisesti..

No jos olisin huomauttanut ihan aiheesta (ja semmoisessa tilanteessa jossa on pakko sanoa) ja mies loukkaantuisi siitä ja alkaisi irvailemaan, niin joko nauraisin sille pelleilylle (jos huomautettava asia ei ole todella vakava) tai antaisin ukon olla.

Riippuu vähän siitä asiasta josta valitit hänelle.

 

[aloittaja..]

Niin varmaan juu riippuu. Aika monestakin asiasta ""valitin"" mutta kaikki ihan aiheellisesti ei mitään liioittelua tai muuta. Ja viel asiallisestikkin eli en ns. kiukutellut tai mitään. Miettisin mist se ton puhetyylinsä veti ja ainoo mitä keksin oli siin kirjeen alus kun kerroin kirjoittamisen syyksi sen kun meillä ei tuo puhuminen onnistu. Ja keskustelu ei ole nyt jostain syystä hetkeen onnistunut ilman riitoja oli aihe sit mikä tahansa.. ittel ny vaan sellanen olo että herra ""voitti"" ja mä pakkaan kamat.. vaikkakin hän ei ole vihjannut tavallaan millään että haluis erota siis.. mut en jaksa vaan sen touhui koht enää..

 

[Bitch]

Kysy vaan mitä hän meinaa tuolla liioitellulla vittuilullaan saavuttaa kun kerran olet asiaasta sanonut

 

[Echo]

Niin varmaan juu riippuu. Aika monestakin asiasta ""valitin"" mutta kaikki ihan aiheellisesti ei mitään liioittelua tai muuta. Ja viel asiallisestikkin eli en ns. kiukutellut tai mitään. Miettisin mist se ton puhetyylinsä veti ja ainoo mitä keksin oli siin kirjeen alus kun kerroin kirjoittamisen syyksi sen kun meillä ei tuo puhuminen onnistu. Ja keskustelu ei ole nyt jostain syystä hetkeen onnistunut ilman riitoja oli aihe sit mikä tahansa.. ittel ny vaan sellanen olo että herra ""voitti"" ja mä pakkaan kamat.. vaikkakin hän ei ole vihjannut tavallaan millään että haluis erota siis.. mut en jaksa vaan sen touhui koht enää..

Anna sille kuitenkin ennakkovaroitus, että "jos ei sun asenne muutu ja jos ei keskustelua tule, niin lähden". Ja sanot tuon ihan rauhallisesti.
Tai toinen mikä olisi, niin parisuhdeterapia.

Ehkä pieni irtiotto voi saada miehen tajuamaan asian vakavuuden, mutta toisaalta sen irtioton pitäisi olla sen verran pitkä ettet heti ensi viikolla ole tulossa takaisin kun mies vähänkin vinkkaa -> sama puhumattomuus jatkuisi uudestaan kun palaisitte yhteen.

 

[aloittaja..]

Olen ehdottanut hälle kyseisessä kirjeessä asumuseroa mutta oltaisiin silti yhdessä.. eli muuttaisin lasten kans joksikin aikaa pois ja kattois mihin suuntaan lähtee suhde..

 

[Echo]

Olen ehdottanut hälle kyseisessä kirjeessä asumuseroa mutta oltaisiin silti yhdessä.. eli muuttaisin lasten kans joksikin aikaa pois ja kattois mihin suuntaan lähtee suhde..

Se voisi olla hyvä ajatus. Joskus saman katon alla ei näe asioita kauempaa käsin, ja mies tarvitsee selvästi vähän kasvamista ulos tuosta lapsellisuudestaan. Esim. 1-2 vuotta pidätte tilannetta auki (vaikka se varmasti tuntuu pitkältä ajalta) ettekä hötkyile.

Ja kannattaa sitä parisuhdeterapiaa ehdottaa joka tapauksessa.

 

[aloittaja..]

Voikun se terapia olisi tuon miehen kanssa edes mahdollista mutta epäilen.. tajusin tässä pähkäillessä että en taida häntä edes tuntea kunnolla vaikka ollaan oltu 3v yhdessä.. mut sen tiedän ettei.hän puhu asioista tai varsinkaan avaudu kellekkään ei edes parhaalleen kaverilleen tai mulle. Ahdistaa itseäni kun en tiedä mitä sen päässä liikkuu. Ja kun muidenkin murheiden lisäksi meillä nyt tälläistä niin tekis mieli silt kysyy et yrittääkö se oikeesti ajaa mut johonkin mielisairaalaan..... :/ ei mun pääkoppani enää kyl kauaa kestä..

 

[Echo]

Voikun se terapia olisi tuon miehen kanssa edes mahdollista mutta epäilen.. tajusin tässä pähkäillessä että en taida häntä edes tuntea kunnolla vaikka ollaan oltu 3v yhdessä.. mut sen tiedän ettei.hän puhu asioista tai varsinkaan avaudu kellekkään ei edes parhaalleen kaverilleen tai mulle. Ahdistaa itseäni kun en tiedä mitä sen päässä liikkuu. Ja kun muidenkin murheiden lisäksi meillä nyt tälläistä niin tekis mieli silt kysyy et yrittääkö se oikeesti ajaa mut johonkin mielisairaalaan..... :/ ei mun pääkoppani enää kyl kauaa kestä..

Tulee parikin tuttua miestä mieleen jotka eivät vaan puhu tunteistaan oikeastaan kellekään ja silti he ovat aika tavismiehiä. Toisen näistä vaimo on ajatellut on ollut ihan poikki miehensä puhumattomuudesta ja miettinyt että onko miehellään joku aleksitymia. En tiedä kun en tunne asiaa niin hyvin, mutta tämmöisen tekstin löysin aleksitymiasta...aika yleistä miehillä kun 12%. Lähde ei ole luotettavan oloinen mutta voihan sitä etsiä luotettavamman.
Sopiiko kuvaus mieheesi?

ww.city.fi/yhteiskunta/aleksitymia/4562
"Kaikki ovat joskus tavanneet äärimmäisen järki-ihmisen. Hän valittaa selkäkipua, kun on paha mieli. Heikko kyky tunnistaa ja ilmaista tunteita sai vuonna 1973 psykiatriassa nimen aleksitymia, kun Harvardin yliopiston professori Peter Sifneos halusi määritellä joitakin potilaita vaivaavan persoonallisuuspiirteistön. Aleksityymikolla on niukka mielikuvitus ja konkreettinen, ulkokohtainen ja yksityiskohtiin keskittyvä ajattelutapa. Hän on hyvin toiminnallisesti suuntautunut. Aleksityymikoita on kuvailtu emotionaalisesti mielenkiinnottomiksi, ikävystyttäviksi ja etäisiksi. Aleksitymian kehittymiseen vaikuttavat sekä perimä että ympäristö. Lapsuudenkodissa on esiintynyt tavallista useammin psykopatologiaa.

Aino Mattilan sosiaalipsykiatrian väitöksen mukaan aleksitymian esiintyvyys on miehillä 12 ja naisilla 8 prosenttia. Suomalaiset miehet ja naiset tunnistavat tunteensa yhtä hyvin, mutta miehillä on enemmän vaikeuksia tunteidensa kuvailemisessa ja taipumusta ulkoistavaan ajatteluun. Aleksitymia on yhteydessä työuupumukseen, huonommaksi koettuun terveyteen ja elämänlaatuun sekä korostuneeseen ruumiillisten oireiden kokemiseen. "

 

[aloittaja..]

Voihan se tuollaistakin olla. On vaan kuitenkin niin etten tiedä mitä tekisin tuon miehen kanssa. Itsellä niin ristiriitaiset tunteet ja ajatukset. Ja kun kuitenkin yhteinenlapsikin on. Ja mulla on ittel tääl kotona asumassa edellisestä suhteesta lapsi. 2 lapsen kanssa toimiminen kaikkien näiden päätäni vaivaamien asioiden kanssa ei tahdo toimia. Ja kun viel pitäis kaikki kotityötkin tehdä. Jännittää jo kun perhetyöntekijä (jonka olen omasta tahdosta saanut) tulee kohta ja kämpästä näkee että kaikki ei ole hyvin tässä talossa.. toivon ettei siitä tule mitään ongelmia ainakaan..