Miksi "ystävillä" on aina liian kiire?

[tiiteni (harm.)]

Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? Ei mulla monta ystävää/kaveria olekaan, mutta tuntuu, että välit vain jotenkin hiipuu, eikä tule oltua enää tekemisissä juurikaan. Tuntuu, että minä olen aina se, joka ehdottaa tapaamista ja sitten työllä ja vaivalla saadaan aikataulut järjestettyä niin, että tavataan. Sen jälkeen on jotenkin sellainen olo, että homma hoidettu vähäksi aikaa, kunnes taas alkaa miettimään, että pitäisi viestitellä tai soitella. Taas se olen minä, joka aloitteen tekee jne. Onkohan MINUSSA jotain vikaa vai onko kaikilla nykyään niin kiire, ettei kerkeä ystäviään tapaamaan. Ystävilläni on melko saman ikäisiä lapsia kuin itsellänikin, tosin kaksi kullakin ja mulla vain yksi ja olen vielä hoitovapaalla. Ystäväni ovat taas palanneet jo töihin. Tuleekohan minustakin yhtä kiireinen kun palaan töihin...? Miten siis voisin pitää ystävyyssuhteita yllä, kun tuntuu, että nyt jo annan tekohengitystä ja kohta kuolee kumminkin!

 

[vinci]

täällä kyllä toinen samanlainen!!
ystävät joilla lapsia ovat töissä jo ja ne joilla ei ole niin ovat koulussa tai muuten harrastuksissaan kiinni....
ite koen sen vielä niin etten kovin usein viitti lähtee kahden lapsen kanssa kyläileen kun tuo yksi on niiin uhamanen väliin etttä hermo menee..mutta olis kiva jos joku mua kävis kotona kattomassa...
vielä kivempaa olis jos se joku soittas että mitäs jos tuun teille ja mentäs vaikka käymään lasten kanssa puistossa tms...
no ei niin ei...ja kaiken lisäksi jos joskus erehdyn näiden kanssa puistoon niin ainakaan siinä puistossa ei sitten ketään näy!!!
väärä aika ja väärä paikka!!

 

[Rekkamiehen heila]

Joo tuttu tunne... Yksi "ystävä" jonka kanssa aiemmin nähtiin ja kirjoiteltiin melkeinpä joka päivä,nyt tuntuu että tämä kaveri ottaa yhteyttä vaan kun saisi jotain juoruttavaa.... :/

 

[salainen]

ystävät. häviää,jotkut jää.
pitäisikö miettiä että onko ne sitten oikeita ystäviä jos eivät yhteyttä pidä?tai jos ystäviin yhteyden pito tuntuu pakonomaiselta?
minulla on pari sellaista ystävää johon ei tarvitse pitää yhteyttä ollenkaan, ne on aina ja pysyy ja jos ei nähdä/kuulla niin kyllä joku soittaa aina.
toiset ystäväni on semmoisia että eivät yhteyttä pidä, ei ne ole ystäviä, ne on kavereita.
"tää on karu totuus mun lyhyestä elämästä,karu totuus mun valinnasta väärästä,tää kertoo kavereista entisistä,tää on karu totuus"

kyllä sen pian huomaa kuka on se oikea ja kuka ei.

 

[Rekkamiehen heila]

Niin ja mitenkähän...Pitäiskö lopettaa koko yhteydenpito tähän kaveriin josta epäilen että ei ota yhteyttä muuten kuin sillon kun saa jotain puhuttavaa jostain asiasta....?

 

[salainen]

Niin ja mitenkähän...Pitäiskö lopettaa koko yhteydenpito tähän kaveriin josta epäilen että ei ota yhteyttä muuten kuin sillon kun saa jotain puhuttavaa jostain asiasta....?

ehdottomasti. älä nyt suoraan välejä poikki laita mutta ole soittamatta. kyllä se soittaa kun sitä kiinnostaa, mutta silloin kannattaa miettiä mitä sanoo..

 

[Vieras]

Minusta tuntuu ihan samalta..mulla tosin porukan eka lapsi ja toisellekin kierrokselle ehdin, kun muut käyvät koulua.
Mutta kun ees samanikäiset sukulaiset halua pitää yhteyttä, ja itse saa aina soitella kaikille

 

[tiiteni (harm.)]

ystävät. häviää,jotkut jää.
pitäisikö miettiä että onko ne sitten oikeita ystäviä jos eivät yhteyttä pidä?tai jos ystäviin yhteyden pito tuntuu pakonomaiselta?
minulla on pari sellaista ystävää johon ei tarvitse pitää yhteyttä ollenkaan, ne on aina ja pysyy ja jos ei nähdä/kuulla niin kyllä joku soittaa aina.
toiset ystäväni on semmoisia että eivät yhteyttä pidä, ei ne ole ystäviä, ne on kavereita.
"tää on karu totuus mun lyhyestä elämästä,karu totuus mun valinnasta väärästä,tää kertoo kavereista entisistä,tää on karu totuus"

kyllä sen pian huomaa kuka on se oikea ja kuka ei.

No ei mulla sitten ole varmaan yhtään ystävää, nyyh! Sisko(puolen) kanssa ollaan kyllä ystäviä, mutta välimatka on niin pitkä, että tekstarien varassa ollaan. Silti tuntuu, että ollaan tosi läheisiä.

Yksi vanha kouluaikainen ystävä otti pitkästä aikaa yhteyttä jokin aika sitten, mutta meilläkin on niin pitkä välimatka, että ei olla nähty. Tuntuu kaukaiselta, vaikka ennen oltiin parhaat kaverit (yläasteella ja lukoissa). Sähköpostin varassa lähinnä. Mistä saisin ystäviä, jotka oikeasti olisivat minusta ihmisenä kiinnostuneita ja joilla olisi aikaa. Ei taida nykyään sellaisia ihmisiä ollakaan.

 

[tiiteni (harm.)]

Niin ja mitenkähän...Pitäiskö lopettaa koko yhteydenpito tähän kaveriin josta epäilen että ei ota yhteyttä muuten kuin sillon kun saa jotain puhuttavaa jostain asiasta....?

ehdottomasti. älä nyt suoraan välejä poikki laita mutta ole soittamatta. kyllä se soittaa kun sitä kiinnostaa, mutta silloin kannattaa miettiä mitä sanoo..

Minäkin päätin tässä yhtenä päivänä, että nyt saa riittää tekohengitys minun puoleltani yhden "tyypin" kanssa. Laiton viestiä pitkästä aikaa ja kyselin kuulumisia. Lyhyet kuulumiset tuli, ei muuta. Ei ehdottanut mitään, että olis kiva tavata tms. Laitoin sitten takaisin viestin, jossa lopuksi toivottelin hyvää syksyn jatkoa. Sain toivotukset minäkin, en muuta. Silloin päätin myös, että hyvää LOPPUELÄMÄÄ hänelle myös. En aio kyllä ottaa yhteyttä enää, jos ei hänkään ota. Nykyään, kun joskus on nähty, niin hirveä sovitteleminen hänen aikatauluissaan, kun on vieraita tulossa tai ovat kylään menossa tai reissaavat. Työkiireet kyllä ymmärrän. Samalla alalla ollaan ja oltu ihan samassa työpisteessäkin aikanaan. Vuorotyötä tehdään molemmat (paitsi minä nyt hoitovapaalla ollessa). Mulle vain ei tuntuisi aikaa koskaan löytyvän. Olkoon. Tuntuu pärjäävän ilman minua paremmin, kun on yksi kyläilypaikka/kylässäkävijä vähemmän aikatauluissaan.

 

[Maura]

kyl se arki viepi aikalaila mukanaan, valtettavasti. Ite huomasin kotiäitivuosinain ett ne perhekerhotapaamiset tai puistoreissut ol kultaa kalliimpia, sielä näki kavereitaa ku kaikila ol yhtä laila käe täynä työtä omassa elossa selviimisessä. Lyhkänen vastaus: elämä on välilä aika hektistä :xmas:

 

[tiiteni (harm.)]

kyl se arki viepi aikalaila mukanaan, valtettavasti. Ite huomasin kotiäitivuosinain ett ne perhekerhotapaamiset tai puistoreissut ol kultaa kalliimpia, sielä näki kavereitaa ku kaikila ol yhtä laila käe täynä työtä omassa elossa selviimisessä. Lyhkänen vastaus: elämä on välilä aika hektistä :xmas:

Niinpä. Kyllä varmasti onkin kiireitä ja niin tulee olemaan mullakin kun töihin palaan. Tämä mainitsemani henkilö vain tuntuu olevan sellainen, että vieraita heillä käy ja he käyvät kylässä, mutta MULLE vain ei aikaa löytyisi mistään välistä. Tämä "ystäväni" Kyllä on sellainen "tehopakkaus", että toisaalta antaa olla. Hirvittää oikein kun kuuntelee, mitä kaikkea ohjelmaa heillä on ollut ja mitä tulossa. En minä sellaista rumbaa jaksaisikaan. Kaipa hänen on sitten karsittava tällaiset vähemmän tärkeät ihmiset elämästään.