Miksi vaikea/outoa iloita kaverin puolesta?

[Tuomenkukka]

Kaverilla eroprosessi menossa. Olleet yhdessä 15 vuotta ja liitosta on kolme lasta.
Kaverini löysi toisen jo viime syksynä jolloin kai mitään ei tapahtunut mutta ystävyys syveni vuoden lopussa ja nyt ovat "yhdessä". Kaverini mieskin löysi toisen täs vasta.
Kaverini nykyinen mies rakentaa taloa ja kaverini puhuu heidän rakennuksestaan/talosta ja kovasti yhdessä sitä suunnittelevat. Vauvakuumekkin on kuulema kova mut ei voi vielä kun virallisesti edelleen naimisissa.

Totta kai olen onnellinen et hänellä menee hyvin mut toisaalta en voi kuin puistella päätäni ja ihmetellä : / Jotenkin kaikki menee niin lujaa, kaikki on niin h*lvetin ihanaa ja tuleva ex on aivan kauhia mitä koskaan hänelle tapahtunut jne. Lapset ei tiedä mitään (no kuulevat varmaan riidat).

En ole kateellinen, minulla on ihana mies josta en mistään hinnasta luopuisi. Vaikeaakin on välillä mut hei sehän on arkea. Jotenkin tuntuu et kaveri unohtanut et arki tulee myös tähän uuteen suhteeseen. Ja toi kamala kiire! Tuntenut alle vuoden kunnolla!! :O

Lapsista tapellaan ja kumpikin juoksee yöjalassa uusissa suhteissaan. En käsitä, suren lapsia ja toisaalta suren kaverini miestäkin joka olisi aiemmin halunnut yritäää edelleen. Onko hänen suhde sit kauheen "vahvalla" pohjalla tän uuden kanssa...

Oma olo niin sekava enkä osaa enää oikein edes jutella kaverini kanssa. Hänen jutut on vaan XX sitä ja XX tätä (xx=uusi mies jota en koskaan ole edes tavannut).
Miten osaisin iloita hänen kanssaan? Pelkään vaan et siipeensä saa ja pahasti :'(

 

[ymmärrän]

noi on hankalia tilanteita. Oli meilläkin vaikea suhtautua kun hyvä kaveripariskunta erosi, ja tää naispuolinen parista oli jo raskaana ja kihloissa uudelle miehelle ennenkun oli avioeropapereitakaan viety....

 

["VIeras"]

Onko asia sinulle ok?
En saanut ihan tekstistä selkoa.
Yritä olla iloinen hänen puolestaan, älä kuitenkaan innostu liikaa.

 

[Tuomenkukka]

Jaa-a sepä se kun en oikein itekkään tiedä onko asia mulle ok.
Kaveri on ollut mulle tosi läheinen kauan. Sit alkoi muuttua...otti tatsakaa (mitä ennen kauhisteli), lähti viikoks hurvittelee jne. Tästä uudesta suhteestakin kuulin myöhään. Tiesin et heillä oli rankkaa miehen kaa mut et näin rankkaa
En tiedä oliki asia mulle sit vaikea kerto kun taidan olla tosi perhekeskeinen ja en vois kuvitellekkaan elämääni ilman miestäni. Meillä oli p*skat ajat joskus 10v sitten ennen lapsia ja silloin asiat puhuttiin ja päätettiin et me pysytään yhdessä. Nyt saa melko kauhiaa tapahtua et erottas. Ollaan sen verran lujasti hitsaannuttu yhteen.

Ja jotenkin pidin kaveriani saman henkisenä niin kaikki tuli kuin puun takaa :/
Joo teksti on varmasti sekavaa kun mielikin on sekava...

 

[geg]

Yks tuttu oli vielä naimisissa kun muutti jo seuraavan kanssa yhteen. Uusi mies oli hänen luona seuraavan yön kun aviomies muutti pois perheen yhteisestä kodista. Naimisiin menivät jokunen viikko lopullisen avioeron jälkeen. Ja heti raskaaksi, ja sitten heti toinen vauva perään. Nyt hän on täysin puhki ja ihmettelee elämäänsä.