Millä aikakaudella haluaisit elää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos nykyhetkestä pitäisi siirtyä elämään jonnekin, niin mieluummin eteen- kuin taaksepäin. Vaikka sitten sinne 2300-luvulle astron kanssa. Historian elävöittely on kivaa, kun saa hetken kokeilla menneiden ihmisten elämäntapaa ja sitten viikonlopun jälkeen palata kotiin suihkun, sähkön ja riittävän ruoan äärelle.

Jos olisi pakko taaksepäin palata, niin jonnekin Rooman kukoistuskaudelle voisin mennä - jos saisi mennessään myös valita sukupuolen, kansalaisuuden ja yhteiskunnallisen aseman... Siellä ainakin olisi jonkinasteiset hygieniaolosuhteet käytössä.
 
Kivikaudella. Tekisin vaan jotain kampakeramiikkaa ja hengailisin karvapää ukkojen kanssa.


Oikeesti haluan elää ihan nyt. Tykkään siitä, että on olemassa lääkäri, eikä poppamies, ja että on sähkö ja pikanuudeleita. Ja että lihasta voi valita parhaat kohdat, eikä tarvitse jyrsiä jänteitä.
 
Mun mielestä eteenpäin siirtyminen on vähän idean vastaista kun ei ole mitään takeita siitä millaista silloin olisi. Ja moni suhtautuu menneisyyteen romanttisesti, mutta aika merkittävää menneisyydessä olisi se, mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluisi. Kirjat ja leffat yleensä kertovat jostain aatelisista tai muista ihmisistä joiden asema oli etuoikeutettu. Mutta noissakin piireissä kuolleisuus ja kaikki muu kamala oli hirveen yleistä vielä 100 vuotta sittenkin.

Kasari on monelle kultaista aikaa. Mutta se johtui osin siitä, että elettiin velkaksi. Sitä sitten maksettiin karmivan koron kera ysärillä. Kasari oli kyllä yksinkertaista aikaa, mutta oli Suomi silloin ihan hirvee Taka-Pajula. Sillon se riitti, mutta aika moni olis aika kauhuissaan siinä todellisuudessa.

Eli kyllä mä eläisin tässä ajassa. Mutta kyllä 70-80-luvussa oli monta kivaa juttua, joita voi kaiholla muistella...
 
[QUOTE="vieras";28498456]Ja se jolla on suurin nuija saisi kaikki naiset![/QUOTE]

No niin saiskin. Mulla vois olla sit vaikka se kaikista mukavin karvapää ukkeli, koska se isonuijaisin ei huomaisi, jos yksi puuttuu, minä kun varsinkin olen niin pieni.
 
1920-luvun amerikkalaisessa suurkaupungissa olis jännä kokeilla elää (jos vois)...naisten itsenäistyminen, suffragetit, työssäkäynti, elokuvahistorian havinaa, kehittyvä tekniikka, autot... Olis ollu jännä seurata. (Ei tosin ehkä kaikista köyhimpänä tehtaantyttön kuitenkaan, niillä oli kovat olot...)
 
[QUOTE="Vieraana";28498482]1920-luvun amerikkalaisessa suurkaupungissa olis jännä kokeilla elää (jos vois)...naisten itsenäistyminen, suffragetit, työssäkäynti, elokuvahistorian havinaa, kehittyvä tekniikka, autot... Olis ollu jännä seurata. (Ei tosin ehkä kaikista köyhimpänä tehtaantyttön kuitenkaan, niillä oli kovat olot...)[/QUOTE]

Mä voisin elää jonain aatelisena, jonka ei tarvitsisi laittaa itse edes kenkiä jalkaan.
 
1920-30-luku Hesassa. Kieltolain aikaan, jolloin juhlittiin ennätyksellisen paljon ja pidettiin hauskaa-eikä selvin päin. Mitä lukee sen aikaisia muisteloita ja tutustuu huvielämään, niin mielelläni olisin vielä hyvävarainen.
 
[QUOTE="Vieras";28498351]Ei niin suureen lamaan kuin 2010-luku. Ja se lama oli huomattavasti lyhytkestoisempi kuin tämä nykyinen

Ainakaan omassa lähipiirissä 90-luvun lama ei näkynyt muuten kuin julkisten palveluiden säästöissä, mutta ketään irtisanottua en tiedä.

Tämän nykyisen laman aikana, jonka loppua ei näy, varmaan joka toinen tuttavista on ollut työttömänä tai yrittäneet epätoivoisesti kouluttautua. Itse olen '08-'09 vaihteen jälkeen ollut 3,5 vuotta työttömänä. Toivoisin vain sitä 90-luvun lamaa.[/QUOTE]

Tässäpä toinen tarina: olin työtön, korviani myöten veloissa, lainakorko järjetön ja joka penni ulosmittauksessa niin, etten saanut edes passia suunnitellessani viikonloppureissua Tallinnaan. Liiketiloja oli tyhjillään, tavaraa myytiin konkurssien vuoksi halvalla, Hesarissa oli yhtenään kuolinilmoituksia suhteellisen nuorista ihmisistä (itsareita) ja asuntoja myytiin hätäpäissään liian halvalla. Yhtä onnetonta kahvilatyöntekijän paikkaa haki kymmeniä ihmisiä ja vähän laadukkaampia palvelualan paikkoja useampi sata.

Ihmiset lopettivat ostamasta enää yhtään mitään ja sen takia jouduin lopettamaan yritystoimintani, sillä lamaa toitotettiin niin raskaalla kädellä tehden ihmiset ylivarovaisiksi.
 

Yhteistyössä