miksi tunnen näin?

[samassa liemessä]

Ei voi olla totta!!
Just kun mä tulin käväseen täällä pitkästä aikaa niin te puhutte siitä, mitä mä olen pähkäillyt jo tosi kauan. Eli entistä suhdetta.
Tämä mies oli kaikkea mitä mieheltä olen toivonut ja olin sekaisin onnesta, mutta homma tyssäsi kun pelkäsin mokaavani enkä osannut olla luonteva, tunsin itseni liian huonoksi hänelle. Siitä on kohta jo 20 vuotta, mutta en saa häntä mielestäni vaikka suhde aviomieheeni on kunnossa. Huomasin joku aika sitten, että mieheni on hyvin samanlainen kuin tuo mies mennneisyydestä ja joskus ajattelen, sainko sen toiseksi parhaan.
Tällä viikolla keräsin rohkeuttani sen verran, että lähetin hänelle tekstarin, viattoman, jossa kyselin kuulumisia ja kerroin omat kuulumiset. En tietenkään kertonut, että ajattelen häntä vieläkin melkein päivittäin. Hän ei ole vastannut, en edes tiedä, tietäänkö hän, kuinka vakavasti suhteemme otin, sillä se ei pituudella ollut pilattu. Vahdin puhelintani ja toivon kuulevani hänestä edes jotakin. En halua tavata häntä, koska pelkään omia tunteitani. Mieheni ei tiedä hänestä tai ajatuksistani yhtään mitään, eikä ymmärtäisi ollenkaan. Haaveilen, että joskus, jonain päivänä tapaamme ja voin kertoa hänelle, kuinka suuri merkitys hänellä on ollut elämässäni.