Miksi vanhaa ihmistä pitäisi jotenkin erityisesti kunnioittaa?

[QUOTE="vieras";28536980]Voi hyvänen aika! Sinäkö sen päätät, millainen näkemys on fiksu? Juu, totta varmaan, että vanhemmiten arvot muuttuu konservatiivisemmiksi. Huomaan sen jo itsesestäni, vaikken ole edes nelikymppinen vielä.

Vanhempien ihmisten näkemyksissä arvostan juuri sitä, että heillä usein on perustellut ja kokemuksen perustuvat ajatukset. Vaikka se ajatus olisi minun mielestäni väärä, ei se ole huonompi.[/QUOTE]

Päätän toki sen, mikä minusta on fiksua, asiallista tai hyvää. Kuten jokainen päättää kohdallaan. Sitten niistä asioista voidaan käydä vaikka keskustelua (tai väittelyä, kuten täällä palstalla on tapana).

Hienoa on, jos ajatukset on hyvin perusteltuja! Sellaisen ihmisen kanssa on ilo keskustella. Tällaisia ihmisiä on hyvin paljon myös nuoremmissa ihmisissä. Ja valitettavasti vanhemmissa on myös niitä, joiden perustelu on asiaan kuin asiaan "näin on aina tehty" tai "aina on ollut näin" tai "ei ennenkään". Kai se sitten on sitä kokemukseen perustuvaa? Tosin ei kovin vakuuttavaa.

 

Joo sanos muuta, ihan naurettavaa iän ihannointia ja sokeutumista sille. :O
Mä itseasiassa otan tosi varauksella vanhemman polven neuvot juuri siitä syystä, että neuvot ovat mitä kummallisimpia juuri vanehmmalta polvelta. Kyllä koen että sanon ihan oman mielipiteen enkä nöyristele, miksi ihmeessä pitäisi alkaa nöyristelemään ja "tietää paikkansa" ihan yhtä ylhäällä paikallani kuin toinenkin, en alempana enkä ylempänä. Ei kai tässä mitään luontoeläimiä olla jossa nokitaan toisiaan!?

Tietää paikkansa tietää paikkansa...

Ollaan kyllä. Ihmisen eläinluonne on pahasti aliarvostettu.

Aika monelle tekisi tosi hyvää joskus tosiaan tietää paikkansa. Laumahierarkiankaan ei tartte tarkoittaa sitä, että yksi sanoo ja toiset kuuntelee. Jos tunne- ja asiakommunikaatio molempiin suuntiin ei ollenkaan toimi, tulee stressiä ja lauma kärsii. Jossain vaiheessahan nuoremmat ottaa vetovastuun, mutta se sujuisi kitkattomammin, jos ei tarvitsisi niin valtavasti nauraa ilman aihetta.

Väitän, että itse asiassa se oman mielipiteen muodostaminen onnistuu paremmin silloin, jos kunnioitetaan muita. Silloin nähdään toiset rakastavammin ja ymmärretään niiden rajoittuneisuutta, ja muodostetaan oma mielipide valistuneemmin. Naureskelija on jäänyt teini-ikäiseksi ja päättää asioista uhmapäissään ja hyppii sitten ojasta allikkoon. Kuuntelukyky jää hyödyntämättä eikä opi asioita.

 

Ollaan kyllä. Ihmisen eläinluonne on pahasti aliarvostettu.

Aika monelle tekisi tosi hyvää joskus tosiaan tietää paikkansa. Laumahierarkiankaan ei tartte tarkoittaa sitä, että yksi sanoo ja toiset kuuntelee. Jos tunne- ja asiakommunikaatio molempiin suuntiin ei ollenkaan toimi, tulee stressiä ja lauma kärsii. Jossain vaiheessahan nuoremmat ottaa vetovastuun, mutta se sujuisi kitkattomammin, jos ei tarvitsisi niin valtavasti nauraa ilman aihetta.

Väitän, että itse asiassa se oman mielipiteen muodostaminen onnistuu paremmin silloin, jos kunnioitetaan muita. Silloin nähdään toiset rakastavammin ja ymmärretään niiden rajoittuneisuutta, ja muodostetaan oma mielipide valistuneemmin. Naureskelija on jäänyt teini-ikäiseksi ja päättää asioista uhmapäissään ja hyppii sitten ojasta allikkoon. Kuuntelukyky jää hyödyntämättä eikä opi asioita.

Kunnioitetaan muita, aivan! Minusta myös pitäisi kunnioittaa kakkia muita ympärillä olevia.

 

Tässä olikin kyse siitä pitäisikö juuri ERITYISESTI sen vanhemman näkemystä kunnioittaa vaikka se olisi paska, siis enemmän kuin 40v nuoremman näkemystä asiasta.

Huoh vaan itsellesi. Minusta ei ole sanottu, että näkemystä täytyisi Erityisesti kunnioittaa. Sen verran vain, ettei teilaa esim. 60-vuotiaan tai eläkeläisen näkemyksiä automaattisesti vanhoiksi ja vanhanaikaisiksi.

 

kunnioitus ja totteleminen on eri asioita. itse asiassa mun mielestä liian tottelevainen ei kunnioita, koska asettuu mielistelemään ja välttää aikuistumasta itse. kunnioitus on sitä, että annetaan ihmisarvo toiselle, ja jos se ei onnistu, mietitään onko annettu arvoa itsellekään. sen pitäisi olla semmoinen win-win -juttu. ei tarvitse arvostaa voidakseen kunnioittaa, ja viime kädessä on kysymys enemmän yhteisön hyveestä kuin yksilön nätistä käytöksestä tai liekanarun pidentämisestä liian pitkäksi vanhalle ihmiselle.

Jos kunnioitus on sitä, että antaa ihmisarvon toiselle, niin miksi siitä puhutaan vain vanhempien ihmisten kohdalla? Ei järin kunnioittavaa niitä nuorempia kohtaan, vai kuinka!

 

[QUOTE="vieras";28536996]Huoh vaan itsellesi. Minusta ei ole sanottu, että näkemystä täytyisi Erityisesti kunnioittaa. Sen verran vain, ettei teilaa esim. 60-vuotiaan tai eläkeläisen näkemyksiä automaattisesti vanhoiksi ja vanhanaikaisiksi.[/QUOTE]
ja sama juttu, teinin mielipidettä ei tarvitse samantien teilata typeräksi teinin höpinäksi. Samaa mieltä siis ollaan.

 

[QUOTE="vieras";28536996]Huoh vaan itsellesi. Minusta ei ole sanottu, että näkemystä täytyisi Erityisesti kunnioittaa. Sen verran vain, ettei teilaa esim. 60-vuotiaan tai eläkeläisen näkemyksiä automaattisesti vanhoiksi ja vanhanaikaisiksi.[/QUOTE]

Ei tietenkään. Mutta silloin kyllä, jos ne ovat vanhanaikaisia.

 

Ei tietenkään. Mutta silloin kyllä, jos ne ovat vanhanaikaisia.

Tekeekö vanhanaikaisuus sitten huonommaksi? Minusta kunnioittaminen tarkoittaa juuri sitä, että annetaan arvoa toisen ajatuksille. Ja kuten sanottu, vanhusten ajatukset ajatukset perustuvat kuitenkin kokemukseen. Voi olla, että nykymaailmassa toimitaan yleisesti toisin, mutta muodit tulee ja menee monissa asioissa. Se mikä nyt tuntuu vanhanaikaiselta, saattaa olla taas käypä ajatus ja toimintapa parinkymmen tai vaikka sadan vuoden kuluttua.

 

Tässä olikin kyse siitä pitäisikö juuri ERITYISESTI sen vanhemman näkemystä kunnioittaa vaikka se olisi paska, siis enemmän kuin 40v nuoremman näkemystä asiasta.

Joo, siis ei ole varsinaisesti tarkoitus kunnioittaa näkemystä, vaan sen näkemyksen esittäjän ikää. Silloin voisi kirkkaammin ymmärtää senkin, että ne ohjeet kertovat paljon siitä, miten on eletty muutama vuosikymmen sitten. Koska kunnioitus on nykyisin vähissä, monella on tosi ylimielinen suhde sen ikäiseen historiaan. Kaikki on nyt paremmin - no ei varmaan ole. Jotkin asiat on, toiset ei. Uhmapäiset ihmiset on kaikki hiukan liian edistysuskoisia, ja välillä se vie fundamentalismiin. Esimerkiksi nyt, kun kukaan lapsi ei saisi kärsiä yhtään mitään pahaa. Sellainen pahuudenhävittämiskampanja kun ei ole mahdollinen, ja siihen ryhtymällä vain tehdään itse pahaa, otsa kirkkaana.

Ja justiin tämän aikatekijän takia pitää olla eroa siinä, mitä kunnioitusta osoitetaan itseä vanhempia tai nuorempia kohtaan. Koska meillä on tapana etsiä lapsista viattomuutta ja pelastajaa, vääräntyyppinen nuorempien kunnioittaminen johtaa heitteillejättämiseen. Ja se kunnioitus tosiaan helposti vääristyy. Annetaan niiden lasten pelata ranteensa paskaksi eikä haluta kantaa sitä aikuisen taakkaa, että vaadittaisiin lapsilta sitä kunnioitusta takaisin.

Mä haluan, että ihmiset kasvavat yhteisön jäseniksi, ja miettivät miksi asiat on tehty ennen eri tavalla, ja mitä menetetään kun ne nyt tehdään toisin. En ole konservatiivi, vaan haluan sellaista yhteiskuntaa, joka ei juokse joka vieheen perässä ihan vain siksi, kun se on uusi. Pitää miettiä, miten ne menetetyt hyvät asiat voidaan säilyttää, jos voidaan. Tai miten ne voidaan korvata.

Jos lapsilta ja nuorilta ei vaadita osallistumista, ne eivät saa osallisuudentunnetta. Tämä pätee riippumatta siitä, puhutaanko sukuhistoriasta vai tiskikoneen täytöstä.

 

Minä kirjoitin tuosta että pitää "tietää paikkansa". Tarkoitin, ettei nuoremman pitäisi hyppiä vanhemman silmille, vaan pitäisi osata olla ennemmin nöyrempi ja tiedostaa, että se vanhempi on ehkä oppinut jo paljon enemmän elämästä kuin minä, eikä kannata uhota tai olla ylimielinen.

Enkä tarkoita nyt sitä, että miniän pitää nikottelematta ottaa vastaan anopin vauvanhoito-ohjeet tai että lapsen saanut voi piikitellä lapsetonta argumentilla "sulla ei ole lapsia, joten et tiedä elämästä vielä mitään".

Voihan näitä huonoja esimerkkejä ja poikkeuksia keksiä vaikka millä mitalla, mutta perusajatuksena vanhempien kunnioittaminen on minusta ihan selviö.

 

Kaikkia muita ihmisiä pitäisi kunnioittaa, ikään katsomatta.

 

kyllähän ikäihmiset on usein aivan kuutamolla nykyajan asioista, silti pitäs yrittää jaksaa kärsivällisesti heidän kanssaan

voihan ne wanhan kansan wiisaudet (susiparit sun muut) sitten sujuvasti unohtaa

 

Käykääpä jossain vanhainkodissa katsomassa vanhusta joka makaa koko päivän samoissa pissasissa vaipoissa koska kenellekään ei ole sitä aikaa vaihtaa. Ja miettikää sitten uudestaan miksi tässä yhteiskunnassa on tarpeen keskustella vanhusten kunnioittamisesta.

 

Käykääpä jossain vanhainkodissa katsomassa vanhusta joka makaa koko päivän samoissa pissasissa vaipoissa koska kenellekään ei ole sitä aikaa vaihtaa. Ja miettikää sitten uudestaan miksi tässä yhteiskunnassa on tarpeen keskustella vanhusten kunnioittamisesta.

lääketiede on kehittynyt siinä määrin, että nykyään huonokuntoiset vanhukset saadaan pidettyä hengissä maailman tappiin

ennen kuoltiin pois alle 70 iässä

 

Käykääpä jossain vanhainkodissa katsomassa vanhusta joka makaa koko päivän samoissa pissasissa vaipoissa koska kenellekään ei ole sitä aikaa vaihtaa. Ja miettikää sitten uudestaan miksi tässä yhteiskunnassa on tarpeen keskustella vanhusten kunnioittamisesta.

Samalla voitte seurata kuinka moni vanhus pääsee ulos edes kerran parissa vuodessa. Onko se omaisilta liikaa, että kävisivät vaikka kerran viikossa ulkoiluttamassa. Voin sanoa että siitä saa paljon vaikka itse käyn ulkoiluttamassa ei sukulaistani. Lasten on päästävä ulos päivittäin, oman vanhan äitinsä/isänsä voi hylätä sisälle.
moni pitää parempaa huolta koirastaan, mitä lähiomaisestaan.

 

Musta se on fiksua, asiallista ja hyvää. Eikä liene pois muiden ihmisten kunnioittamisesta.

 

Kunnioittaa= pitää huolta, arvostaa, kohdella ikänsä arvoisesti. Vaikka vanhus ei ehkä enää sillä hetkellä ole enää tuottelias kansalainen niin hän on oman osansa pitkän elämänsä aikana yhteiskunnan eteen tehnyt. Nuorempien velvollisuus on pitää huolta lauman vanhimmista, ihan perus nisäkästoimintaa siinä missä huolta pidetään myös lapsista.

 

Samalla voitte seurata kuinka moni vanhus pääsee ulos edes kerran parissa vuodessa. Onko se omaisilta liikaa, että kävisivät vaikka kerran viikossa ulkoiluttamassa. Voin sanoa että siitä saa paljon vaikka itse käyn ulkoiluttamassa ei sukulaistani. Lasten on päästävä ulos päivittäin, oman vanhan äitinsä/isänsä voi hylätä sisälle.

erinomainen pointti

kaikkea ei pidä sysätä yhteiskunnan kontolle vaan meidän pitäis ottaa reilusti isompi vastuu omaisistamme

tulee tästä mieleen että vaimo kuulu kerran lupaavan äidilleen että tämä saa muuttaa meille sitten kun tulee vanhaksi :headwall:

 

Kunnioitan ainoastaan niitä, jotka sen ovat ansainneet.
Kusipää on kusipää oli se sitten lapsi, vanhus tai korkean statuksen omaava henkilö.
Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö käyttäytyisi "sivistyneesti" myös niitä kohtaan, joita en erityisemmin kunnioita.

 

erinomainen pointti

kaikkea ei pidä sysätä yhteiskunnan kontolle vaan meidän pitäis ottaa reilusti isompi vastuu omaisistamme

tulee tästä mieleen että vaimo kuulu kerran lupaavan äidilleen että tämä saa muuttaa meille sitten kun tulee vanhaksi :headwall:

Sinulla on viisas vaimo.

 

Mäkään en välttämättä halua toimia sillä tavalla, mitä joku vanhempi ihminen mua opastaa, mutta se on kunnioittamista, että ottaa neuvon vastaan lyttäämättä sitä.

Esim 80v naapurinmamma kertoo mielipiteensä vaikkapa jossain tietyssä lastenkasvatusasiassa. Minun KUULUU myötäillä tätä eikä vängätä vastaan. Tämä naapurinmamma luultavasti on ne omat lapsensa saanut aikuiseksi ja ehkä jopa joutunut hautaamaankin ne

Mä oon aina jotenkin ajatellut, että se vanhempien ihmisten kunnioittaminen tulee ihmiselle vähän niinkuin luonnostaan, ilmeisesti ei tule :O

 

Käykääpä jossain vanhainkodissa katsomassa vanhusta joka makaa koko päivän samoissa pissasissa vaipoissa koska kenellekään ei ole sitä aikaa vaihtaa. Ja miettikää sitten uudestaan miksi tässä yhteiskunnassa on tarpeen keskustella vanhusten kunnioittamisesta.

Itse en pysty kunnioittamaan vanhaa naisihmistä, joka katsoo nenänvarttaan pitkin ja arvostelee tai vanhaa miestä vanhainkodissa, joka ehdottaa saako kokeilla hoitohenkilökunnan rintavarustusta.

Jos näen hymyilevän mummon bussissa, kadulla, hymyilen takaisin. Monella vanhemmalla ihmisellä on vain ehkä hieman väärä käsitys nykyaailmasta ja ovat itse sitä mieltä, että heitä tulisi kunnioittaa ja pitävät nuorempiaan vähempiarvoisina. Ei tietystikään kaikki vanhukset. Jotkut oikein mukavia ja leppoisia.

Mutta tottakai on valitettavaa, että vanhainkodeissa asiat usein huonosti, eikä vaippoja ehditä vaihtaa. Ei johdu kunnioittamisesta vaan siitä, ettei työntekijöitä löydy riittävästi. Osaltaan sekin johtuu siitä, miten vanhainkodissa voi tulla ahdistelluksi hieman sekopäisten vanhojen miesten osalta.

 

Mäkään en välttämättä halua toimia sillä tavalla, mitä joku vanhempi ihminen mua opastaa, mutta se on kunnioittamista, että ottaa neuvon vastaan lyttäämättä sitä.

Esim 80v naapurinmamma kertoo mielipiteensä vaikkapa jossain tietyssä lastenkasvatusasiassa. Minun KUULUU myötäillä tätä eikä vängätä vastaan. Tämä naapurinmamma luultavasti on ne omat lapsensa saanut aikuiseksi ja ehkä jopa joutunut hautaamaankin ne

Mä oon aina jotenkin ajatellut, että se vanhempien ihmisten kunnioittaminen tulee ihmiselle vähän niinkuin luonnostaan, ilmeisesti ei tule :O

Mä en ehkä ihan ymmärrä tätä. Miksi sun mielestä naapurin mammalla on oikeus tulla kertomaan sinulle, miten sinun tulee lapsesi kasvattaa. Mistä sä tiedät, vaikka sen koko lapsikatras olis lataamossa tai täysiä juoppoja.
Itse en yksinkertaisesti vaan pidä siitä, että joku mulle täysin tuntematon ihminen (oli se minkä ikäinen tahansa) kuvittelee voivansa tulla kertomaan mulle miten mun tulisi omat lapseni kasvattaa. Tai yhtään mitään muutakaan.

Mun mielestä ei ole millään tavalla asiatonta todeta tuollaisessa tilanteessa, että ajattelen täysin eritavalla asiasta. Ei siinä tarvi mitään vängätä, mutta kyllä mun mielestä ihminen saa eriävän mielipiteensä ilmaista. Ei se mitään kunnioituksen puutetta mun mielestä ole.

 

Mutta miksi vanhemman ihmisen mielipide olisi yhtään arvokkaampi? En ymmärrä miksi esim 20v:n mielipide olisi vähäpätöisempi kuin minun mielipide. Vaikka minulla olisikin enemmän elettyä elämää, ei kai se tee jostain mielipiteestäni sen parempaa? En silti tiedä vaikka hänen äitiydestä sen paremmin kuin hän minun.
Kaiken ikäisten näkemyksille pitäisi antaa arvoa.

Minusta esimerkiksi teini-ikäisten näkemyksiä pidetään ihan liian ala-arvoisina. Jotenkin ylimielistä pitää omia näkemyksiään arvokkaampina.

Elämänkokemus ei kuitenkaan tuo oikeaa vastausta kaikkeen, monesti nuoremmat jopa fiksumpia uusien tietojen kanssa, ottavat vielä vastaan uutta tietoa.

Kyllä jokaisen ääni on arvokas.

Kirjoittajaa ilmeisesti vanhempana ihmisenä minun täytyy nyt tehdä vastakysymys, sillä minut on opetettu lapsuudessani kunnioittamaan ylipäätään kaikkia ihmisiä ja kuuntelemaan heitä. Turhaudun joskus aivan hirveästi siihen, että minua reippaasti nuoremmat eivät vaivaudu pätkääkään kuuntelemaan ja imevät minulta vanhempana ihmisenä kannustusta, kiitosta ja ihastelua joka pieraisuunsakin. Työssäni tapaan alan noviiseja, jotka vain kävelevät päältäni ja jos koetan jotakin sanoa minut vaiennetaan ihan heti. Kokemusta ja osaamista minulla on vaikka kuinka sekä tiedän olevani monessa asiassa taitavampi kuin kyseessä olevat nuoret, mutta he katsovat oikeudekseen neuvoa, ylenkatsoa ja söheltää työnsä kuin antaisivat minun kertoa, miten homma lähtisi sujumaan. Kyse ei ole heidän arvonsa laskemisesta, vaan yleensä on asioita joita ei kannata keksiä enää uudelleen ja muutenkin jäisi aikaa juuri siihen oman loistavuutensa näyttämiseen lähtemällä kehittämään sitä vanhaa.

Olen joutunut kovettamaan itseäni ja kävelemään myös nuorten päältä, koska he eivät ymmärrä minun kunnioittavan ja arvostavan heitä. He eivät arvosta kykyäni kuunnella ja paneutua heidän asioihinsa. Heiddän kokemattomuutensa tekee sen, että he olettavat vanhempien ihmisten olevan heitä varten kuin miettisivät miten he itse tulisivat vastaan vanhempia ihmisiä.

Joten vastakysymukseni: neuvo minua, miten minä lopettaisin kunnioittamasta ihmisiä ja näkemällä asiat niin kuin sinä että pitää olla todellinen sankari ennen kuin ryhdyn ketään pikkaisenkaan arvostamaan, Inhoan vanhanaikaista kasvatustani, josta ei ole mitään hyötyä kaltaistesi ihmisten kanssa. Minulla on vielä työvuosia edessäni ja romahdan kohta, jos en ala keksimään millaista veistä kunnioittamattomuuden viidakossa käytetään.

 

Minun on vaikeaa kunnioittaa ihmistä, jonka mielestä meidän työssäkäyvän, ystävällisen ja aina avuliaan naapurin pitäisi palata kotimaahansa ihan vain ihonvärinsä takia. Tai ihmistä, jonka mielestä imettäminen on turhaa. Elämänkokemus tietysti on kunnioitettavaa, mutta ei se aina ihmistä paranna tai tee autuaaksi.

Ymmärrän mistä nämä ja monet muut elähtäneet näkemykset tulevat, mutta en kunnioita niitä. Vanhuudn itsessään otan huomioon jos se on tarpeen, teitittelen ja olen kohtelias kuten kaikille muillekin kohdatessa. Mutta pelkkä korkea ikä ei riitä, pitää olla muutakin.