Millä lapsen saa tekemään läksyt ilman kiukkua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Ymmärrän, että lapsi on väsynyt koulupäivän jälkeen mutta läksyjä ei ekaluokkalaisella ole paljoa. Niiden tekemiseen menee noin 10-15 minuuttia maksimissaan (usein ei sitäkään) jos lapsi jaksaisi keskittyä ja vain tekisi läksyt. Säheltää ja sählää kaikkea muuta, sotkee kirjaa ja pyyhkii jo oikein tehdyt vastaukset pois. Niin, että niihin menee kaikkiaan usein parikin tuntia ja sen jälkeen kaikki ovat kiukkuisia ja turhautuneita. Läksyt eivät ole lapselle mitenkään vaikeita mutta se aloittaminen ja keskittyminen on jotenkin niin hankalaa. Keikutaan tuolilla ja kaadutaan, löydetään jostain joku roska mitä jäädään ihmettelemään, kynä on väärän värinen, kaikki muut kirjan sivut kiinnostavat paljon enemmän ja sitten vängätään eikä niitä voisi tehdä ensin vaikka niitä ei ole lupa tehdä ollenkaan, lasketaan montako sivua kirjaa on jäljellä jne.

Olemme tehneet niin, että ensin joko välipala ja lapsi saa puuhata omiaan 30 minuuttia kotona ennen läksyjä tai sitten jos on ollut iltapäiväkerhossa saa leikkiä ymv sen aikaa kun teen ruuan ja sitten läksyt ruuan jälkeen. Kavereille tai ulos ei lähdetä ennen kuin läksyt on tehty ja usein tämä aiheuttaa ihan älyttömästi mielipahaa koska lapsi tekee edelleen läksyjä kun on jo iltapala aika. Jos motivoituu tekemään (on jotain oikein kivaa luvassa läksyjen jälkeen) tekee ne mukisematta oikein siinä 10-15 minuutissa.

Lapsella on todettu olevan keskittymisessä ja toiminnanohjauksessa isoja haasteita mutta silti tämä läksy show menee jotenkin ihan töysin yli ymmärryksen. Mitään palkinto juttua en tähän haluaisi koska niitä on muutenkin käytetty niin paljon eikä ihan joka asiasta voi luvata palkintoa. Tänäänkin on päivä kun minulle keitti yli. Lapsella oli 4 riviä laskuja joista puolet teki alle 5 minuutissa kunhan sai aloitettua. Seuraavien laskujen aloittamiseen meni noin 1,5 tuntia kun vain istuimme vierekköin pöydän vieressä ja koitin saada lasta tekemään läksyjä. Sitten sanoin, että nyt teet läksyt yksin ja tarkistamme ne kun ovat valmiita ja menin muualle tekemään omiani. Puoli tuntia sitten kävin katsomassa niin lapsi ei ollut edennyt mihinkään vaan oli levittänyt värikynät ja rakenteli niistä kuvioita. Istuu edelleen tekemässä noita noin kymmentä laskua joita on tehnyt kai jo yli 2 tuntia.
Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi vanhempana kun taas meni hermot. Jos on vaikeita niin tottakai autan mutta laskut sellaisia, että lapsi laskee ne vilauksessa päässään. Nytkin luetteli vastaukset ensimmäisen tekemättömän rivin laskuihin vilauksessa mutta ei vain saa aloitettua sitä, että kirjaan vastaukset kirjaan.
Millä te olette saaneet läksyjen tekemisen sujumaan? Vai onko tämä vain totuttelua? Lapsi tykkää koulusta ja pärjääkin opettajan ja koetulosten mukaan hyvin mutta nämä läksyt ovat jotain aivan kamalaa.
 
Itse lähtisin purkamaan ongelmaa googletuksella kuten "procrastination in homework children", vertaamalla eri lähteitä (ja niiden lähteiden luotettavuutta jos joku homma ei mätsää) ja miettimällä asiaa miten se tieto soveltuu omaan lapseen ja kysymällä opettajalta jos linkeistä herää lisää ajatuksia tai kysymyksiä.

Jos homma menee senkin jälkeen yli äyräiden niin vissiin kannattaa harkita jos jonkin sortin ADD tai AD/HD voi olla kyseessä. Itselläni ADD ja näen itseäni tuossa käytöksessä. En tosin ole lääkäri joten en osaa sanoa tästä mitään sen tarkemmin.
 
Tuo kotitehtävien teko on isoillekin monesti tosi vaikeaa. Puoli iltaa saattaa mennä siihen, että miettii läksyjen tekemisen aloittamista, ja usein niitä tehdään sitten kauhealla kiireellä vasta aamulla tai pahimmillaan koulussa välitunnilla ennen sitä tuntia jolloin ne pitää olla tehtynä.

Sinuna laittaisin lapselle tosi tiukat säännöt siitä, että miten ja milloin läksyt pitää tehdä. Mikäli jos lapsi ei toimi sääntöjen mukaan, niin rankaisu käyttöön. Jos ei muu auta, niin pistä se nurkkaan seisomaan naama seinässä kiinni ja sano, että siitä ei ole pois tuleminen ennen kuin lupaa tehdä vitkastelematta läksyt.

Sitten, kun vähitellen alkaa mennä jakeluun, että on hommia jotka elämässä vaan täytyy tehdä oli kivaa tai ei, ja läksyjen teosta tulee rutiini, niin asia helpottanee.

Tuohon lapsen opettamiseen läksyjen tekoon kannattaa oikeasti panostaa, koska myöhemmin koulutaipaleella koulumenestys jää todella heikoksi jos läksyjä ei tee. Pahimmillaan potentiaaliset ysit muuttuvat todistuksessa viitosiksi jos läksyt laiminlyö, tai toisen/kolmannen asteen koulutus jää jopa kesken.
 
Kyllä se on ja kyllä sitä nimenomaan pitää vaatia. Kun sitä muutaman ensimmäisen luokan ajan vaatii ja tarkistaa että on tehty, niin sitten se lapsi sen oppii ja tekee ihan itse myöhemmin.

Oppisuunnitelma on oppisuunnitelma mutta se ei ole mikään Herran antama pyhä oppi vaan normiutunut tapa hoitaa asioita. Vaikka voi sitä itse kukin nostalgiapärinöissään puhua miten ennen oli kunnollista.

Tässä vähän läksyä kotiläksyistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Homework

"It is often thought that Roberto Nevilis of Venice, Italy invented homework in 1095 or 1905 as a punishment for his students. Upon further inspection, however, this seems to be more of an internet myth than a fact due to the lack of historic evidence.

Instead, it is believed that Horace Mann, an American 19th-century politician and educational reformer, invented the modern concept of homework and made it an educational essential in schools. He got the idea after traveling to Prussia and attending The Volksschulen (People's Schools). Students at the Volksschulen were given mandatory assignments to be completed at home on their own time as a way to demonstrate the nation-state of Germany’s power, even during personal time (due to the work of Johann Gottlieb Fichte, who was trying to rally support for a unified German state). This inspired Horace Mann to enforce it into the American education system, which subsequently spread it around the world soon after.

The effect of homework is debated. Generally speaking, homework does not improve academic performance among children and may improve academic skills among older students, especially lower-achieving students. Homework also creates stress for students and their parents and reduces the amount of time that students could spend outdoors, exercising, playing, working, sleeping, or in other activities."

Toisinsanottuna kotiläksyjen funktio on kuin kädenpuristus, mutta vieläkin merkityksettömämpi. Kädenpuristuksella oli aikanaan funktionaalinen merkitys jotta voitaisiin tarkistaa että kaverilla ei ole tikaria kädessä, tänään se on symbolinen rituaali tervehtimiseen.

Kotiläksyt taas perustuvat hyveiden viestintään (virtual signaling) samalla kun ovat funktionaalisesti hyödyttömiä tai elämää rajoittavia.
 
Kyllä se on ja kyllä sitä nimenomaan pitää vaatia. Kun sitä muutaman ensimmäisen luokan ajan vaatii ja tarkistaa että on tehty, niin sitten se lapsi sen oppii ja tekee ihan itse myöhemmin.
Voihan sitä aina vaatia että kielitaidottomat mamuvanhemmat, mt- ja alkkisvanhemmat ja pitkää työpäivää tekevät vanhemmat auttaa läksyissä mutta ei ne silti sitä tee. Ei kaikki vanhemmat edes osaa niitä juttuja mitä niissä läksyissä on. Eikö koulun tehtävä ole tasapäistää lapsia ja puuttua niihin läksyihin jos on ongelmia
 
Voihan sitä aina vaatia että kielitaidottomat mamuvanhemmat, mt- ja alkkisvanhemmat ja pitkää työpäivää tekevät vanhemmat auttaa läksyissä mutta ei ne silti sitä tee. Ei kaikki vanhemmat edes osaa niitä juttuja mitä niissä läksyissä on. Eikö koulun tehtävä ole tasapäistää lapsia ja puuttua niihin läksyihin jos on ongelmia
Mitä noista mainitsemistasi ryhmistä sinä edustat? Jos vanhemmat eivät alakoululaisen tehtäviä ymmärrä, on syytä aloittaa oman sivistyksen kertaus ihan itsekunnioituksenkin takia. Opettaja ei voi kotona tapahtuvaa työskentelyä ohjata, vanhemmilla on vastuu siitä mitä siellä tapahtuu.

Koulun tehtävä ei todellakaan ole tasapäistäminen :eek: , oletko joku äärivasemmistolainen?
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Mitä noista mainitsemistasi ryhmistä sinä edustat? Jos vanhemmat eivät alakoululaisen tehtäviä ymmärrä, on syytä aloittaa oman sivistyksen kertaus ihan itsekunnioituksenkin takia. Opettaja ei voi kotona tapahtuvaa työskentelyä ohjata, vanhemmilla on vastuu siitä mitä siellä tapahtuu.

Koulun tehtävä ei todellakaan ole tasapäistäminen , oletko joku äärivasemmistolainen?
Suomessa on paljon mamuja jotka ei lähtömaassaan juuri kouluja ole käyneet. Tosi hyödyllisiä kansalaisia niiden lapsista tulee jos vanhemmat on vastuussa lasten läksyistä. Peruskouluhan perustettiin sillä idealla että kaikilla lähtökohdista riippumatta on yhtäläiset mahdollisuudet päästä eteenpäin. Mutta unohdin että tätä ideaa ei enää kannateta kun on kaikenmaailman valmennuskurssit ym millä rikkaat ostaa lapsilleen etulyöntiaseman ja näin luokkaerot periytyy..
 
Kyllä se on ja kyllä sitä nimenomaan pitää vaatia. Kun sitä muutaman ensimmäisen luokan ajan vaatii ja tarkistaa että on tehty, niin sitten se lapsi sen oppii ja tekee ihan itse myöhemmin.
Tai antaa jättää muutaman kerran, että saa merkinnän tekemättömistä läksyistä ja mahdollisesti joutuu tekemään niitä sitten koulun jälkeen koulussa, kun se tapahtuu tarpeeksi monta kertaa. Jos on tarpeeksi vastuuntuntoinen lapsi, niin se jo herättää tekemään ne läksyt. Minä en ole varsinaisesti vaatinut ja tarkistanut niitä läksyjä koskaan. Minä olen tehnyt lapselle selväksi, että ne läksyt ovat hänen tehtävänsä, ei minun ja hänen kuuluu ne tehdä ja hän siinä oppii tehtäviä tehdessään. Minulta voi aina pyytää apua, jos tarvitsee apua, enkä minä kerro oikeita vastauksia, vaan neuvon, mistä sen löytää tai miten se tehdään.

En ole koskaan myöskään vaatinut, että ne läksyt tehtäisiin pöydän ääressä. Yksi noista teki yhteen vaiheeseen läksyt lattialla, vaikka hänellä oli kaksikin työpöytää. En myöskään koskaan keronut luokkakavereiille, että tein läksyt television katselun ohessa pika-pikaa mainoskatkoilla. Monet kuvittelivat minun päntäävän läksyjä kaiket illat, kun olin luokan paras :) Kannattaa etsiä se kyseiselle lapselle paras tapa tehdä tehtävänsä. Yksi tarvitsee hiljaisen rauhallisen tilan työpöytineen, kun toinen voi vaatia kaikenlaista ylimääräistä virikettä ympärilleen läksyjä tehdessä, kuten vaikka musiikin kuuntelu.
 
En kerkiä nyt muuta kirjoittaa kun sen, että älä istuta lasta tunneiksi yhtään mihinkään. Näistä tällaisista istunnoista tulee jo itsessään niin huonoja kokemuksia ja pakkopullaa, että se jo yksinään voi olla syy siihen, että läksyt eivät onnistu.

Keskittymisongelmiin voi saada apua. Siihen asti koittakaa pitää läksyjen teko positiivisena asiana tai lapsi tekee läksyt silloin kun tuntuu, että onnistuu.
Mielummin jättää sitten vaikka tekemättä kuin että istuu tuntitolkulla pakolla pöydän ääressä.
 
Suomessa on paljon mamuja jotka ei lähtömaassaan juuri kouluja ole käyneet. Tosi hyödyllisiä kansalaisia niiden lapsista tulee jos vanhemmat on vastuussa lasten läksyistä. Peruskouluhan perustettiin sillä idealla että kaikilla lähtökohdista riippumatta on yhtäläiset mahdollisuudet päästä eteenpäin. Mutta unohdin että tätä ideaa ei enää kannateta kun on kaikenmaailman valmennuskurssit ym millä rikkaat ostaa lapsilleen etulyöntiaseman ja näin luokkaerot periytyy..

Kyllä, koulu on ilmainen. Kaikilla on edelleen samat mahdollisuudet ja velvollisuudet käydä peruskoulu. Se ei tarkoita sitä, että koulu olisi yhtä helppoa kaikille. Toiset joutuu tekemään töitä enemmän kuin toiset. Ei ole yhteiskunnan vastuulla rakentaa kaikista lapsista yhtä "menestyviä" ilman, että heidän tarvii itsensä panostaa asiaan.

Useimmiten lapsille tajotaan tukiopetusta, jos he eivät opi riittävästi. Toki tässä on koulukohtaisia eroja. On kouluja, joissa kasin oppilaat saavat tukiopetusta ja on kouluja, joissa tukiopetusta saa pyytämällä, kun lasta ollaan jo jättämässä luokalle.

Tässäkin voidaan nostaa esiin koulujen eriarvoistuminen. Sen kyllä huomaa oppilaiden oppimisen tasossa, kun opettajalla on oikeasti aikaa opettaa sensijaan, että se toimii ensisijaisesti kaitsijana. Onglema ei suinkaan ole valmennuskurssit, vaan asuinalue. En minäkään haluaisi lastani kouluun, jossa suurin osa on maahanmuuttajia tai muuten heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien perheiden lapsia. Näissä kouluissa ongelmat ovat käsinkosketeltavissa.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Ymmärrän, että lapsi on väsynyt koulupäivän jälkeen mutta läksyjä ei ekaluokkalaisella ole paljoa. Niiden tekemiseen menee noin 10-15 minuuttia maksimissaan (usein ei sitäkään) jos lapsi jaksaisi keskittyä ja vain tekisi läksyt. Säheltää ja sählää kaikkea muuta, sotkee kirjaa ja pyyhkii jo oikein tehdyt vastaukset pois. Niin, että niihin menee kaikkiaan usein parikin tuntia ja sen jälkeen kaikki ovat kiukkuisia ja turhautuneita. Läksyt eivät ole lapselle mitenkään vaikeita mutta se aloittaminen ja keskittyminen on jotenkin niin hankalaa. Keikutaan tuolilla ja kaadutaan, löydetään jostain joku roska mitä jäädään ihmettelemään, kynä on väärän värinen, kaikki muut kirjan sivut kiinnostavat paljon enemmän ja sitten vängätään eikä niitä voisi tehdä ensin vaikka niitä ei ole lupa tehdä ollenkaan, lasketaan montako sivua kirjaa on jäljellä jne.

Olemme tehneet niin, että ensin joko välipala ja lapsi saa puuhata omiaan 30 minuuttia kotona ennen läksyjä tai sitten jos on ollut iltapäiväkerhossa saa leikkiä ymv sen aikaa kun teen ruuan ja sitten läksyt ruuan jälkeen. Kavereille tai ulos ei lähdetä ennen kuin läksyt on tehty ja usein tämä aiheuttaa ihan älyttömästi mielipahaa koska lapsi tekee edelleen läksyjä kun on jo iltapala aika. Jos motivoituu tekemään (on jotain oikein kivaa luvassa läksyjen jälkeen) tekee ne mukisematta oikein siinä 10-15 minuutissa.

Lapsella on todettu olevan keskittymisessä ja toiminnanohjauksessa isoja haasteita mutta silti tämä läksy show menee jotenkin ihan töysin yli ymmärryksen. Mitään palkinto juttua en tähän haluaisi koska niitä on muutenkin käytetty niin paljon eikä ihan joka asiasta voi luvata palkintoa. Tänäänkin on päivä kun minulle keitti yli. Lapsella oli 4 riviä laskuja joista puolet teki alle 5 minuutissa kunhan sai aloitettua. Seuraavien laskujen aloittamiseen meni noin 1,5 tuntia kun vain istuimme vierekköin pöydän vieressä ja koitin saada lasta tekemään läksyjä. Sitten sanoin, että nyt teet läksyt yksin ja tarkistamme ne kun ovat valmiita ja menin muualle tekemään omiani. Puoli tuntia sitten kävin katsomassa niin lapsi ei ollut edennyt mihinkään vaan oli levittänyt värikynät ja rakenteli niistä kuvioita. Istuu edelleen tekemässä noita noin kymmentä laskua joita on tehnyt kai jo yli 2 tuntia.
Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi vanhempana kun taas meni hermot. Jos on vaikeita niin tottakai autan mutta laskut sellaisia, että lapsi laskee ne vilauksessa päässään. Nytkin luetteli vastaukset ensimmäisen tekemättömän rivin laskuihin vilauksessa mutta ei vain saa aloitettua sitä, että kirjaan vastaukset kirjaan.
Millä te olette saaneet läksyjen tekemisen sujumaan? Vai onko tämä vain totuttelua? Lapsi tykkää koulusta ja pärjääkin opettajan ja koetulosten mukaan hyvin mutta nämä läksyt ovat jotain aivan kamalaa.

Toinen lapsistani teki tunnollisesti (ja tekee edelleen) läksyt heti koulun jälkeen kahdessa minuutissa ilman mitään ongelmia tai avuntarvetta. Toiselle läksyt oli itkua, parkua, pahaa mieltä, tuskaa ahdistusta ja raivoa. Hänen vieressään piti istua ja naputella pöytään, jotta keskittyminen säilyi. Usein häntä helpotti se, että sai syödä välipalaa samalla, kun teki läksyjä. Toisella luokalla homma helpottui. Koko tyyppi muuttui täysin. Hän tekee läksyt heti koulun jälkeen itsenäisesti. Unohduksia ei tule ja homma hoituu oikein hyvin.

Eli, uskon, että lapsesi tarvitsee vielä tukea läksyjen kanssa, mutta asia kyllä korjaantuu, kun jaksat vielä hetken olla tukena. Meillä läksyt hoituu parhaiten heti koulun jälkeen. Jos ne pääsee jonkin leikin, touhun tai muun köhellyksen pariin, on sitä kivaa tekemistä ikävä keskeyttää ja siinä kohtaa läksyihin siirtyminen voi olla vähän kivuliasta.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Kyllä se on ja kyllä sitä nimenomaan pitää vaatia. Kun sitä muutaman ensimmäisen luokan ajan vaatii ja tarkistaa että on tehty, niin sitten se lapsi sen oppii ja tekee ihan itse myöhemmin.

Näin juuri. Meillä oli esikoisen koulutaipaleen alussa suuria vaikeuksia, itkua ja raivoamista, eikä itselläkään aina kärsivällisyys riittänyt. Nyt lapsi on oikein hyvin pärjäävä yläkoululainen, joka tekee tunnollisesti läksynsä ja harrastaa ja ohjaa yhdessä harrastuksessaan omaa pienempien ryhmää.

Yritä vain jaksaa ap ja muista aina pyytää apua koululta, kun siltä tuntuu.. Itse asiassa heti voisi olla paikallaan.

Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Oppisuunnitelma on oppisuunnitelma mutta se ei ole mikään Herran antama pyhä oppi vaan normiutunut tapa hoitaa asioita. Vaikka voi sitä itse kukin nostalgiapärinöissään puhua miten ennen oli kunnollista.

Tässä vähän läksyä kotiläksyistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Homework

"It is often thought that Roberto Nevilis of Venice, Italy invented homework in 1095 or 1905 as a punishment for his students. Upon further inspection, however, this seems to be more of an internet myth than a fact due to the lack of historic evidence.

Instead, it is believed that Horace Mann, an American 19th-century politician and educational reformer, invented the modern concept of homework and made it an educational essential in schools. He got the idea after traveling to Prussia and attending The Volksschulen (People's Schools). Students at the Volksschulen were given mandatory assignments to be completed at home on their own time as a way to demonstrate the nation-state of Germany’s power, even during personal time (due to the work of Johann Gottlieb Fichte, who was trying to rally support for a unified German state). This inspired Horace Mann to enforce it into the American education system, which subsequently spread it around the world soon after.

The effect of homework is debated. Generally speaking, homework does not improve academic performance among children and may improve academic skills among older students, especially lower-achieving students. Homework also creates stress for students and their parents and reduces the amount of time that students could spend outdoors, exercising, playing, working, sleeping, or in other activities."

Toisinsanottuna kotiläksyjen funktio on kuin kädenpuristus, mutta vieläkin merkityksettömämpi. Kädenpuristuksella oli aikanaan funktionaalinen merkitys jotta voitaisiin tarkistaa että kaverilla ei ole tikaria kädessä, tänään se on symbolinen rituaali tervehtimiseen.

Kotiläksyt taas perustuvat hyveiden viestintään (virtual signaling) samalla kun ovat funktionaalisesti hyödyttömiä tai elämää rajoittavia.

Minusta kotiläksyt auttavat lasta opiskelemaan itsenäisesti ja ottamaan vastuuta omasta oppimisesta. En näe kotiläksyissä mitään huonoa. Niitä on kuitenkin ikätason mukaan. Siinä kohtaa, kun mennään lukioon, on itseopiskelu melkein välttämätöntä. On varsin hyvä, että pohjaa siihen on rakennettu pienestä asti ja ymmärretään, että itseopiskelu on oleellinen osa opiskelua.
 
Läksyt heti koulun jälkeen, ennen kuin pääsee pelaamaan tai kavereille. Niitä ei tartte sit koko iltaa tuskailla, vaan voi keskittyä muuhun.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Olisiko mahdollista tehdä läksyjä sellaisessa tilassa missä ei ole mitään ylimääräisiä virikkeitä? Onnistuisiko paremmin, jos käyttäisi vastamelukuulokkeita? Joitakin lapsia rauhoittaa musiikkin kuuntelu.
Joku kirjoitti että koulu on ilmainen joka ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin budjetista opetus- ja kulttuurimenot on 1,4 miljardia, joka otetaan kunnallisverosta, joka näkyy jokaisen kukkarossa. Mitä enemmän vaaditaan sitä kovemmat kustannukset.
 
Olisiko mahdollista tehdä läksyjä sellaisessa tilassa missä ei ole mitään ylimääräisiä virikkeitä? Onnistuisiko paremmin, jos käyttäisi vastamelukuulokkeita? Joitakin lapsia rauhoittaa musiikkin kuuntelu.
Joku kirjoitti että koulu on ilmainen joka ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin budjetista opetus- ja kulttuurimenot on 1,4 miljardia, joka otetaan kunnallisverosta, joka näkyy jokaisen kukkarossa. Mitä enemmän vaaditaan sitä kovemmat kustannukset.

Aivan. Koulu ei ole ilmainen. Se kustannetaan verorahoista. Sensijaan jokainen oppilas saa perusopetuksen perheen varallisuudesta huolimatta ja suurin osa suomalaisista käy koulunsa lähikoulussa. Yksityisiä peruskouluja täällä ei kai juurikaan ole, jolloin koulu ja koulutus on kävijöilleen ilmaisia, vaikka se yhteiskunnalle maksaakin.
 

Yhteistyössä