Millä keinoin 4v nukkumaan omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "marjukka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"marjukka"

Vieras
Tilanne lyhyesti..
Meillä tuore uusperhe, mulla 2 lasta 2v ja 10v, miehellä 1 lapsi 4v. Miehen 4v:kanssa ongelmia..hän tottunut tilanpuutteen vuoksi nukkumaan isänsä vieressä ihan pienestä asti ja nyt ollaan ostettu talo, jossa kaikilla lapsilla omat huoneet. Tytön on todella vaikeaa mennä nukkumaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen..itkee vain että haluaa isin viereen nukkumaan, nukahtaminen menee yleensä puoleen yöhän, vaikka n klo 21 meneekin sänkyyn. Isä on vieressä, lukee satua ja senkin jälkeen jää viereen juttelemaan, mutta tyttö vain hokee koko ajan ettei halua nukkua omassa sängyssään. Ollaan molemmat koitettu selittää tilannetta, että kaikki nukkuvat omissa sängyissään ja että hänen 2v siskopuolensakin menee ihan yksin omaan huoneeseen nukkumaan ja jopa ilman yövaloa..4v:n huoneessa on yövalo päällä ja ovi jätetään raolleen.
Miten voitais helpottaa tytön tilannetta ? Periksi ei aiota antaa ja tiedetään että ajan kanssa oppii, mutta miten helpottaa tytön nukahtamista ?
 
Meillä saatiin nukkumaan omaan sänkyyn kun hommattiin neidille pinkki "prinsessa"sänky. Sänky on aivan meidän sängyn vieressä, ja jos ei uni tule niin pidetään toisia käsistä kiinni. Omaan huoneeseen ei halua, kerta kokeiltiin ja tuli itkien meidän huoneeseen. Silloin ajateltiin, että ei ole pakko ellei ole valmis, sillä tyttö on melko arka muutenkin. Ehtiihän se myöhemminkin.
 
4v on vielä pieni ja lapset ovat yksilöitä.
Jotkut ovat itsenäisempiä kuin toiset. 2vuotiaanne on sitä itsenäisempää sorttia kun menee nukkumaan reippaasti yksin.
Mutta 4v vaikuttaa ujommalta, joten itse tuossa tilanteessa antaisin lapsen nukkua isin vieressä, jos se saa lapsen olon turvalliseksi. Varsinkin kun on ihan uusi koti, joka voi yöllä pelottaa.
Kyllä hän siitä omaan sänkyyn siirtyy sitten kun on valmis.
 
jäi mainitsematta, että tyttö kyllä nukkuu omassa huoneessaan aamuun asti eikä lähde yöllä vaeltelemaan, kunhan vain ensin sinne saadaan nukahtamaan..eli nukkuminen ei sinänsä ongelma, vaan nukahtaminen.
 
Ennenkaikkea tutut, lyhyet rutiinit. Mitä ne kelläkin on. Meillä (joinakin iltoina iltasatu), mut yleensä iltarukous ja iltalaulu. Sit 2v ja 4v jätetään huoneeseen nukahtamaan itsekseen ja ovi kiinni. Eikä huoneesta saa tulla pois. Siis toki saa vessassa käydä jos oikeasti tarve, mut 4v keksiny et koko ajan ramppaa, nii jossai vaiheessa rajoitetaan. Näin vaan määrätietoisesti toimitte, niin kyllä se siitä ennenpitkää! Ainiin. Ja meillä lastenhuoneessa mankka, josta laitetaan rauhoitttavia unilauluja soimaan, kun vanhempi lähtee huoneesta pois. Sitä kuunnellessa yleensä nukahtavat.
 
Tuota 2v ja 4v nukkumista samassa huoneessa koitettiin viikon verran kun tähän muutettiin, se ei onnistunut, joten molemmat tytöt saivat omat huoneet kun siihen kuitenkin on tässä isossa talossa mahdollisuus. Se ei onnistunut sen takia, koska tytöillä on niin erilaiset nukkumaanmeno tavat..2v menee sänkyynsä, sanotaan hyvät yöt, valot pois ja ovi kiinni..sinne sitten nukahtaa itsekseen...sitten taas 4v:lle luetaan iltasatu tai pari sängyssä, hänellä pitää ehdottomasti olla yövalo päällä ja ovi pitää jättää raolleen... eli toinen ei nuku pimeässä eikä toinen valot päällä..vähän mahdoton tilanne, sitten meillä olis 2 lasta jotka ei nuku :D. Ja se me jo päätettiin isän kanssa, ettei meidän sänkyyn tule kukaan lapsista, vaan kaikki nukkuvat omissa sängyissään..nukkumisrauha meillekin.. ja muutenkin, ei se auta tilannetta kun jossain vaiheessa kuitenkin siihen omaan sänkyyn on opittava nukahtamaan, joten miksi pitkittää tilannetta turhan vuoksi.
 
Siis oikeesti, kyllä nyt 4-vuotias omaan sänkyyn ja huoneeseen oppii, jos sen siihen opettaa! Kuka hullu jaksaa vielä teini-ikäistä nukuttaa vieressään... Joku väitti, että kyllä se siitä siirtyy omaan huoneeseen kun on valmis. Eräässä tutussa perheessä oikeesti teini-ikäinen nukkuu EDELLEEN äitinsä vieressä ja isä on siirtynyt toiseen huoneeseen.

Siis ehdottomasti mitä varhemmin lapsen opettaa nukahtamaan omaan sänkyyn, sen helpompaa se on tulevaisuudenkin kannalta. SIis ihan lapsenki tulevaisuuden kannalta. 4v on kuitenki kohta jo siinä iässä, että haluaa kavereilleen yöksi, joten pakkohan se on oppia nukahtamaan ilman isää. Ja ei se nukahtaminen/nukkuminen nyt niin vaikeaa ole, jos ei siitä isoa numeroa tee. Niin luonnollinen asia. Toki 4v:tä voi pelottaa olla yksin huoneessaan ja voihan siltä kysyä haluaisko nukkua ainakin joinakin öinä 2v:n kans. Mut jos 2v on uus sisarus, ei se välttämättä tunnu yhtään sen mukavammalta.

aapeellä tuntuu olevan hyvät eväät opettaa lapsi omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Luotatte vaan vaistoihin ja määrätietoisesti! Kyllä se siitä!
 
Tyttö ei ole sanonut että pelkäisi nukkua omassa huoneessaan yksin, lähinnä vain haluaa isin viereen koska isi on niin ihana ja isin vieressä on ihana nukkua..on muutenkin koko ajan todella kiinni isässään.
 
Meillä aikoinaan juuri 4-vuotias oppi yllättävän helposti oman huoneen sänkyyn palkintosysteemillä. Onnistumisesta aamulla jokin merkki (tai tarra tmv.) kalenteriin ja neljästä merkistä jokin palkkio. Ainakin meillä toimi erinomaisesti!
 
Toki 4v:tä voi pelottaa olla yksin huoneessaan ja voihan siltä kysyä haluaisko nukkua ainakin joinakin öinä 2v:n kans. Mut jos 2v on uus sisarus, ei se välttämättä tunnu yhtään sen mukavammalta.

aapeellä tuntuu olevan hyvät eväät opettaa lapsi omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Luotatte vaan vaistoihin ja määrätietoisesti! Kyllä se siitä!

Näin on, luulen että 4v on myös mustasukkainen uudesta pienemmästä sisaruksestaan, joka on todella avoin ja sosiaalinen tapaus ja ottanut miehen ihan myös isäkseen.

Sanoisin myös, että kyllä mä teoriassa tiedän hyvinkin miten tulee/tulisi toimia (olen ammatiltani lasten hoitaja ja lukenut myös paljon lapsipsykologiaa), mutta niin se vain menee ettei se olekaan aina niin helppoa soveltaa sitä teoriaa käytäntöön...vielä kun tilanne on itsellekin uusi..omat lapseni kun ovat nukkuneet omissa sängyissään syntymästään saakka. Tiedän, ettei nyt saa antaa periksi, se tietää vain takapakkia ja asioiden oppiminen pitkittyy..kunhan vain jollain konstilla asiaa saisi tytölle helpommaksi.. Siinä loppuu konstit aika nopeaan kun toinen hokee miljoonaan kertaan ettei halua omaan sänkyyn, haluaa isin viereen...ja se kun on juuri se asia, mikä ei ole mahdollista toteuttaa.
 
[QUOTE="marjukka";25212791]Tyttö ei ole sanonut että pelkäisi nukkua omassa huoneessaan yksin, lähinnä vain haluaa isin viereen koska isi on niin ihana ja isin vieressä on ihana nukkua..on muutenkin koko ajan todella kiinni isässään.[/QUOTE]

Tottakait tyttö on isäänsä rakastunut, ohimenevä kehitysvaihe. Ja nyt sinä sitten mustasukkaisena koitat laittaa kapuloita rattaisiin minkä kerkiät? Ei se 4v vanhan rakkaus isäänsä ole seksuaalista vaan aivan normaalia - parempi se että isi on ihana kuin että isi on lapsia hakkaava pedofiili-känniääliö, vai?

Jotkut lapset ovat emonationaalisesti herkempiä ja reagoivat muutoksiin voimakkaasti. Olet tunkeutunut tuon tytön ja hänen isänsä väliseen symbioottiseen suhteeseen ja alkanut äitipuoleksi. Lapsiparka haluaa sitoutua ainoaan aikuiseen, jota oikeasti rakastaa, jonka oikeasti tuntee - on tuntenut jo ennen syntymäänsä. Sinä koitat estää sitä kaikin keinoin.

Luuletko että lapsi kiittää sinua tuosta vielä? 4v vanha on vielä pieni. Mistäs luulet että prinsessasadut ovat saaneet alkunsa? Ne pahat äitipuolet jne...

Ei lasta voi pakottaa, kun lapsi kasvaa ja hänen elämänsä on riittävän vakaata ja turvallista, on aivan luonnollista, että hän haluaa sinne omaan huoneeseen ja omaan sänkyynsä, jää sinne suosiolla. Mitä vikaa siinä on, jos hän haluaa isin luokseen, pitämään kädestä, lukemaan satuja? Onko se sinulta jotenkin pois? Epäiletkö miehesi rakkautta sinua kohtaan? Eikö kukaan muu saa rakastaa miestäsi?

Naisten ja miehen välinen rakkaus on ihan eri asia kuin lapsen rakkaus vanhempaansa kohtaan. Koita ymmärtää se ja olla AIKUINEN. Kuulostat itse kateelliselta 3v vanhalta! "mutta kun mun mies rakastaa lastaan enemmän kuin minua, voi nyyh ja kyynel!"
 
[QUOTE="marjukka";25212791]Tyttö ei ole sanonut että pelkäisi nukkua omassa huoneessaan yksin, lähinnä vain haluaa isin viereen koska isi on niin ihana ja isin vieressä on ihana nukkua..on muutenkin koko ajan todella kiinni isässään.[/QUOTE]

Vois kuulostaa siltä, että tyttö on mustasukkainen sinusta. Siis että sinä tulit ja syrjäytit hänet isän viereltä. Mutta kyllä hän siihen tottuu ja oppii! Kerrotte hänelle asiat realistisesti, kuten tähänkin mennessä, että sinä oot pieni tyttö ja isä on sun isä silti, vaikka tilanteet perheessä on muuttunut. JA isä rakastaa sua pienenä tyttönään yhtä paljon kuin ennenkin, mutta eri tavalla kuin uutta puolisoaan. Näytätte molemmat lapselle välittämistä päivisin, mutta iltarutiinien kans olkaa tiukkoina! Lempeitä ja tiukkoja. "Lapset nukkuu omissa huoneissaan, vanhemmat omassaan. Aikaisemmin sait nukkua isän vieressä, koska teillä oli niin pieni asunto, mutta nyt asunto on isompi ja lapsilla on omat huoneet." Ja että näin on monessa monessa muussakin talossa, ei pelkästään meillä.

Varmasti se on 4 veelle rankkaa, mutta kyllä se oppii! Mitä varhemmin, sen paremmin! Ja se on ihan tosi, että vanhemmat tarvitsee rauhaa ja omaa tilaa ja aikaa!

Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi hyvää päivää!;25212843:
Tottakait tyttö on isäänsä rakastunut, ohimenevä kehitysvaihe. Ja nyt sinä sitten mustasukkaisena koitat laittaa kapuloita rattaisiin minkä kerkiät? Ei se 4v vanhan rakkaus isäänsä ole seksuaalista vaan aivan normaalia - parempi se että isi on ihana kuin että isi on lapsia hakkaava pedofiili-känniääliö, vai?

Jotkut lapset ovat emonationaalisesti herkempiä ja reagoivat muutoksiin voimakkaasti. Olet tunkeutunut tuon tytön ja hänen isänsä väliseen symbioottiseen suhteeseen ja alkanut äitipuoleksi. Lapsiparka haluaa sitoutua ainoaan aikuiseen, jota oikeasti rakastaa, jonka oikeasti tuntee - on tuntenut jo ennen syntymäänsä. Sinä koitat estää sitä kaikin keinoin.

Luuletko että lapsi kiittää sinua tuosta vielä? 4v vanha on vielä pieni. Mistäs luulet että prinsessasadut ovat saaneet alkunsa? Ne pahat äitipuolet jne...

Ei lasta voi pakottaa, kun lapsi kasvaa ja hänen elämänsä on riittävän vakaata ja turvallista, on aivan luonnollista, että hän haluaa sinne omaan huoneeseen ja omaan sänkyynsä, jää sinne suosiolla. Mitä vikaa siinä on, jos hän haluaa isin luokseen, pitämään kädestä, lukemaan satuja? Onko se sinulta jotenkin pois? Epäiletkö miehesi rakkautta sinua kohtaan? Eikö kukaan muu saa rakastaa miestäsi?

Naisten ja miehen välinen rakkaus on ihan eri asia kuin lapsen rakkaus vanhempaansa kohtaan. Koita ymmärtää se ja olla AIKUINEN. Kuulostat itse kateelliselta 3v vanhalta! "mutta kun mun mies rakastaa lastaan enemmän kuin minua, voi nyyh ja kyynel!"

Heh, justiinsa joo... kyllä mulla on oidipus/elektrakompleksit ihan hallussa ja tiedossa että ne ovat voimakkaimmillaan juuri tuon ikäisenä. En todellakaan ole lapsen ja isän suhteesta mustasukkainen, onhan mullakin omat lapseni ja heidän kanssaan aivan omat tunnesiteet...ei aikuisten välistä rakkautta voi millään muotoa verrata äidin/isän ja lapsen väliseen rakkauteen, eli miksi olisi mustasukkainen asiasta joka on aivan luonnollista ? Itsekin rakastan omia lapsiani yli kaiken ja he minua ja meillä se myös näytetään..halitaan jne. paljon. Tytön isä on aivan yhtä paljon sitä mieltä, että tytön on nyt oikea aika oppia nukkumaan yksin, ei tämä ole vain minun päähänpistoni, vaan olemme tässä asiassa molemmat ihan yhtä paljon mukana.
 
Vois kuulostaa siltä, että tyttö on mustasukkainen sinusta. Siis että sinä tulit ja syrjäytit hänet isän viereltä. Mutta kyllä hän siihen tottuu ja oppii! Kerrotte hänelle asiat realistisesti, kuten tähänkin mennessä, että sinä oot pieni tyttö ja isä on sun isä silti, vaikka tilanteet perheessä on muuttunut. JA isä rakastaa sua pienenä tyttönään yhtä paljon kuin ennenkin, mutta eri tavalla kuin uutta puolisoaan. Näytätte molemmat lapselle välittämistä päivisin, mutta iltarutiinien kans olkaa tiukkoina! Lempeitä ja tiukkoja. "Lapset nukkuu omissa huoneissaan, vanhemmat omassaan. Aikaisemmin sait nukkua isän vieressä, koska teillä oli niin pieni asunto, mutta nyt asunto on isompi ja lapsilla on omat huoneet." Ja että näin on monessa monessa muussakin talossa, ei pelkästään meillä.

Varmasti se on 4 veelle rankkaa, mutta kyllä se oppii! Mitä varhemmin, sen paremmin! Ja se on ihan tosi, että vanhemmat tarvitsee rauhaa ja omaa tilaa ja aikaa!

Tsemppiä!

Tiedostan kyllä että tyttö on minusta mustasukkainen kuten myös uudesta 2v sisaruksestaan ja ollaankin hänen kanssaan juteltu ettei isän rakkaus yhtään vähene eikä muutu vaikka nyt on enemmän ihmisiä joista isi tykkää, heidän rakkautensa pysyy aina samanlaisena, asiat ympärillä vain muuttuu. Tiedän senkin, että aika tekee tehtävänsä..ennemmin tai myöhemmin tyttö oppii nukahtamaan omaan sänkyyn ihan itse..siihen mennessä tehdään kaikkemme, että se olisi hänelle mahdollisimman helppoa, siis kaikkea muuta mutta omasta sängystä ei tingitä... Itse asiassa, tyttö nukahti hetki sitten kun kävin hänen kanssaan juttelemassa yksin, ilman isiä. Sovittiin, että hän saa huomenna jotain kivaa kun tulee päiväkodista kotiin jos alkaa nyt nukkumaan eikä enää itke. Lahjonta, uhkailu ja kiristys..eikös ne ole ne lasten kasvatuksen pääperiaatteet ;) :D
 
On tainnu tyttö kietoa isän pikkusormen ympäri..

Samat rutiinit kaikille lapsille iltaisin ja samat säännöt. Kaikki lapset eivät voi nukkua teidän sängyssä. (Koittakaapa joku ilta tukkia kaikki samaan petiin nukkumaan, ei ole varmasti tytöstäkään hauskaa) Iltapalat, pesut, sänkyyn ja satu. Sitten isä pois huoneesta. Jos tulee pois sängystä viedään vaan sinne takaisin. Tottuu kyllä.
 
On tainnu tyttö kietoa isän pikkusormen ympäri..

Samat rutiinit kaikille lapsille iltaisin ja samat säännöt. Kaikki lapset eivät voi nukkua teidän sängyssä. (Koittakaapa joku ilta tukkia kaikki samaan petiin nukkumaan, ei ole varmasti tytöstäkään hauskaa) Iltapalat, pesut, sänkyyn ja satu. Sitten isä pois huoneesta. Jos tulee pois sängystä viedään vaan sinne takaisin. Tottuu kyllä.

Nyt ollaan otettukin samat rutiinit kuin 2v:lläkin on. 19 jälkeen iltapala, sitten iltapesut ja klo 20 aikaan sänkyyn.. 4v:lle isä lukee sadun vielä sitten... Ongelma ei olekaan se, että tyttö tulisi pois sängystään...kyllä hän sielä pysyy, mutta itkee vain isänsä perään ja hän kyllä jaksaa itkeä ja huutaa monta tuntia putkeen, eikä se oikein tunnu kivalta toista huudattaa jo senkin vuoksi, että siinä häiriintyy sitten tämän 2v:kin nukahtaminen..eikä tietenkään hänen itsensäkään vuoksi.
 
[QUOTE="marjukka";25213057]Nyt ollaan otettukin samat rutiinit kuin 2v:lläkin on. 19 jälkeen iltapala, sitten iltapesut ja klo 20 aikaan sänkyyn.. 4v:lle isä lukee sadun vielä sitten... Ongelma ei olekaan se, että tyttö tulisi pois sängystään...kyllä hän sielä pysyy, mutta itkee vain isänsä perään ja hän kyllä jaksaa itkeä ja huutaa monta tuntia putkeen, eikä se oikein tunnu kivalta toista huudattaa jo senkin vuoksi, että siinä häiriintyy sitten tämän 2v:kin nukahtaminen..eikä tietenkään hänen itsensäkään vuoksi.[/QUOTE]

Joo eihän se lapsen huudattaminen koskaan ole se ensimmäinen vaihtoehto. Mutta joskus on vaan pakko, jos muu ei auta. Nyt ei ainakaan kannata antaa periksi, tai nukkuu siihen murkkuikään asti teidän vieressä.

Olettekos koittaneet palkkiosysteemiä. Huomennahan jo lupasit jotain kivaa. Jos jatkossa vaikka viisi tarraa keräisi, kun nukahtaa hienosti ja sitten jotain hauskaa palkinnoksi. Palkinto voisi olla joku jossa koko perhe voi olla mukana, ulos syömään, jätskille tms. Tai mikä nyt lapseen parhaiten vetoaa.
 
4v on pieni vielä ja uusi asumisjärjestely ( iso talo ? ) saattaa pelottaa.
Itse en edes nyt 40+ uskaltais edes harkita omakotitalossa asumista...

Kyllä tyttö ajan kanssa oppii, kärsivällisyyttä peliin.

Meillä on poikien annettu tarvittaessa nukahtaa vierekkäin, meidän vanhempien sänkyyn tai vaikka sohvalle jos pelottaa.
Sitten on kannettu omaan sänkyyn jossa koisivat aamuun asti ( nykyään kuopuskaan ei enää yöllä vaella ).
Ihan täyspäisiä poikia vaikkei meidän iltarutiinit ole kiveen hakattuja joka illalle.
 
Anna mun kaikki kestää :laugh: ...tuskin kumminkaan

Kyllä näitäkin tapauksia on, ihan oikeasti. Ja se johtuu vain ja ainoastaan vanhemmista. Ei osata päästää lapsesta irti ja ei osata opettaa lapselle elämän perustaitoja: yksin nukahtamista.

Aapeelle: Hyvä, kyllä te onnistutte!! Ihan varmasti! :) Tässä joku jo antoki hyvän vinkin tarrojen keräämisestä ja viikon nukahtamisista joku mukava palkinto. Pikkuhiljaa voi sit jättää palkkinnotki pois. Mut tietty parempi, mitä vähemmillä uhkailuilla, kiristämisillä ja palkitsemisilla saa lapsen oppimaan uusille tavoille. Niistä palkinnoistaki voi olla sit opettelemista pois... :)
 

Yhteistyössä