Miksi toinen nainen ei lopeta?

"pettynyt pettäjä" , miehesi ansaitsisi ellien logiikalla aisankannattajan maineen ja hänet pitäisi lynkata niin kuin ellit lynkkaa nim. "vaimosi"

Miten on pettynyt pettäjä, onko miehesi ihan tauno, kun on sinua kestänyt?

 

Ei. Mieheni ei todellakaan ole mikään tauno. Hän on hyvännäköinen, fiksu mies, jolla varmasti riittäisi ottajia muuallakin. Hänellä on kuitenkin jotain sellaista, mitä harvalla miehellä (tai naisellakaan) on: kykyä anteeksiantoon ja empatiaan. Hän on todella mennyt myös ns. "itseensä" ja tutkinut omaa osuuttaan siinä, mikä meidän parisuhteessa meni pieleen. Ongelmat olivat toki olemassa ennen minun suhdettani, mutta teemme molemmat töitä niiden korjaamiseksi. Hän on punninut suhteemme (16v.) ja tullut siihen tulokseen, että meillä on jotain pelastamisen arvoista. Lisäksi hän myös rakastaa minua niin paljon, ettei anna oman ylpeytensä nousta anteeksiannon tielle. "Suurempi" mies kuin moni muu. Mukaanlukien se minun "salarakkaani". Kadun yhä edelleen sitä, etten aiemmin tajunnut tehdä suhteellemme jotakin vaan annoin asioiden edetä liian pitkälle väärille raiteille.
Kuten yritin sanoa: elämä ei ole mustavalkoista. Ihmiset tekevät virheitä. Pääasia on kai pyrkiä oppimaan niistä jotakin ja olla toistamatta samoja virheitä uudestaan. Luin näitä ketjuja ja hirveän kärkkäitä ihmiset ovat heittämään toisia kivillä. Sanoisin, että kannattaa olla huutelematta ennenkuin osuu omalle kohdalle. Enkä minä tarkoittanut "lynkata" nim. vaimosi. Totesin vain, että mies ei ole tosissaan jos yhä edelleen pitää kahta naista, eikä silloin ole oikein mahdollisuuksia korjata suhdetta. Sitähän minunkin varattu mieheni yhä edelleen yrittää; että palaisin kuuntelemaan niitä tyhjiä lupauksia.
Sinulle "vaimosi": useissa naistenlehdissä on kuluneena talvena ollut juttua uskottumuudesta; syistä ja seurauksista. Monessa on lainattu juuri tuota Kari Kiianmaan: Revitty sydän kirjaa. Suosittelen edelleen myös muille luettavaksi. Kertoo aika selkeästi, mistä uskottomuus johtuu, mitä siitä seuraa ja voiko siitä toipua.

 

Kiitos vastauksestasi, sinun kokemuksesi oli juuri se mitä tässä keskustelussa kaivattiin. En halua sinua mollata, mutta kovin suoraan sinä teidänkin jutussa syyllistät miehen ja hänen valheensa, etkä tavallaan huomaa, että kyllä sinunkin on pitänyt olla aktiivinen asiassa ja antaa kaiken tapahtua. oli sinulla erittäin kasvattava kokemus, toivottavasti nyt kaikki menisi kohdallanne hyvin.

 

on niin helppo puhua toisen virheistä mutta ei itsestä ja syyttää todistamatta. Jokainen lause alkaa sinä, sinä, sinä, sinä ... Mitä enemmän luen näitä analysoivia juttuja täältä sitä enemmän kunnioitan rehtiä, suoraselkäistä, tekevää, suomalaista miestäni. Oksettaa jo tuo ikuinen toisten analysointi. Exäni oli sellainen: oikein sanojen/tekojen mestari kääntäjä ja vääntäjä: aina sinä, sinä, sinä, sinä ... Elämä on ihan muuta kuin jauhaminen täällä elleissä. Onneksi tajusin sen jo vuosia sitten. Kiitos siitä kuitenkin aikoinaan elleille. Toisten syyllistäminen on niin helppoa.

 

siis kunnioitan ja rakastan nyxääni pusumoiskis

 

[viesti moderoitu]

 

...Kuten yritin sanoa: elämä ei ole mustavalkoista. Ihmiset tekevät virheitä. Pääasia on kai pyrkiä oppimaan niistä jotakin ja olla toistamatta samoja virheitä uudestaan...

Mistä nämä kumppaniaan pettäneet löytävät aina nämä samat fraasit? Onko jossain guuglessa tai muualla netissä se salaperäinen lähde, josta näitä ikivanhoja, omaa moraalittomuutta puolustavia kliseitä voi ammentaa? Kas kummaa, kun et samaan hengenvetoon kertonut kasvaneesi "taunon" miehesi kanssa erilleen ja tehneesi aikuisen naisen kypsän ratkaisun, koska tunteilleen ei voi mitään ja että se tuntui silloin niin 'oikealta'.

Vinkiksi vielä pari fraasia: "Kaatunutta maitoa ei kannata itkeä" "Olen sinut tapahtuneen kanssa, ja jos puoliso on kypsä aikuinen, hänkin on!"

 

Miten ihmeessä jaksatte jankuttaa tällä perin typerällä aiheella?

 

Ei. Mieheni ei todellakaan ole mikään tauno. Hän on hyvännäköinen, fiksu mies, jolla varmasti riittäisi ottajia muuallakin. Hänellä on kuitenkin jotain sellaista, mitä harvalla miehellä (tai naisellakaan) on: kykyä anteeksiantoon ja empatiaan. Hän on todella mennyt myös ns. "itseensä" ja tutkinut omaa osuuttaan siinä, mikä meidän parisuhteessa meni pieleen. Ongelmat olivat toki olemassa ennen minun suhdettani, mutta teemme molemmat töitä niiden korjaamiseksi. Hän on punninut suhteemme (16v.) ja tullut siihen tulokseen, että meillä on jotain pelastamisen arvoista. Lisäksi hän myös rakastaa minua niin paljon, ettei anna oman ylpeytensä nousta anteeksiannon tielle. "Suurempi" mies kuin moni muu. Mukaanlukien se minun "salarakkaani". Kadun yhä edelleen sitä, etten aiemmin tajunnut tehdä suhteellemme jotakin vaan annoin asioiden edetä liian pitkälle väärille raiteille.
Kuten yritin sanoa: elämä ei ole mustavalkoista. Ihmiset tekevät virheitä. Pääasia on kai pyrkiä oppimaan niistä jotakin ja olla toistamatta samoja virheitä uudestaan. Luin näitä ketjuja ja hirveän kärkkäitä ihmiset ovat heittämään toisia kivillä. Sanoisin, että kannattaa olla huutelematta ennenkuin osuu omalle kohdalle. Enkä minä tarkoittanut "lynkata" nim. vaimosi. Totesin vain, että mies ei ole tosissaan jos yhä edelleen pitää kahta naista, eikä silloin ole oikein mahdollisuuksia korjata suhdetta. Sitähän minunkin varattu mieheni yhä edelleen yrittää; että palaisin kuuntelemaan niitä tyhjiä lupauksia.
Sinulle "vaimosi": useissa naistenlehdissä on kuluneena talvena ollut juttua uskottumuudesta; syistä ja seurauksista. Monessa on lainattu juuri tuota Kari Kiianmaan: Revitty sydän kirjaa. Suosittelen edelleen myös muille luettavaksi. Kertoo aika selkeästi, mistä uskottomuus johtuu, mitä siitä seuraa ja voiko siitä toipua.

Ihan varmasti rakastaa, mitä nyt antaa hutsujen laitella nenäliinaa rintataskuunsa.

 

fraseologi: "Vinkiksi vielä pari fraasia: "Kaatunutta maitoa ei kannata itkeä" =
Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

 

Voi herran jestas sentään näitä teitin juttuja. Eiköhän aihe ole jo käsitelty ja Vaimon olisi syytä keskittyä nyt vaan mieheensä ja itseensä, jos ja kun kerran miehen haluaa itselleen kokonaan voittaa takaisin. Kannattaisi ehkä miettiä niitä omia vikoja ja miksi mies on alunperin lähtenyt pettämään. Seksin puutteen vuoksi ei suhde jatku noin kauaa eikä yleensä senkään jälkeen kun vaimo tietää asiasta.

 

Paraneeko se elämä aina vaihtamalla kumppania?

Kyllä se paranee jos nimenomaan kumppani on se joka ei halua katsoa peiliin, vaan pitää avioliittoa itseisarvona, periaatteena.

Kun tuo (yksityiskohtiin menemättä) aiheuttaa jokapäiväisen pahan olon, on silloin tosiaan parempi joko vaihtaa kumppania tai luopua niistä kokonaan. Kun vaimo on tyytyväinen olemassaolooni eikä välitä tuon taivaallista olotilastani, ei se ole rakkautta eikä vähäistäkään välittämistä. Se on jonkin asteista itsekeskeisyyttä.

Sana ero herättää hänen verbaaliset hakkumaominaisuutensa. Hänen sanallisen viestintänstä jälkeen olen maailman huonoin ihminen.

Kerrohan, miksi minun pitäisi olla marttyyri ja jatkaa elämässä hänen kanssaan? Että asennoituisin tekemään hänestä onnellisen? Entä minun onnellisuuteni? Tai edes terveyteni? Vaimoni ei ole terve, eikä minun pidä hänen sairauttaan ruokkia pysymällä tässä avioliitossa.

 

Paraneeko se elämä aina vaihtamalla kumppania?

Kyllä se paranee jos nimenomaan kumppani on se joka ei halua katsoa peiliin, vaan pitää avioliittoa itseisarvona, periaatteena.

Kun tuo (yksityiskohtiin menemättä) aiheuttaa jokapäiväisen pahan olon, on silloin tosiaan parempi joko vaihtaa kumppania tai luopua niistä kokonaan. Kun vaimo on tyytyväinen olemassaolooni eikä välitä tuon taivaallista olotilastani, ei se ole rakkautta eikä vähäistäkään välittämistä. Se on jonkin asteista itsekeskeisyyttä.

Sana ero herättää hänen verbaaliset hakkumaominaisuutensa. Hänen sanallisen viestintänstä jälkeen olen maailman huonoin ihminen.

Kerrohan, miksi minun pitäisi olla marttyyri ja jatkaa elämässä hänen kanssaan? Että asennoituisin tekemään hänestä onnellisen? Entä minun onnellisuuteni? Tai edes terveyteni? Vaimoni ei ole terve, eikä minun pidä hänen sairauttaan ruokkia pysymällä tässä avioliitossa.

Tässä unohdat nyt sen asian, että me haimme jo kerran avioeroa, mutta mieheni(kään) ei sitä lopullista eroa hakenut...
Jos hän hakisi uudelleen eroa, niin olen hänelle sen sanonutkin, etten millään tavoin yrittäisi sitä vaikeuttaa, vaan kirjoitan nimeni paperiin tottakai.
Hän ei ole sitä tehnyt.

 

"hieno ajatus!":

Esimerkkisi elävästä elämästä on jollekin riittävän hyvä syy alkaa etsiä avioliiton ulkopuolista suhdetta. Avioliiton ei kuulu olla itsestäänselvyys ja jos siinä on paha olla jommalla kummalla osapuolella, on osattava irtautua voidakseen paremmin.

Jostakin (minulle) käsittämättömästä syystä on ihmisiä, jotka ovat täysin välinpitämättömiä liittonsa hyvinvoinnista mutta samaan aikaan ovat valmiita pitämään perhettään (äiti, isä ja lapset) kasassa maksoi mitä maksoi.
Se on mahdoton yhtälö, joka aiheuttaa hirvittävää henkistä pahoinvointia kaikille osapuolille, ainakin jossakin vaiheessa elämää.

Kukahan se taannoin ehdottikaan, että avioliitto tulisi solmia määräajaksi - määräajan jälkeen voisi harkita joko eroamista tai sitten ottaa uusi jatkoaika. Se voisi olla ihan paikallaan.

 

"vaimosi"

Miksi et sitten itse hae uudelleen eroa, jos kerran miehesi aloitteesta tulevaan erohakemukseen olisit nimesi valmis panemaan?

Ei sillä ole väliä kuka eron hakee, ja eron saa, riittää kun toinen haluaa.

 

"vaimosi"

Miksi et sitten itse hae uudelleen eroa, jos kerran miehesi aloitteesta tulevaan erohakemukseen olisit nimesi valmis panemaan?

Ei sillä ole väliä kuka eron hakee, ja eron saa, riittää kun toinen haluaa.

Yksinkertaista.
Minä en halua eroa, mielestäni minun ei sitä tarvitse hakea " mieheni puolesta ".
Tiedän, ettei sillä ole ainakaan mitään juridista väliä, kumpi eron hakee.
Minä tiedän, että niinkauan, kun mieheni ei eroa hae, meillä on vielä mahdollisuus.

 

"vaimosi"

Miksi et sitten itse hae uudelleen eroa, jos kerran miehesi aloitteesta tulevaan erohakemukseen olisit nimesi valmis panemaan?

Ei sillä ole väliä kuka eron hakee, ja eron saa, riittää kun toinen haluaa.

Yksinkertaista.
Minä en halua eroa, mielestäni minun ei sitä tarvitse hakea " mieheni puolesta ".
Tiedän, ettei sillä ole ainakaan mitään juridista väliä, kumpi eron hakee.
Minä tiedän, että niinkauan, kun mieheni ei eroa hae, meillä on vielä mahdollisuus.

Voi pyhä yksinkertaisuus! Olet avioliitossa, jossa sinua on petetty saman naisen kanssa jo kauan ja sinä yhä odotat, että miehesi tekisi ratkaisun. Eikö sinulla ole lainkaan omanarvontunnetta ja itsekunnioitusta? Äläkä nyt piiloudu sen "rakastan miestäni" huuhaan taakse. Se on läheisriippuvuutta oikeasti.

 

tämä ihmettely vaimon kohdalta olisi vanha asia. Joten lopettakaa jo.

Mutta vaimo tosiaan voi pitää toista naista liekanarussa ja aiheuttaa hänen elämänsä suurimman harmin. Älä vain potkaise miestä tälle hutsulle.

 

tämä ihmettely vaimon kohdalta olisi vanha asia. Joten lopettakaa jo.

Mutta vaimo tosiaan voi pitää toista naista liekanarussa ja aiheuttaa hänen elämänsä suurimman harmin. Älä vain potkaise miestä tälle hutsulle.

Joo, jos elämässä ei ole muuta sisältöä kuin toiselle harmin tuottaminen.

Ilmeisesti mies ja pito on tyytyväisiä tähän järjestelyyn, joten avioliittoa jatkamalla vaimosi pitää heidät tyytyväisinä. Hyvä niin jos kaikki on tyytyväisiä.

Olen tosi tyytyväinen mielenkiintoiseen työhöni, lapsiini, ystäviini ja harrastuksiini. Ei tartte pohtia toisten yksityiselämää, kuten "aviomieheni ja toisen naisen suhdetta". ei voisi vähempää kiinnostaa, kun ei heitäkään kiinnosta(nut) minun elämäni.

 

Tunnen erään miehen joka nuoruudessaan oli oikea häntäheikki, silti arvosti vaimoaan ei missään nimessä olisi halunut erota perheestään. Menokausi lopahti ties mistä syystä kun mies oli vähän yli viikymppinen ja nyt mies katuu/harmittelee typeryyttään sekä on onnellinen, että vaimo kesti kaikki ne vuodet hänen töppäilyjään. Itseasiassa, mies ei tiedä tietääkö vaimonsa hänen seikkailuistaan vai onko vain viisaasti(ko?) vaiennut asiasta. Miehellä oli jakso jolloin hänellä oli ainakin kolmen vuoden ajan yks ja sama naisystävä. Tämä nainen loppujen lopuksi taisi kyllästyä siihen, että mies ei koskaan lähtenyt hänen kanssaan esim. matkoille tms. vaan halusi tällaiset asiat jättää perheen kanssa tehtäviksi asioiksi. Tämä mies vaimoineen on noin 65-vuotiaita ja onnelisia yhdessä -molemmat.

Mielestäni ap kirjoittaja saattaa loppujenlopuksi tehdä oikean ratkaisun jäädessään miehensä kanssa liittoon -mistäs sitä tietää, vaikka heillekin loppujen lopuksi tulisi onnellinen loppuelämä? Päinvastaisessa tapauksessa "vaimosi" on tiedostanut riskit ja sen, että on turhaan tuhlannut omia vuosiaan pettäjän kanssa.

Ei se elämä välttämättä muuttuisi sen auvoisemmaksi vaikka nainen pakkaa tavaransa ja lähtee lapsineen uuteen elämään. Yksin elokaan ei välttämättä ole herkkua ja uusia suhteita luodessaan voi törmätä kymmenkertaiseen määrään paskaa, mitä tämä aviomies on aiheuttanut.

Suhteessa kuitenkin ilmeisesti plussat voittavat miinukset. Se, miksi tämä toinen nainen roikkuu miehessä, vaikka mies ei lupauksistaan (? en ole lukenut kaikkia kirj.) huolimatta eronnut vaimostaan johtuu luultavasti siitä yksinkertaisesta asiasta, että hän rakastaa miestä ja haluaa hänestä edes jotain, oli se jotain sitten vaikka vain pieniä palasia ja rippeitä.

 

Hauska tarina, jossa roolit: mies eli huoripukki, toinen nainen kuvaelman "huora" ja sinisilmäinen, siveellinen, rakastava vaimo. Tästä tarinastahan on historiassa tehty mm. lukuisia elokuvia ja jopa oopperoita. Kuka saa kenet? Così fan tutte ...... ellit ratkaisevat

 

[viesti moderoitu]

 

Ei sllä ole mitään muutakaan tekemistä =D

 

Pakkohan tätä keskustelua on nostaa taas ylös. Jotkut ellit rakastavat satojen viestien mittaisia megakeskusteluja, joissa yksi tyhmä kysyy enemmän kuin kymmenen tyhmää ehtii vastatata, ja jos ei ehdi niin vastaa sitten itse. Puhumallahan ne asiat selviävät?

 

miten kauan toinen nainen voi elää tälläisessä suhteessa?

Niin kauan kuin se mies antaa hänelle jotain toivoa siitä, että on joskus se ainoa...