Miksi ystävä roikkuu surkeassa on-off -suhteessa?

[Ärsyyntynyt]

Kysymykseen ei löytyne vastausta, mutta pakko vaan avautua. Suorastaan vituttaa eräs kaunis, filmaattinen ja fiksu ystäväni, joka roikkuu rumassa, tyhmässä ja tylyssä miehessä jo ties monennettako vuotta. Ystäväni haluaisi lapsia, mies ei. Ystäväni haluaisi edes muuttaa yhteen, mies ei. Mies aina välillä ottaa ja lähtee vähän etäisyyttä hakemaan, ja sitten soittaa kun on taas valmis ottamaan ystäväni seuranpitäjäksi. Mies ei sentään onneksi hakkaa, mutta henkistä väkivaltaa harjoittaa selkeästi.

Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, mitä ei pitäisi, voiko ylipäänsä tehdä mitään? Olen yrittänyt ilman mitään mustamaalaamista ohjata ystävää siihen suuntaan, että hän kasvattaisi itsetuntoaan, miettii mitä hän ansaitsisi ja onko se tätä jne. Olen myös kerran tällaisena etäisyydenottohetkenä sanonut sille aivan suoraan ja raa'asti, että tilanne on kundille tosi kätevä, kun sä olet aina valmiina ja että olet sille aina vain varalla. Mitään oikeaa parisuhdetta teillä ei tule ikinä olemaan. Tämä oli ainoa kerta kun puhuin suoraan.
Se oli todellakin samaa mieltä, mutta silti palaa aina vaan sen miehen luo.

En vaan ymmärrä?

 

[Jotkut naiset vaan rakastavat draamoja]

Se on tietynlainen riippuvuus, kuten huumeet, tupakointi ja alkoholismi. Jotkut naiset rakastavat naita dramaattisia ja myrskyisia suhteita joissa erotaan ja palataan yhteen, ja kuvittelevat etta mita onnettomampia he ovat, sita suurempi ja kohtalokkaampi on tama rakkaus lurjusmieheen.

Et voi auttaa ystavaasi ennenkuin han itse huomaa miten huonosti hanta kohdellaan ja paattaa lopultakin ryhdistaytya. Voit kylla mainiosti kieltaa ystavaasi itkemasta sinulle jatkossa joka kerta kun mies taas haipyy omille reissuilleen, koska ei kerran jarkevaa puhetta usko. Jos on tuollaisen miehen valinnut varoitteluista huolimatta, niin saisi sitten kantaa seuraukset itse rasittamatta ystavapiiria. Yksinaan voliseminen saattaisi jopa palauttaa kaverisi pilvilinnoistaan takaisin todellisuuteen.

 

[rouvaliini]

Se on tietynlainen riippuvuus, kuten huumeet, tupakointi ja alkoholismi. Jotkut naiset rakastavat naita dramaattisia ja myrskyisia suhteita joissa erotaan ja palataan yhteen, ja kuvittelevat etta mita onnettomampia he ovat, sita suurempi ja kohtalokkaampi on tama rakkaus lurjusmieheen.

Et voi auttaa ystavaasi ennenkuin han itse huomaa miten huonosti hanta kohdellaan ja paattaa lopultakin ryhdistaytya. Voit kylla mainiosti kieltaa ystavaasi itkemasta sinulle jatkossa joka kerta kun mies taas haipyy omille reissuilleen, koska ei kerran jarkevaa puhetta usko. Jos on tuollaisen miehen valinnut varoitteluista huolimatta, niin saisi sitten kantaa seuraukset itse rasittamatta ystavapiiria. Yksinaan voliseminen saattaisi jopa palauttaa kaverisi pilvilinnoistaan takaisin todellisuuteen.

Samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa.

Riippuvuus vaikeasta ihmissuhteesta saattaa ulottaa lonkeronsa hyvin syvälle ystäväsi sielunelämään, joka muistuttaa suhteesta vanhempiin/isovanhempiin tai muuhun elämässä vaikuttaneeseen henkilöön. Hän ehkä kokee valtaa, äidillisyyttä tai ylipäätään saa tyydytystä tunteilleen, joissa hän kokee olevansa tarpeellinen rakkaalle retkulleen. Hänellä on suuria odotuksia ja toiveita, joiden suhteen pettyy yhä uudelleen ja silti hän tahtoo jatkaa, koska totuus voi olla niin kipeä kohdata että hän mieluummin kärsii kuin jäisi yksin.

Parasta mitä olet tehnyt on ollut sanoa suoraan. Ei totuuden sanominen aina tarkoita kuin tekisi pahaa, vaan voi olla enemmän avuksi kuin hienovarainen vihjailu ( kuinka moni sitä tajuakaan?). Mutta kyllä sinun on myös osattava puhua hänelle se sama, minkä tännekin kirjoitit. Jos ystäväsi on halukas käyttämään sinua ihmisuhteensa roskakorina on sinun saatava vuorovaikutteisuuden nimissä häneltä syy myös jatkaa roskakorina.

 

[Ap.]

Jos on tuollaisen miehen valinnut varoitteluista huolimatta, niin saisi sitten kantaa seuraukset itse rasittamatta ystavapiiria. Yksinaan voliseminen saattaisi jopa palauttaa kaverisi pilvilinnoistaan takaisin todellisuuteen.

Totta tämäkin. Toisaalta tuntuu vaan todella raa'alta jättää hänet yksin itkemään aina kun menee huonosti. Ja sitten taas toisaalta en vaan jaksa kuunnella aina samaa tarinaa ja mukamas ymmärtää! Ei ole helppoa.

 

[Draama poikki!]

Jos on tuollaisen miehen valinnut varoitteluista huolimatta, niin saisi sitten kantaa seuraukset itse rasittamatta ystavapiiria. Yksinaan voliseminen saattaisi jopa palauttaa kaverisi pilvilinnoistaan takaisin todellisuuteen.

Totta tämäkin. Toisaalta tuntuu vaan todella raa'alta jättää hänet yksin itkemään aina kun menee huonosti. Ja sitten taas toisaalta en vaan jaksa kuunnella aina samaa tarinaa ja mukamas ymmärtää! Ei ole helppoa.

No eihan ystavaasikaan tunnu mitenkaan hairitsevan se etta han kaataa raa'asti aina samat, alati toistuvat typerat miesongelmansa sinun niskaasi. Kuvio toistuu ja toistuu eika mikaan ikina muutu, koska ystavasi ei haluakaan minkaan muuttuvan, rakastaa vain valittaa.

Jos olisin asemassasi sanoisin ystavallisesti mutta paattavaisesti etta olet nyt perin juurin kyllastynyt. Juttelet ja harrastat mielellaan hanen kanssaan kaikkea muuta, mutta tuosta tolvanasta et halua kuulla enaa sanaakaan, koska se pilaa sinunkin paivasi. Anna terapeutin numero ja kaske menemaan sinne miehesta lassyttamaan jos ihan pakko on. Piste.

 

[_wilhelmiina_]

Ystäväsi ei ehkä osaa olla yksin- jos hän jättäisi tämän miehen niin ei välttämättä heti löydy toista. Ei kukaan pysy täysijärkisenä tuollaisessa suhteessa. Todellisena ystävänä sinä et hylkää häntä myötä-tai vastamäessä.Voit kuitenkin sanoa, että sinäkään et aina jaksa tätä niiden suhdetta ja ottaa toisen huolia- jokaisella on myös omat huolensa kannettavanaan.Paras auttaja on sellainen, että auttaa mutta ei mene liiaksi toisen tuntemuksiin mukaan.Tee ystävän kanssa mukavia asioita ja muuta, mutta elä toimi terapeuttina.Muuten kyllästyt koko ystävään.

 

[Minde*]

Se on niin kun jotain rakastaa niin vaikeaa se on vaan irrottautua. Siksi tunteilla ei saa leikkiä.

 

[ys.tava]

Ystavasi voi olla suhteessa siksikin, etta siten han saa empatiaa ja huomiota ystaviltaan, han saattaa nauttia ns uhrin roolista ja siita hoivsta mita saa lahipiiristan kun suhteessa on. Tama saattaa olla osa sita riippuvuutta mita kuviossa on. Jos todellakin olet kuin tiukka vanhempi, ja sanot hanelle etta han itse aiheuttaa surunsa kun ei tajua lahtea, eika nain aina saa sita empatiaa mita hakee, han saattaa kyllastya hommaan lopulta itsekin!

Sano sen sijaan, etta jos han eroaa, olet aina hanen tukenaan tassa prosessissa, etka hylkaa hanta diilailemaan yksinaisyytensa kanssa yksin.

 

[kynsilaukkaajatar]

Samanlainen tapaus ystävänä. On ollut suhteessa vuosikausia mieheen, joka käyttää ystävääni tarpeidensa tyydyttämiseen ja ystäväni elää pilvilinnoissa. He eivät tapaile kuin seksin merkeissä, eivät vietä aikaansa yhdessä sen kummemmin, eivät tee mitään yhdessä jne. Mielestäni sellainen ei ole parisuhde, vaan seksisuhde. Ystäväni romahti alas pilvilinnoistaan pahasti ja vasta silloin tajusin, millaisessa mielikuvitusmaailmassa ystäväni elelikään.

Ystäväni lupasi, ettei ole miehen kanssa enää tekemisissä. Nyt paljastui, että sama meno jatkuu ja ehkä vielä hölmömpänä. Ystäväni selitti, ettei miestä kuulemma haittaa, jos he harrastavat silloin tällöin seksiä! Kysyin, että miksi ihmeessä miestä haittaisi, jos sinä tyydytät hänen tarpeensa eikä hänen tarvitse edelleenkään sitoutua? Ystäväni haluaisi kuitenkin normaalin parisuhteen ja sepittää itselleen, että saisi sellaisen tämän miehen kanssa.

Nyt ystäväni etsii uutta miestä elämäänsä. Kriteerinä ovat vaaleat hiukset eli tuntuu ihan teini-ikäisen touhuilta ystäväni ihmissuhdeasiat kaiken kaikkiaan. Jokin aika sitten oli todella ihastunut mieheen, joka suostui tapailemaan häntä vain hotelleissa eli hyväksikäyttöä jälleen. Heillä kuulemma aurat kohtasivat ja mieskin tunsi väreilyä ja he olivat luodut toisilleen jne

En jaksa enää kuunnella ystäväni miessotkuja, koska ne toistuvat samanlaisina. Hän ei ota vastuuta elämästään ja jaarittelee miesten hänelle kertomia siirappisia lurituksia totuuksina. Kunnes taas havahtuu, kun mies ei enää halua tapailla ja romahtaa omasta mielikuvitusmaailmastaan.

Yritän olla mahdollisimman suorasanainen hänelle. Empatia ei auta mitään ja rohkaisee häntä vain vuodattamaan enemmän. Hän kaataa kaikki nämä ihmissuhdesotkunsa minun niskaani ja oikeasti kuvittelee, että maailma pyörii hänen miesasioidensa ympärillä. Toisten kuulumisia hän ei jaksa kuunnella kovinkaan montaa minuuttia, vaan on mieluiten itse äänessä. Olen sanonut, että hän on aikuinen ihminen, joka kykenee ottamaan vastuun teoistaan ja että päätökset omasta elämästään hänen on tehtävä itse.

Tuntuu siltä, etten jaksa enää kuullakaan koko ihmisestä. En saa tästä ihmissuhteesta itse yhtään mitään! Viimeinen keino olisi sanoa suoraan, etten jaksa enää näitä miessotkuja, ratkokoon ongelmansa itse. Hänellä ei olisi mitään puhuttavaa minulle enää sen jälkeen, koska hänen koko elämänsä pyörii näiden itseaiheutettujen miesongelmien ympärillä. Olen myös sanonut, että jos oikeasti tuntuu ahdistavalle, niin työterveyslääkäri on oikea paikka hakea apua. Hän nimittäin kehuskelee, ettei tarvitse psykologin apua, koska ystävät kuuntelevat! No, saa nähdä, kuinka pitkään hänellä enää on yhtäkään ystävää...

Ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus.