V
S
sektismama
Vieras
[QUOTE="vieras";24490325]Se kosketuksen/ paineentunne tuntuu samalla tavalla kuin hammaslääkärissä kun sulta irrotetaan hammasta. Ei siis satu tai tunnu kipua, mutat kyllä sen tuntee kun ne repii istukkaa irti, vähän sellaista kuin joku painaisi kädellä sun mahaa melko rajusti. Mutta ei pysty tarkasti sanomaan missä kohdalla kosketaan, minusta se tuntui ainoastaan vain paineen tunteelta.
Ennen kuin tekivät leikkausviillon siveli kylmällä rätillä mahaa ja kysyi tuntuuko se - ei tuntunut.
Minusta sektiollakaan on turha ketään pelotella, se ei ole niin kamalaa kuin luullaan. Mutta jos voisin valita haluasin seuraavalla kerralla synnyttää alateitse. Uskon että toipuminen alatiesynnytyksestä on äidillekin nopeampaa. Mulla meni monta kuukautta siihen että leikkaushaava lakkasi aristamasta, ja rajoittaahan se kaikkea elämää kun ei saa mitään vauvaa painavampaa nostaa (esim turvakaukaloa, jossa on vauva).[/QUOTE]
Mä olen kyllä eri mieltä tuosta. Siis en jätä toista sen vuoksi tekemättä, että ajattelisin ettei sektiosta selviä, mutta mun suunniteltu hyvin mennyt sektio oli kyllä aika kamala. Kyllä mun mielestä oli aika HELVETIN iso ero repiikö joku puudutettua hammasta vai 4 kiloista vauvaa ja istukkaa sisuksista. Plus se kun ne vielä kuivaavat jälkensä kohdusta. En tuntenut varsinaista kipua, mutta kyllä sisuskalujen repimisen sijaista viettäisin vaikka koko viikon hammaslääkärin tuolissa. Ja se KOHDUN PAINELU sektion jälkeen on ehdottomasti kovin fyysinen kipu mitä olen ikinä tuntenut. En väitä, etteikö synnyttäminen olisi kivuliampi kertakokemus, mutta sektio mun kohdalla ei ollut kivuton. Enkä kyllä sitä odottanutkaan, mutta yllätti se silti.
Kun muut hoitivat vauvoja niin minä itkin opiaateissa kun sattui niin saatanasti. Kun suurin osa mammoista on parissa viikossa toipunut joten kuten synnytyksestä niin minä harjoittelin kuinka aivastetaan tai nauretaan niin ettei satu. Ja imetin lastani panadol-burana-cocktaililla höystetyllä maidolla. En voinut käyttää koiraa ulkona, enkä lykkiä vaunuja pihalla, saati ajella autolla kun turvavyö paino, enkä voinut kantaa kaukaloa ja nostella vaunuja. Mun sektiosta on kolme vuotta ja haavan tunto ei ole palautunut. Tunto on vieläkin arempi. Sektio on leikkaus, jossa vatsa avataan kolmesta kerroksesta.
Tietenkin sektiosta selviää ja lopputulos on niin ihana, että se kananttaa. Mutta eikö ennemmin kannattaisi kysellä saisiko synnytyspelkoon apua?
Ennen kuin tekivät leikkausviillon siveli kylmällä rätillä mahaa ja kysyi tuntuuko se - ei tuntunut.
Minusta sektiollakaan on turha ketään pelotella, se ei ole niin kamalaa kuin luullaan. Mutta jos voisin valita haluasin seuraavalla kerralla synnyttää alateitse. Uskon että toipuminen alatiesynnytyksestä on äidillekin nopeampaa. Mulla meni monta kuukautta siihen että leikkaushaava lakkasi aristamasta, ja rajoittaahan se kaikkea elämää kun ei saa mitään vauvaa painavampaa nostaa (esim turvakaukaloa, jossa on vauva).[/QUOTE]
Mä olen kyllä eri mieltä tuosta. Siis en jätä toista sen vuoksi tekemättä, että ajattelisin ettei sektiosta selviä, mutta mun suunniteltu hyvin mennyt sektio oli kyllä aika kamala. Kyllä mun mielestä oli aika HELVETIN iso ero repiikö joku puudutettua hammasta vai 4 kiloista vauvaa ja istukkaa sisuksista. Plus se kun ne vielä kuivaavat jälkensä kohdusta. En tuntenut varsinaista kipua, mutta kyllä sisuskalujen repimisen sijaista viettäisin vaikka koko viikon hammaslääkärin tuolissa. Ja se KOHDUN PAINELU sektion jälkeen on ehdottomasti kovin fyysinen kipu mitä olen ikinä tuntenut. En väitä, etteikö synnyttäminen olisi kivuliampi kertakokemus, mutta sektio mun kohdalla ei ollut kivuton. Enkä kyllä sitä odottanutkaan, mutta yllätti se silti.
Kun muut hoitivat vauvoja niin minä itkin opiaateissa kun sattui niin saatanasti. Kun suurin osa mammoista on parissa viikossa toipunut joten kuten synnytyksestä niin minä harjoittelin kuinka aivastetaan tai nauretaan niin ettei satu. Ja imetin lastani panadol-burana-cocktaililla höystetyllä maidolla. En voinut käyttää koiraa ulkona, enkä lykkiä vaunuja pihalla, saati ajella autolla kun turvavyö paino, enkä voinut kantaa kaukaloa ja nostella vaunuja. Mun sektiosta on kolme vuotta ja haavan tunto ei ole palautunut. Tunto on vieläkin arempi. Sektio on leikkaus, jossa vatsa avataan kolmesta kerroksesta.
Tietenkin sektiosta selviää ja lopputulos on niin ihana, että se kananttaa. Mutta eikö ennemmin kannattaisi kysellä saisiko synnytyspelkoon apua?
[QUOTE="mie";24490300]Miksi siihen pelkoon ei haeta "hoitoa" jo ennen raskautta?
Ja tämä ei siis millään pahalla, ihan uteliaisuutta mietin vaan.[/QUOTE]
Käsittääkseni aika usein pelko kohdistuu kipuun, sairaalahenkilökunnan mokailuun ja yleensäkin siihen, että jokin menee pieleen. Miten sellaista pelkoa sitten konkreettisesti voi hoitaa? Kätilöt ja lääkärit mokailee joka päivä. Pahoja repeämiä tulee joka päivä. Häntäluita murtuu ja peffan sulkijalihaksia repeää melkein joka päivä. Ja ne voi käydä ihan kenen kohdalla tahansa. Vaikka kuinka sanottaisiin, että suurimmalla osalla menee hyvin, niin ei silti voida vakuuttaa, että juuri sillä pelkäävällä menisi hyvin. Ja kuulemma ne pelkopolilla myös lupaa kivunlievitystä. Mutta kun kaikilla epiduraali ei auta. Ja kivuton alatiesynnytys on niin harvinainen, että sellaisesta ei kannata edes unelmoida.
Mulla ei ole synnytyspelosta omakohtaista kokemusta, mutta voin hyvin kuvitella, että jos pelkää kipua ja hoitovirheitä, niin eipä siinä paljoa pelkopolien keskustelut ja tilastojen katselut auta.
Ja tämä ei siis millään pahalla, ihan uteliaisuutta mietin vaan.[/QUOTE]
Käsittääkseni aika usein pelko kohdistuu kipuun, sairaalahenkilökunnan mokailuun ja yleensäkin siihen, että jokin menee pieleen. Miten sellaista pelkoa sitten konkreettisesti voi hoitaa? Kätilöt ja lääkärit mokailee joka päivä. Pahoja repeämiä tulee joka päivä. Häntäluita murtuu ja peffan sulkijalihaksia repeää melkein joka päivä. Ja ne voi käydä ihan kenen kohdalla tahansa. Vaikka kuinka sanottaisiin, että suurimmalla osalla menee hyvin, niin ei silti voida vakuuttaa, että juuri sillä pelkäävällä menisi hyvin. Ja kuulemma ne pelkopolilla myös lupaa kivunlievitystä. Mutta kun kaikilla epiduraali ei auta. Ja kivuton alatiesynnytys on niin harvinainen, että sellaisesta ei kannata edes unelmoida.
Mulla ei ole synnytyspelosta omakohtaista kokemusta, mutta voin hyvin kuvitella, että jos pelkää kipua ja hoitovirheitä, niin eipä siinä paljoa pelkopolien keskustelut ja tilastojen katselut auta.
Viimeksi muokattu:
S
sektion "saanut"
Vieras
Minä olen saanut sektion synnytyspelon takia. Kävin pelkopolilla keskustelemassa asiasta ja siihen sitten päädyttiin yhteistuumin lääkärin kanssa paria viikkoa ennen synnytystä. Ja oikein hyvä niin. Se oli minulle se oikea tapa sillä hetkellä.
P
pha
Vieras
Sydämensiirtokin alkaa olla rutiinileikkaus, mutta ei se sitä pieneksi operaatioksi tee. Moni kuvittelee, että sektiossa suunnilleen aukaistaan vähän ihoa, mutta muistaakseni siinä on 7 eri kerrosta kudosta, jonka läpi on yksitellen mentävä ja paluumatkalla paikattava.
Molemmat synnytystavat kokeneena en missään nimessä haluaisi joutua sektioon uudelleen. Olo oli niin kokonaisvaltaisesti avuton pari viikkoa sen jälkeen ja kivut todella piinallisia.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="odottava";24489981]Minulla on nyt raskausviikko 12. Synnytys pelottaa jo nyt. Onko teillä vinkkejä, miten olette saaneet section eikä ole tarvinnut synnyttää? Sectioa ei ilmeisesti saa automaattisesti, vaikka pelkää.[/QUOTE]
36 tunnin käynnistyksen jälkeen ensin lapsen ja sitten minunkin elintoiminnot romahtivat.
Ja myönnän, että oli vähän Aburp vastaus, mutta kokemukseni mukaan ns. luonnollisella tavalla synnyttäminen on AINA helpompaa kuin sektio.
36 tunnin käynnistyksen jälkeen ensin lapsen ja sitten minunkin elintoiminnot romahtivat.
Ja myönnän, että oli vähän Aburp vastaus, mutta kokemukseni mukaan ns. luonnollisella tavalla synnyttäminen on AINA helpompaa kuin sektio.
O
Oij <3
Vieras
[QUOTE="vieras";24493906]Lähemmäs 5 kg beibe, eikä synnytys edistynyt. Oli vähä niinkö hätäsectiö.[/QUOTE]
Olipas coocas beibe sulla sitten. Hätäsectiö tietysti tehdään jos synnytycsen culussa ongelmia. Toivottavasti caicci nyt niinkö cuitenci hyvin.
Olipas coocas beibe sulla sitten. Hätäsectiö tietysti tehdään jos synnytycsen culussa ongelmia. Toivottavasti caicci nyt niinkö cuitenci hyvin.
Miksi minä arvostan sinua luku luvulta enemmän?
Eikö olisi kohtuulista&sopevaa, jos myöntäisin, jotta jo jäin aikoja sitten kuopuksesi kuviin koukkuun? (Nykyään enemmän esikois-kuviin addikoitunut. Se poika-tuoli-kombinaatio... WOW!)
V
"vieras"
Vieras
Oli coocas. Cohtuni leicattiin siis, ja beibe vedeltiin ulospoies ja caicci päättyi hyvin. Sitä ennen yriteltiin cäynnistellä eri tavoin mut ei onnistunut cäynnistelyt. Cohdunsuu ei auennut paria centtiä suuremmax. Ei ollut civaa.
Similar threads
- tokseemikko :)
- Aihe vapaa