Miksi teette lapsia, jos ette hoida ja kasvata niitä itse?

Kun aina syyllistetään perheitä, jotka elävät osittain tai kokonaan sosiaalitukien varassa, että miksi pitää tehdä lapsia, jos ei niitä varaa elättää itse.

Niin kysytään nyt näin, että miksi te hyvätuloiset teette niitä lapsia, jos ette itse halua kasvattaa ja hoitaa niitä?
Hoitoon viedään heti, kun äitiysloma loppuu ja jotkut jopa ennemmin. Lapset työnnetään hoitoon vieraille ihmisille vieraaseen paikkaan. Aamulla lapset revitään sängystä kukon laulun aikaan ja hoidosta haetaan myöhään iltapäivällä. Kiireesti kauppaan ja jotain syömistä ja sitten lapset jo nukkumaan.
Paljonko jää aikaa päivässä olla lapsen kanssa, niin että lapsi on iloinen ja virkeä?

Miksi tehdä niitä lapsia, jos niiden kanssa ei vietetä aikaa ja osallistuta heidän kasvatukseen?
Jos lapsi/lapset sitten käyttäytyvät huonosti tai on muita ongelmia, niin syy on tietysti hoitopaikan tai koulun, koska hehän lapsesta vastaavat.

Täälläkin kylillä pyörii alaikäiset kännipäissä, karkailevat kotoa ja yönsä viettävät ties missä, koulut täynnä ongelmalapsia, jotka häiriköivät tunneilla, kun ei ole resursseja laittaa niitä erityisluokille.
Ja entä vanhemmat? Sosiaalituilla eläviä pummejako? Ei, vaan hyvissä viroissa olevia hyvin toimeentulevia ihmisiä, joita ei nyt vaan huvita/jaksa/viitsi kasvattaa omia lapsia ja laittaa heille rajoja!
Eräskin vanha opettaja sanoi, että koulussa ongelmaoppilaat ovat harvoja lukuunottamatta aina perheistä, jotka niin sanotusti "hyviä ja parempia" perheitä eli vanhemmat työelämässä tiiviisti mukana ja lasten hoito aikoinaan järjestetty jossain muualla kuin omassa kotona.

 

Kyllä mulla ainakin tuli ihan yllätyksenä töihin mentyäni, miten vähälle se aika jää lasten kanssa.
Siis yhteiskunnan vikahan tuo on.
Kaikki palvelut pitäisi olla saatavilla 24/7, kaupat auki ja kampaajat hiusharjan kanssa. Kun jos jäisit työttömäksi kotiäidiksi, sä eläisit sossun tuilla ja sulla ei olisi varaa lapseen. Tai sitten jos mies tekee töitä, että rouva voi pysyä kotona, niin mites isän oikeudet lapsiin? Mites YH:t? Tuo 8-16 työaikahan on loistava. Suurin osa esimerkiksi palvelutyöläisistä, esimerkiksi kaupan kassoista tekee tyyliin 10-18 tai 11-19 vuoroja. Jolloin ei edes jää sitä hätäistä yhteistä iltaruokaan aikaa. Ja rutiinithan on kaikki kaikessa sille lapselle.

Kertokaa oi viisaat palstalaiset taas, mikä teidän ratkaisunne tähän ongelmaan on? Helppo on arvostella, mutta antakaa vastauksia. Miten itse järjestelisit asian, oi 'pakko kysyä näin päin'?

 

Kyllä mulla ainakin tuli ihan yllätyksenä töihin mentyäni, miten vähälle se aika jää lasten kanssa.
Siis yhteiskunnan vikahan tuo on.
Kaikki palvelut pitäisi olla saatavilla 24/7, kaupat auki ja kampaajat hiusharjan kanssa. Kun jos jäisit työttömäksi kotiäidiksi, sä eläisit sossun tuilla ja sulla ei olisi varaa lapseen. Tai sitten jos mies tekee töitä, että rouva voi pysyä kotona, niin mites isän oikeudet lapsiin? Mites YH:t? Tuo 8-16 työaikahan on loistava. Suurin osa esimerkiksi palvelutyöläisistä, esimerkiksi kaupan kassoista tekee tyyliin 10-18 tai 11-19 vuoroja. Jolloin ei edes jää sitä hätäistä yhteistä iltaruokaan aikaa. Ja rutiinithan on kaikki kaikessa sille lapselle.

Kertokaa oi viisaat palstalaiset taas, mikä teidän ratkaisunne tähän ongelmaan on? Helppo on arvostella, mutta antakaa vastauksia. Miten itse järjestelisit asian, oi 'pakko kysyä näin päin'?

Vastaus: jos olisin tilanteessa, että työajat olisivat kohtuuttomat, ettei aikaa jää omille lapsille, niin en lapsia tekisi. Mitä niistä olisi iloa, jos niitä näkisi silloin tällöin ja ennen kaikkea, mitä iloa on lapselle näkymättömistä vanhemmista?

 

[QUOTE="aloittaja";27473416]Vastaus: jos olisin tilanteessa, että työajat olisivat kohtuuttomat, ettei aikaa jää omille lapsille, niin en lapsia tekisi. Mitä niistä olisi iloa, jos niitä näkisi silloin tällöin ja ennen kaikkea, mitä iloa on lapselle näkymättömistä vanhemmista?[/QUOTE]

Olen samaa mieltä. Tunnen useita perheitä, jossa rahaa kyllä on mutta lapset sysätään hoitoon heti kun 1- 1,5 vuotta täynnä. Korkeasti koulutetut vanhemmat, diplomi-insinöörejä, opettajia, ekonomeja

 

No meillä on ratkaistu niin, että mies tekee hulluna töitä ja saa suht ok palkkaa ja minä hoidan lapset kotonsa... lapset saa vanhemman aikaa ja valtio verotuloja.... Sossusta saatais rahaa melkein saman verran.

 

[QUOTE="aloittaja";27473416]Vastaus: jos olisin tilanteessa, että työajat olisivat kohtuuttomat, ettei aikaa jää omille lapsille, niin en lapsia tekisi. Mitä niistä olisi iloa, jos niitä näkisi silloin tällöin ja ennen kaikkea, mitä iloa on lapselle näkymättömistä vanhemmista?[/QUOTE]

Missä tilanteessa sitten tekisit lapsia?

 

Jokainen tekee omat ratkaisunsa, en ala tuomitsemaan ketään. Mutta meillä minä oon kotona kahden lapsen kanssa (1,8 v ja 5,5v.) Mies tekee työtä klo 9 n. 17.18 saakka. Näin mennään kunnes toinen on ehkä jo koulussa. Sitten katsotaan uudestaan oisko puolpäivästä työtä yms. tarjolla. Jos lapsia on niin mielestäni vanhemmilla on vastuu kasvatuksesta. Sitä pidetään tänä päivänä outona tai "ei oikeena elämää" jos oot "vaan" kotona ja hoidat lapsia. Kodinulkopuolella on ne "tosi tärkeet" jutut ja ne "oikeat"(Sori nuo useat lainaukset). Muut hoitakoon sen rytmin, ruokailun, ulkoilun, askartelut. Usein kuulen: "en mä jaksais olla vaan kotona, tarviin aikuistenasioita". Joo ymmärrän senkin, mut mites ne lastenasiat sitten jos kerran lapsia on hankittu, eikö vastuu kuitenkin ole aikuisilla? Hakea sitä kärsivällisyyttä itsestään ja kehittyä ihan uudella tasolla? Onko ne lasten asiat vähemmän tärkeitä? Lapsi kuitenkin on onnellisimmillaan vanhemman läsnäollessa, näin uskallan väittää.

 

Samaa mieltä!

Lapsi tungetaan johonkin kärryihin jossa joutuu katselemaan TIETÄ (tai jotkut onnekkaat kaukaista äidin hahmoa) jopa 1820 tuntia/vuosi, ja iltaisin lapsiparat laitetaan yöksi vankilaan.
Ruoaksi syötetään masentavia ainesosia sisältäviä teollisia mössöjä ja kaiken tämän systemaattisen lapsenrääkkäyksen jälkeen lapsi työnnetään päiviksi vankimielileirille muiden rääkättyjen lasten kanssa.
Lopulta 6-7-vuotiaana joutuukin jo ankarien paineiden alle kovaan koulumaailman ja sitä kautta oravanpyörään.

Sädii, sou sädii.

 

Meillä miehen työaika on klo 9.30-17 ja minulla on vuorotyö eli myöhäisimmässä vuorossa menen klo 13 töihin ja aikaisimmassa klo 7, viikonlopputöitä on myös. Lapsi menee aamuisin hoitoon aikaisintaan klo 9 ja myöhäisimmillään klo 11. Hänet haetaan klo 15.30-16.30 välillä ja aina kun minulla on arkivapaita tai lomia, niin lapsi on kotona. Arkivapaita on joka toinen viikko. Lasta ei tarvitse kiskoa unisena sängystä, koska hän herää itsestään klo 8-9 välillä, on herännyt vauvasta lähtien. Koko perheen yhteistä aikaa meillä on varmaan vähemmän kuin perheissä keskimäärin, mutta miehen ja lapsen välit ovat erittäin läheiset, kun touhuavat iltaisin ja viikonloppuisin keskenään. Minusta tämä on oikein toimiva järjestely

 

Samaa mieltä!

Lapsi tungetaan johonkin kärryihin jossa joutuu katselemaan TIETÄ (tai jotkut onnekkaat kaukaista äidin hahmoa) jopa 1820 tuntia/vuosi, ja iltaisin lapsiparat laitetaan yöksi vankilaan.
Ruoaksi syötetään masentavia ainesosia sisältäviä teollisia mössöjä ja kaiken tämän systemaattisen lapsenrääkkäyksen jälkeen lapsi työnnetään päiviksi vankimielileirille muiden rääkättyjen lasten kanssa.
Lopulta 6-7-vuotiaana joutuukin jo ankarien paineiden alle kovaan koulumaailman ja sitä kautta oravanpyörään.

Sädii, sou sädii.

Ai taivas tää on ihan paras! Kiitos, oi kiitos päivän riemastuttavimmasta hetkestä

Jatkakaa toki =)

 

Siis miehen työaika on normiaamuina klo 9.30-17, mutta silloin kun minulla on iltavuoro, hän käyttää liukumaa ja menee niin aikaisin töihin, että ehtii hakea lapsen ennen klo 16. Ideana on, että lapsen päivät saadaan pidettyä lyhyinä, kun toinen tuo ja toinen vie.

 

Ihan oikeasti niistä 7.30-17 hoidossa olleista lapsistakin kasvaa keskimäärin ihan normaaleja ja onnellisia ihmisiä. Henk. koht. olen sitä mieltä, että olisi hyvä jos ihan pienet eivät joutuisi olemaan niin pitkää päivää ja loma-aikaan ja vanhempien vapaapäivinä saisivat olla kotona.

 

No en mäkään tajua, miksi niitä lapsia tehdään jos ei kerta kiinnosta hoitaa? Varmasti näkyy nykypäivän lapsissa ja nuorissa, kun vanhemmilla ei oo aikaa. Kaiken maailman virikkeistä vaahdotaan vaan.

 

Niin, arvon jeesustelijat.
Missä tilanteessa sitten tekisitte niitä lapsia??

 

Kovin on rouvulla kapoiset ja musta-avalkoiset ajatusmaailmat... muistuukin mieleen miksi pysyttelin kaukanan perhekerhosta

Ei työssäkäynti tarkoita lapsen hylkäämistä eikä kotona hoitaminen lapsen humioimista... molemmat asiat voi tehdä hyvin ja vastaavasti kovin huonosti.

 

Tuo otsikko on täysin päin metsiä muotoiltu, jos aloitus koskee vain hoidossa olevia lapsia ja heidän vanhempia. Valitettavan suuri osa vanhemmista ei kasvata lapsiaan, olivat lapset sitten kotona tai hoidossa. Lapsia kyllä hoidetaan, muttei kasvateta.

 

Kyllä itselle oli itsestäänselvyys, että käytän yhteiskunnan tarjoamaa mahdollisuutta hyväkseni ja menen töihin osa-aikaisesti. Aion tehdä lyhempää päivää ainakin niin kauan, että lapsi menee kouluun. Lapsen hoitopäivät tulevat olemaan n. 5-6 tuntia. Kuinkas paha ihminen minä sitten olen, kun 2-vuotiaan laitan hoitoon?

 

"Täälläkin kylillä pyörii alaikäiset kännipäissä, karkailevat kotoa ja yönsä viettävät ties missä, koulut täynnä ongelmalapsia, jotka häiriköivät tunneilla, kun ei ole resursseja laittaa niitä erityisluokille."

Ennen oli ihan oikeutettua kurittaa lapsia niin koulussa kuin kotonakin. Lukittiin kellariin, vedettiin hiuksista, annettiin piiskaa, lyötiin sormille ja muuta uhkailua. Uskon, että silloin vanhempi-lapsi suhde oli vähän eri luokkaa kuin nykyään, mutta kyllä lapset pysyivät kunnollisina jos muuten joutui fyysisesti kärsimään. Että älä ala siinä väittämään, että pelkkä päiväkoti on syynä tähän kaikkeen.

Enkä siis todellakaan tarkoita, että lapsen kurittaminen olisi oikein.

 

[QUOTE="Muuan";27473431]No meillä on ratkaistu niin, että mies tekee hulluna töitä ja saa suht ok palkkaa ja minä hoidan lapset kotonsa... lapset saa vanhemman aikaa ja valtio verotuloja.... Sossusta saatais rahaa melkein saman verran.[/QUOTE]

Ihmiset arvostavat eri asioita. Me taas en haluta, että mies tekee hulluna töitä, jolloin lapset eivät pahemmin näkisi isäänsä ja hän jäisi lapsille etäiseksi. Meille on tärkeämpää, että kumpikin vanhempi on lapselle tärkeä, joten kumpikin vanhempi käy töissä, mutta työajat on järjestetty niin, että lapset ovat hoidossa n. 6 h/pvä, jolloin jää aikaa olla kummankin vanhemman kanssa.

 

[QUOTE="Neiti";27473661]Kyllä itselle oli itsestäänselvyys, että käytän yhteiskunnan tarjoamaa mahdollisuutta hyväkseni ja menen töihin osa-aikaisesti. Aion tehdä lyhempää päivää ainakin niin kauan, että lapsi menee kouluun. Lapsen hoitopäivät tulevat olemaan n. 5-6 tuntia. Kuinkas paha ihminen minä sitten olen, kun 2-vuotiaan laitan hoitoon?[/QUOTE]

Lapsenrääkkääjä!

 

Milloinkas aletaan keskustelemaan siitä millaista esimerkkiä vastuullisuudesta oman elämän suhteen antavat nämä vanhemmat, jotka vuodesta toiseen elävät tukien avulla. Itse en ole ollenkaan kokonaan tukien poistamista vastaan, ovat ihan ok lyhytaikaisesti.
Ja mikä on keskimäärin kotikasvatuksen taso? Veikkaan, että joukosta löytyy superihania äitejä ja onnellisia lapsia ja sitten taas ihan jotain muuta...

 

Siis tiäksää kun se on vähän semmosta ympyrän kulkemista. Jos haluaa jäädä kotiin niin sit vaihtoehto on ne sossun tuet. Ei mulla ainakaan ole varaa olla kymmentä vuotta kotona ilman palkkatuloja. Jos taas haluaa tarjota lapsilleen muutakin kuin lämmintä kättä (tosin joidenkin mielestä lapset eivät tarvitse muuta kuin rakkautta ja alennusjauhelihaa) niin pitää tehdä työtä jotta voi ansaita rahaa jotta voi ostaa perheelleen tarpeelliset kulutustuotteet.

Joten,jos joku maksaisi minun kotonaolemiseni niin tottakai jäisin kotiin lasten kanssa. Mä veikkaan että kukaan ei ihan omaksi ilokseen herää maanantaina kuudelta hankaamaan auton ikkunaa jääsohjosta ja kantamaan unenpöpperöistä lasta päiväkodin eteiseen.

Mut kun yhteiskunta ei vaan toimi niin että kaikki voisivat tehdä just niinkuin huvittaa,tai sitten pitää olla valmis tinkimään ihan peruspalveluista kuten terveydenhuollosta. Miettiikö kukaan oikeasti sitä että mitä tapahtuu jos kaikki työssäkäyvät pikkulasten vanhemmat jäisivät yhtäkkiä kotiin?

Työelämän paineet nykyään kohtuuttomat ja kannatan koko sydämestäni mahdollisuutta yhdistää työ ja perhe nykyistä paremmin esim. lyhennetyn työajan avulla.

 

Onko naisen oltava kotona lasten kanssa? Olenko huono äiti, kun jaoimme vastuun mieheni kanssa ja mieheni jäikin hoitovapaalle . Jumankekka, näitä piripää-äitejä on joka päivä mussuttamassa tätä samaa skeidaa. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Keskity sä lässytämään oman Joni-Marketan kanssa ja anna muiden elää!

 

Siis mikä on oma ehdotuksesi asiaan? Kaikki jäävät sosiaalitukien varaan kotiin?

Kuka niitä tukia sitten maksaa?

 

No, ihan teidän kiusaksennehan me... No, eiku juu. Me sentään huolehdimme, että lapset saavat sitä hoitoa ja kasvatusta edes joltain... moni kotihoidossa oleva kun ei sitä saa keneltäkään. Ja pitäähän sitä fiksujakin geenejä vähän jatkaa. Mihin tämä maakin joutuisi, jos pelkästään kotona istuvat tollot lisääntyisivät.