MIksi ylipainoisia mammakavereita ärsyttää, kun olen laihtunut ja en syö herkkuja ollenkaan?

["Mamma italiana"]

Mä olen taas aina ollut hoikka, mutta pari työkaveria on, jotka tuntuvat kyttäilevän mitä syön. Yksi kommentoi kerran "sulla on sitten aina niin terveelliset eväät!" Olin suu auki, ihan tavalliset eväät mulla on, terveelliset kai? (kotiruokaa tai einestä, sämpylä ja hedelmä). Toisen kerran oli kakkua tarjolla, otin palan ja yksi kommentoi että "sä otat aina niin pienen palan" ja jos olen jättänyt pullan väliin, on sanottu että "kyllä sä voit joskus syödä, kun olet hoikka". On myös tiedusteltu että paljonko syön illalla kotona ja suoraan, että paljonko painan.

eiks tàà ole ihan tavallista jutustelua? mità pahaa tuossa on? miksi reagoitte tuollaisiin kommentteihin? ruoka ja ruokailu ovat puheenaiheita siinà missà huominen sààkin

 

["hmm"]

Ne on kateellisia sun itsekurista, ei niinkään hoikkuudesta

samaa mieltä.

 

[tirpe]

[QUOTE="vieras";27369186]Aloituksessa kyllä kirjoitit, että "en syö herkkuja ollenkaan". Se on aika eri asia, kuin että syötkin herkkuja aina kun juhlia tai yhteisiä illalllisia tms.[/QUOTE]

Ok. No kirjoitin sitten epäselvästi.

Tarkoitin, että mun arkeen ja normaalehin viikonloppuihinkaan ei kuulu herkut. En ikinä osta itse herkkuja kotiin tai syö niitä kahviloissa.

Meillä ei myöskään ikinä ole yhteisiä illallisia tms, joten sellaista tilannetta ei ole ollut. Tilanteet sijoittuvat yleensä kahviloihin ja muihin vastaaviin. Juhlissa ja muissa erityistilaisuuksissa syön herkkuja hyvin kohtuudella, kun niitä yleensä on sellaisissa tilaisuuksissa tarjolla. Ihan kohteliaisuudestakin.

 

[ullariikka]

[QUOTE="Mamma italiana";27369235]eiks tàà ole ihan tavallista jutustelua? mità pahaa tuossa on? miksi reagoitte tuollaisiin kommentteihin? ruoka ja ruokailu ovat puheenaiheita siinà missà huominen sààkin[/QUOTE]

No ehkä näyttää kirjoitettuna tavalliselta, mutta kyllä noissa kahden työkaverin kommenteissa on sellainen negakyttäys-tyyli, luultavasti puivat keskenään näitä.

Joo, ihan perusaiheitahan ne on, tietty tulee itsekin puhuttua ruoasta, terveellisyydestä ja kropasta. Ei oo kuitenkaan mun mielestä tyylikästä kysyä toisen painoa suoraan.

 

["höhhöh"]

[QUOTE="Mamma italiana";27369235]eiks tàà ole ihan tavallista jutustelua? mità pahaa tuossa on? miksi reagoitte tuollaisiin kommentteihin? ruoka ja ruokailu ovat puheenaiheita siinà missà huominen sààkin[/QUOTE]

Niin tietäväisenä taas..

Onhan ne ihan tavallisia puheenaiheita, kuten kampaajakäyntikin. Asiat vaan saavat ihan erilaisia merkityksiä riippuen keskustelun sävystä ja rivien väliin asetetuista merkityksistä.

 

[pppp]

Mä syön herkkuja silloin kun ollaan kylässä, juhlissa tai menen kahville jonkun kanssa. Ne on sellaisia spesiaalitilanteita, joihin mun mielestä kuuluu tuollainen. Onhan se nyt seurallistakin syödä jos kaikki muutkin ottaa. Yleensä voi myös valita ottaako sen isoimman munkin vaiko ihan peruspullan, siinä on kalorimäärässäkin jo hyvä ero. Eli kyllä ne herkutkin voi valita deettiä silmälläpitäen. Kotona sitten en herkuttele muutoin kun karkkipäivinä. Ja pointti oli? En tiedä kasaatko tahtomattasi huomion omaan syömiseen noissa sosiaalisissa tilateissa, mutta en nyt näe syytä miksei esim. yhtä keksiä voisi kahvin kanssa ottaa. Tuskin kukaan kahvittelee päivittäin? Niin, tai sitten sulla vaan on niitä ärsyttäviä kateellisia kavereita jotka ei kestä sitä kun olet laihtunut =/

 

["Mamma italiana"]

joo mà olen niin tietàvàinen, mutta inhoan sanaa herkku, sillà minusta s ei se tarkoita pelkkàà makeaa. ja jos nuo teidàn herkut onkin niità makeita versioita, muistakaa ettà yks herkku, pieni pala jotain ei ketààn lihota. tosin voi sanoa ei kiitos, jos on oma itsetunto kohdallaan. ei kenellekààn tarvitse selitellà. eikà toisaalta toisen kysymyksestà tarvitse kauheasti loukkaantuakaan.

 

[tirpe]

En tiedä kasaatko tahtomattasi huomion omaan syömiseen noissa sosiaalisissa tilateissa, mutta en nyt näe syytä miksei esim. yhtä keksiä voisi kahvin kanssa ottaa. Tuskin kukaan kahvittelee päivittäin? =/

Niin, entä miksi ei voisi olla ottamatta sitä yhtäkään keksiä? Siksi en ota, koska en halua mitään herkkuja arkeeni. Entäs jos ei vain pidä herkuista, pitääkö silloinkin ottaa jotain väkisin?

Ja ei nyt ihan päivittäin tule kahviteltua, mutta muutaman kerran viikossa.

 

[lissukka.]

Vaihda kavereita

 

["vieras"]

Todennäköisesti sä ylireagoit. Tunnistan saman piirteen itsestäni. Olen yhtä pitkä kuin sinä, ja painoin hoikimmillani 55kg. Työkaverit, ystävät ja läheiset ihan suoraan kommentoi, että pitäisi lihottaa, näytän hirveeltä. Ihmettelin asiaa sillon kovasti ja salaa olin sitä mieltä, että ovat vain kateellisia. Lihoin 5kg, ja samat kommentoinnit jatkui. Sä voit ihan hyvin ottaa vähän lisää, sun pitääkin saada vähän lihaa luiden ympärille, tuollainen kukkakeppi jne. Edelleen ihmettelin asiaa, kuittasin kateudella. Lihoin vielä 5kg eli painan nyt 65kg. Edelleen samat henkilöt kommentoi samalla tavalla. Ainoa ero on omassa ajattelutavassa. Nyt kun katson peilistä olen huomattavasti tyytyväisempi kuin koskaan aikaisemmin. Ja kieltämättä kun katselen kuvia itsestäni hoikempana, olen kommentoijien kanssa samaa mieltä, olin aivan liian hoikka. Näytän paljon terveemmältä tässä painossa. Ehkä sun mammakavereiden kommenteissa on myös totuuden siemen? Sä et vaan itse halua myöntää sitä, että et ehkä näytä enää niin hyvältä? Tuo ei nyt ollut kirjoituksen varsinainen pointti. Varsinainen pointti oli, että ihmiset joilla on tapana kommentoida tuolla tavoin tekee sitä sinusta riippumatta, ja painosta riippumatta. Mä olen lihonut 10kg ja silti samat ihmiset kommentoi samalla tavalla. Ei se muutu vaikka painaisin vielä 10kg enemmän Jätä ne kommentit omaan arvoonsa. Mitä muiden sanomiset ja mielipiteet sua edes kiinnostaa? Jos sä aidosti olet tyytyväinen, ja halusi olla hoikempi IHAN ITSESI VUOKSI, etkä sen takia et saisit ihailevia katseita ja kehuja, niin sulle olisi yhdentekevää mitä muut sulle kommentoi. Muista myös se, että hyvä kroppa on subjektiivinen käsite. Se mikä sun mielestä on paras mahdollinen ja kateutta herättävä, voi ihan aidosti olla toisen mielestä jotain ihan muuta. Älä siis odota, että muutkin pitäisivät tuota sun muutosta ehdottomasti parempana asiana.

 

["Mamma italiana"]

vieras, hyvin kirjoitettu!

 

["vieras"]

Tämän mä voisin jo melkein ostaakin. Tietysti aina kiinnostaa, miksi muutos ahdistaa? Ja varsinkin toisen muutos, eihän se ole keneltäkään pois.

Jos taustalla on pelko, että muuttuneen ulkonäkösi seurauksena et enää välitä heidän seurastaan vaan tahdot etsiä enemmän ulkoisesti sinua muistuttavia ystäviä? He eivät halua menettää sinua, mutta eivät osaa pukea sitä sanoiksi. Itsekin ajattelin mieheni muututtua uuden harrastuksensa myötä lihaksikkaaksi ja upeaksi, että nyt se tahtoo vaihtaa vaimon samantien vastaamaan uutta upeaa ulkonäköään.

 

["vieras"]

Ihmiset tuppaa lokeroida eikä pidä muutoksista. Nyt olet muuttunut.

T: keittiöpsykolgi Beep :saint:

Mä uskon että tässä on perää. Huomasin tämmöisen ilmiön työpaikallani kun onnistuin laihduttamaan 10 kiloa. Naispuoliset työkaverini (nimenomaan ne isompikokoiset) kommentoivat painonlaskuani kummalliseen tyyliin "miks laihdutit, sulle sopi semmonen kiva pyöreys". Minusta kaksoisleuka, allit ja jenkkakahvat eivät olleet mitään erityisen kivaa pyöreyttä joka olisi sopinut juuri minulle. Luulen että nuo työpaikkani isommat naiset vain olivat lokeroineet minut vähän niinkuin yhdeksi heistä ja kun hoikistuttuani olinkin muka jotenkin erilainen ja se hämmensi heitä.

 

["nuuh"]

Ja höpsis, haluat vaan että KAIKKI hehkuttaa sun laihtumista kun olet viimein siinä onnistunut. Sua ärsyttää kun ei KUKAAN huomaa että nyt et enää syö herkkuja eli pulleja sun muita ja että sulla on vihdoin niiiiin hyvä itsekuri eikä kukaan kehu, nyyh!
Ku ikkää ei o koskaan hyvin.

 

[Kaiutin]

Kylpyläkäynneillä mun ulkonäköä kommentoidaan ja hoikkuudesta vitsaillaan. Kahvilassa kiristellään hampaita, kun hiljaisesti jätän pullan ottamatta. Sitten taivastellaan, miten he ei ainakaan ymmärrä, että ei voi yhtään elämästä nauttia ja onko tällaisilla ihmisillä jotain ongelmia, kun ei herkut maistu.

Mulle elämästä nauttiminen on nykyään ihan muut jutut kuin kahvipulla tai jäätelöpönttö. Mä välitän mun vartalosta ja hyvinvoinnista, ulkonäöstä ja en halua tuhota sitä enää. Tämä ei käy syyksi.

No sulla on asenteessa vikaa. Tottakai on hiukan kummaa (ja ei terveydellekään hyväksi) ettei koskaan salli itselleen herkkuja. Jos olet näkyvästi ns. "hyvä ihminen", jolla on loistava itsekuri ja joka vaan on syömättä toisten seurassa mutta läsnäolollaan alleviivaa muiden syöpöttelyä, niin onhan se narsistista ja etovaa.

Mulla ei ole koskaan ollut painon kanssa ongelmia, mutta siitä olen kyllä kuullut, että tasan tarkkaan syön ne herkut mitkä muutkin syövät -enkä silti liho. Hahaaaa! En silti nyrpistele nenääni ylipainoisille ystävilleni, enkä missään helvetin kylpyläkäynneillä kyllä edes kiinnitä huomiota ystävieni vartaloihin. Onneksi mulla on hiukan erilaisia kahvila- ja kylpyläkavereita kuin sinulla, ja onneksi osaan suhtautua ruokaan, nautintoihin ja kohtuullisuuskäsitykseen hiukan sinua viisaammin.

 

["pikku mamma"]

Olit sitten laiha, lihava tai sopiva niin milloinkaan ei oo hyvä. Laihan "pitäisi" ottaa reilusti herkkua ja jos syöt paljon herkkuja alkaa marina hyvähän se sun hoikkana on syödä..

Lihavan "pitäisi" jättää herkut tai vähintäänkin perustella ettei hän nyt jokapäivä vedä herkkuja..

Välimaastossa on sitten hiukan molempia kommentteja..

Toisesta korvasta, sisään toisesta ulos, ja jos nyt tosiaan ketuttaa niin paljon sano sitä varten se suu on (sekä syömistä ).

Ite laihana läpipaskojana kuulen just sitä marinaa on se sulla helppoo, jaadi jaa ja muut höysteet, se on ihan itsestä kiinni miten ne puheet ottaa

 

[tirpe]

No sulla on asenteessa vikaa. Tottakai on hiukan kummaa (ja ei terveydellekään hyväksi) ettei koskaan salli itselleen herkkuja. Jos olet näkyvästi ns. "hyvä ihminen", jolla on loistava itsekuri ja joka vaan on syömättä toisten seurassa mutta läsnäolollaan alleviivaa muiden syöpöttelyä, niin onhan se narsistista ja etovaa.

Mulla ei ole koskaan ollut painon kanssa ongelmia, mutta siitä olen kyllä kuullut, että tasan tarkkaan syön ne herkut mitkä muutkin syövät -enkä silti liho. Hahaaaa! En silti nyrpistele nenääni ylipainoisille ystävilleni, enkä missään helvetin kylpyläkäynneillä kyllä edes kiinnitä huomiota ystävieni vartaloihin. Onneksi mulla on hiukan erilaisia kahvila- ja kylpyläkavereita kuin sinulla, ja onneksi osaan suhtautua ruokaan, nautintoihin ja kohtuullisuuskäsitykseen hiukan sinua viisaammin.

Olen hieman eri mieltä tuosta, että vika on minun asenteessa, jos herkuttelemattomuuteni aiheuttaa tuollaista närästystä. Päin vastoin. En mä ole näkyvästi ns. hyvä ihminen, mä olen se, mikä olen nykyään, ja jos joku tulkitsee sen ylivertaisuuden tavoitteluksi, niin onko se todella minun vika tai ongelma? Varsinkin, kun en ole millään tavalla asiaa esille tuonut, vain kieltäytynyt syömästä tiettyjä asioita. Saahan silloinkin kieltäytyä, jos ei tykkää.

Mä en ikinä ole ymmärtänyt tuollaista logiikkaa.

Ja pari asiaa jäi epäselväksi:

- Millä perusteella herkuttelemattomuus on epäterveellistä?

- Millä perusteella suhtautumisesi nautintoihin (eli herkkuihin tässä tapauksessa) ja ruokaan on viisaampi kuin minulla? Ilmeisesti oletat, että kieltäytyminen aiheuttaa minulle kärsmiystä, mutta olet väärässä. Mä en nykyään edes pidä herkuista, pitääkö niitä silloinkin syödä?

 

[kaikki ok?]

No sulla on asenteessa vikaa. Tottakai on hiukan kummaa (ja ei terveydellekään hyväksi) ettei koskaan salli itselleen herkkuja. Jos olet näkyvästi ns. "hyvä ihminen", jolla on loistava itsekuri ja joka vaan on syömättä toisten seurassa mutta läsnäolollaan alleviivaa muiden syöpöttelyä, niin onhan se narsistista ja etovaa.

Mitä vittua? Sanoisin lähinnä, että ei ole kovin vahva osoitus terveestä ajattelusta, jos toisen syömättömyys saa aikaan tuollaisia tuntemuksia.

 

["vieras"]

Mitä sä sitten syöt tai juot jos menet ystävän kanssa kahville?
Kahvi ja sämpylä? Pelkkä kahvi?

Mä oon varmaan hirveän huono ihminen, mutta en tykkää mennä ystävän kanssa kahville jos toinen ei syö tai juo mitään, katsoo vain siinä kun minä syön.

Sama jos mennään syömään ja joudun yksin syömään, en kyllä tykkää, en varmaankaan pyytäisi tuota kaveria enää ravintolaan kanssani.

 

[tirpe]

[QUOTE="vieras";27369680]Mitä sä sitten syöt tai juot jos menet ystävän kanssa kahville?
Kahvi ja sämpylä? Pelkkä kahvi?

Mä oon varmaan hirveän huono ihminen, mutta en tykkää mennä ystävän kanssa kahville jos toinen ei syö tai juo mitään, katsoo vain siinä kun minä syön.

Sama jos mennään syömään ja joudun yksin syömään, en kyllä tykkää, en varmaankaan pyytäisi tuota kaveria enää ravintolaan kanssani.[/QUOTE]

No, yleensä pelkän kahvin, tai vaikkapa kahvin ja vichyn. Tai kahvin ja light-limun. Mitä näitä nyt on. Itse en ole ikinä pahastunut siitä, että ei syö mitään kahvin kanssa, tai edes ihmetellyt tuollaista asiaa.

Je hei haloo, ravintola nyt taas on aivan eri asia kuin kahvila. Ravintolaan mennään varta vasten syömään, kahvilassa lienee ihan ok juoda vain kahvia halutessaan.

 

["vieras"]

Kuinka usein näitä pullakahveja on? Pilaako pulla viikossa painon?

 

["Tiina"]

Voiko kaikkeen olla aina syynä kateus? Ei kai aikuiset ihmiset jaksa oikeasti kadehtia ja olla katkeria toiselle jostain sellaisesta, jonka itsekin voi saada.

Ne ajattelee, että hyvähän sun on siinä keikistellä, ku paino on tippunut "itsestään". Ne ei näe tuota vaihtoehtona itselleen ku niillä nyt vaan on niin huono aineenvaihdunta ja isot luut. Ne on siis kateellisia ja ajattelee, että oot olevinas.

 

[kkkhhh]

no mä taas joudun jättämään ne herkut ottamatta kahvilassa kun sitten rakas mutta huono itsekurinen ystäväni ottaisi myös. ja kun toinen yrittää laihduttaa, en halua kiusata. omaan perseeseen kun ei herkut jämähdä.samoin kotona pitää rajoittaa, mies muuten lihoo.

jos joku pyöreämpi multa kyselee syömisestä niin ajattelen että kysyy ihan hyvällä, esimerkiksi vinkkejä miten saisi omaa ruokavaliota terveellisemmäksi. en usko että kukaan on koskaan pahalla kysynyt.

 

["vieras"]

Minä laihdutin koska tiesin, että se on paras keino saada ärsyttävä tyyppi kateelliseksi. Ja niinhän siinä kävikin. Kyllä sitä nyt sapettaa kun olen laihtunut jo 15 kiloa, ja ai että mä nautin

 

["..."]

Kaikki tietävät, että kateudesta sekä hoikkuuttasi että itsekuriasi kohtaan tuo johtuu. Jotkut laihdutuskuuria ikuisesti lykkäävät vain eivät tahdo sitä myöntää.
Kyllähän se vituttaa, kun itsellä perse vaan leviää ja silti ei pysty lopettamaan pullan natustamista, ja joku toinen pystyy.