Miksi te syyllistäjä-äidit ette anna muiden äitien elää rauhassa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a.p"

Vieras
Miksi olette niin pahoja?
Heti ollaan nokkimassa kun joku vie lapsen päiväkotiin SINUN mielestä väärään aikaan ja voi että mikä vouhotus ja päteminen siitä lähtee. Varmasti muutenkin äidille iso ja henkisesti kova pala viedä lapsi ensimmäistä kertaa päiväkotiin (oli ikä mikä tahansa) niin siihen vielä joku päättää kääntää veistä herkän haavassa.

Toinen on joutunut sektioon mikä voi olla henkisesti tosi raskas asia ja siitä sitten nauretaan kuinka on luuseri eikä ole synnyttänyt (mitä helvettiä!?)

Joku ei ole syystä tai toisesta imettänyt tai on imettänyt liian vähän SINUN mielestä ja jo on kutsumassa itsekkääksi ja laiskaksi. Tutkimuksia linkitellään "näetkö nyt mitä olet tehnyt"-tyyliin. (koskee myös pk-asiaa)

Mikä teitä vaivaa? Eikö olisi ihanaa jos äidit pystyisivät avartamaan vähän sitä omaa suppeaa maailmankuvaansa ja antamaan hieman ymmärrystä toisin toimiville, tai jos ei kykene tähän niin pitäisi sen turpansa vaikka kiinni, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.
Hävetkää edes vähän.
 
Nämä äidit ovat niitä joilla ei ole itsellään mitään muuta elämää kuin se oma rakas kakara ja elämä pyörii vaan sen kodin ympärillä. Ystävät on menetetty juuri tämän kusipäisyyden takia ja todennäköisesti myös mies lähtenyt lätkimään.
 
Älä AP välitä noista vittuilukommenteista. Olet ihan oikeassa. Noin täällä kommentoidaan ja asioihin suhtaudutaan. Ei osata keskustella tai vaihtaa mielipiteitä, sen sijaan hyökätään, haukutaan ja ollaan mustavalkoisia. Se on jotenkin surkeeta, minunkin mielestäni.

Vaikea kuvitella, miten nämä ihmiset keskustelevat ja KUUNTELEVAT toista osapuolta esim. parisuhteessa. Varmaan aikamoista itkua, hammasten kiristelyä ja vuoristorataa.
 
  • Tykkää
Reactions: rops ja Ilostasurua
[QUOTE="...";24936426]Älä AP välitä noista vittuilukommenteista. Olet ihan oikeassa. Noin täällä kommentoidaan ja asioihin suhtaudutaan. Ei osata keskustella tai vaihtaa mielipiteitä, sen sijaan hyökätään, haukutaan ja ollaan mustavalkoisia. Se on jotenkin surkeeta, minunkin mielestäni.

Vaikea kuvitella, miten nämä ihmiset keskustelevat ja KUUNTELEVAT toista osapuolta esim. parisuhteessa. Varmaan aikamoista itkua, hammasten kiristelyä ja vuoristorataa.[/QUOTE]

Peesi. :(
 
Olen tämän palstan kautta tajunnut, että olen äiti huonoimmasta päästä.
Olenhan vienyt lapsen useasti hoitoon vaikka itse olen ollut kotona.
Olen tarjonnut lapselle eineksiä.
Olen huutanut lapselle.
En pue lapselleni ticketiä enkä muitakaan kalliita merkkejä.
Minun päätöksestäni lapsi ei tapaa ollenkaan isäänsä.
Olen ollut "salarakkaana" perheelliselle miehelle.
On päiviä kun en jaksa ollenkaan ulkoilla lapsen kanssa.
On myös päiviä kun annan lapsen viihdyttää itseään piirrettyjen avulla.

Listaahan voisi jatkaa loputtomiin, mutta siis tiivistettynä minä ole huono äiti.

Kiitos :laugh:
 
[QUOTE="a.p";24936400]No ne syyllistäjät ottavat selvästi kun jaksavat hanakasti syyllistää jostain pk:stakin :D Pistää miettimään, miksi joku haluaa olla toiselle paha? Herkässä asiassa se on jotenkin käsittämättömämpää. Huono itsetunto ehkä? :)

Kiinnostaisi aidosti tietää mistä tällainen kumpuaa. :)[/QUOTE]

No mulle on aivan se ja sama tusertaako sen vauvan alakautta vai yläkautta tai miten vaan, tai tunkeeko lapsensa hoitoon heti ekana tuntina vai 10 vuoden päästä. Tiedän silti mikä minusta on lapselleni parasta, ja saatan mielipiteeni joskus ilmaista. Täällä nyt kaikki otetaan syyllistämisenä, jos joku kehtaa sanoa mitä ajattelee asiasta. Ja tämähän on... TATTADAA .. Keskustelupalsta! Sekin on joidenkin kovin vaikea ymmärtää. Kannattaa aloittaa ihan siitä ettei pidä tälläisiä palstoja elämää suurempana.
 
Olen tämän palstan kautta tajunnut, että olen äiti huonoimmasta päästä.
Olenhan vienyt lapsen useasti hoitoon vaikka itse olen ollut kotona.
Olen tarjonnut lapselle eineksiä.
Olen huutanut lapselle.
En pue lapselleni ticketiä enkä muitakaan kalliita merkkejä.
Minun päätöksestäni lapsi ei tapaa ollenkaan isäänsä.
Olen ollut "salarakkaana" perheelliselle miehelle.
On päiviä kun en jaksa ollenkaan ulkoilla lapsen kanssa.
On myös päiviä kun annan lapsen viihdyttää itseään piirrettyjen avulla.

Listaahan voisi jatkaa loputtomiin, mutta siis tiivistettynä minä ole huono äiti.

Kiitos :laugh:

No en mä tuosta listasta kovin ylpeäkään olisi.
 
[QUOTE="vieras";24936583]No en mä tuosta listasta kovin ylpeäkään olisi.[/QUOTE]
Et tietystikään. Sinähän et varmaan edes tiedä mitä tarkoittaa kirpputori ja pöydästäkin löytyy vain luomua ;D
 
Mielestäni tätä palstaa ei kannata ottaa näin tosissaan kuin ap tunnut tekevän. Jokainen tekee omat ratkaisut elämässään. Nykyään kyllä tuntuu siltä, että koskaan ei saisi kyseenalaistaa mitään asioita koska ne eivät kuulu muille. Mielestäni juuri keskustelu on sitä, että jokainen voi sanoa mielipiteensä ja siitä se keskustelu sitten aukeaa.
 
No eikö keskustelupalstalla voisi keskustella eikä pelkästään v***uilla? Ja jotain ihan alkeellisia käytöstapoja voisi olla myös, aika harvalla kuitenkaan on pokkaa näitä samoja asioita sanoa tutuille äideille päin naamaa. Varsinkin siinä kohtaa jos jollekin kirjoittajalle on sattunut jotain ikävää, niin johan täällä on naakkalauma kimpussa samantien ja vika löytyy aina asianosaisesta itsestään. Suurimmalle osalle tää on hupia vaan, mutta joku voisi haluta täältä ehkä ihan aitoa vertaistukeakin joskus. Perustellut eriävät mielipiteet on ok, mutta yleensä täällä on vaan jotain epämääräistä nälvintää.
 
Mä oon nähny hirveän vähän täällä asiallisia perusteluja sille miksi joku ei esim. vie lastaan päiväkotiin. Suurinosa niistä kommenteista on kamalia eikä niillä oo mitään todellista asiayhteyttä. Jos kielenkäyttö on aikuiselta sitä että "hyi mua kuvottaa" , "et ansaitse lapsia" , "ei sun lapset sun kanssa edes haluaisi olla" ja "kylmät ja itsekkäät materialistipaskat", niin aika kaukana on mun mielestä asiallinen keskustelu.

Ja perusteluna että "luin iltalehdestä".
 
Kaikkein hauskinta on, kun tätä perustellaan sillä, että "tuli niin paha mieli että piti saada vähän purkaa tuntoja", kun naapuri lopetti imetyksen tai kaveri vei alle kolmivuotiaansa hoitoon. Minä ainakin olen silleen terveesti itsekeskeinen, että paha mieli tulee lähinnä omista virheistä ja hölmöilyistä. Tietty jos ei tee virheitä, sitten ei tartte niistä murhetta kantaa, mutta mulla kyllä aivokapasiteetti on varattu ihan noille omille mukeloille.

Tietysti siis, jos näkisin jotain räikeää, kuten lasten pahoinpitelyä tai laiminlyöntiä, tulisi paha mieli siitäkin, mutta silloin varmaan keskustelupalsta ei olisi oikea osoite.

Mulla on sellainen oletus, että kun nykyelämä synnyttää stressiä ja aggressioita, eikä niitä enää pääse purkamaan jellonan pakenemiseen tai epätoivoiseen marjojenkeräilyyn henkensä pitimiksi, ja lapsille huutaminenkin on väärin, pitää jossain päästellä. Ja mikäs sen parempi paikka kuin anonyymi keskustelupalsta, jossa ei joudu vastuuseen omana itsenään.

Että jatkakaa samaan malliin jos se helpottaa.
 
Mielestäni tätä palstaa ei kannata ottaa näin tosissaan kuin ap tunnut tekevän. Jokainen tekee omat ratkaisut elämässään. Nykyään kyllä tuntuu siltä, että koskaan ei saisi kyseenalaistaa mitään asioita koska ne eivät kuulu muille. Mielestäni juuri keskustelu on sitä, että jokainen voi sanoa mielipiteensä ja siitä se keskustelu sitten aukeaa.

No siis. Mielestäni en ole pätevä tai oikea taho "keskustelemaan" jonkun toisen tilanteesta. Voin olla yleisellä tasolla sitä mieltä, että päiväkoti ei ole yhdeksänkuiselle paras mahdollinen paikka, ja voin katsoa omaa yhdeksänkuistani ja tuntea sydämeni meinaavan särkyä jo ajatuksesta, että minun pitäisi viedä hänet päiväkotiin, ja olla onnellinen ettei tartte, mutta miksi sanoisin toista huonoksi äidiksi siksi, että hän vie omansa? Elämä ei ole niin taatanan mustavalkoista. Olen itsekin joutunut tekemään kompromisseja asioissa, joita pidän periaatteessa tärkeinä.

Toisaalta toki on eri asia syyllistää ihmistä, joka kokee, että hänen kohdallaan paras (tai vähiten huono) vaihtoehto on viedä se yhdeksänkuinen päiväkotiin, kuin ilmaista käsityksensä toisen ajatuksesta, että yhdeksänkuisen on parempi olla päiväkodissa, koska hän "saa virikkeitä ja tottuu lapsiryhmään". Tai on eri asia syyttää imetyksen lopettanutta äitiä yrityksen puutteesta kuin oikaista käsitys, että onhan se korvike parempaa, kun on vallan teollisesti suunniteltu, ja rautaa ja D-vitamiiniakin lisätty. Edellinen on syyllistämistä ja nokkansa tunkemista toisen asioihin, jälkimmäinen sitä keskustelua.
 
[QUOTE="a.p";24936345]Miksi olette niin pahoja?
Heti ollaan nokkimassa kun joku vie lapsen päiväkotiin SINUN mielestä väärään aikaan ja voi että mikä vouhotus ja päteminen siitä lähtee. Varmasti muutenkin äidille iso ja henkisesti kova pala viedä lapsi ensimmäistä kertaa päiväkotiin (oli ikä mikä tahansa) niin siihen vielä joku päättää kääntää veistä herkän haavassa.

Toinen on joutunut sektioon mikä voi olla henkisesti tosi raskas asia ja siitä sitten nauretaan kuinka on luuseri eikä ole synnyttänyt (mitä helvettiä!?)

Joku ei ole syystä tai toisesta imettänyt tai on imettänyt liian vähän SINUN mielestä ja jo on kutsumassa itsekkääksi ja laiskaksi. Tutkimuksia linkitellään "näetkö nyt mitä olet tehnyt"-tyyliin. (koskee myös pk-asiaa)

Mikä teitä vaivaa? Eikö olisi ihanaa jos äidit pystyisivät avartamaan vähän sitä omaa suppeaa maailmankuvaansa ja antamaan hieman ymmärrystä toisin toimiville, tai jos ei kykene tähän niin pitäisi sen turpansa vaikka kiinni, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.
Hävetkää edes vähän.[/QUOTE]

No on se kuule vähä toisinkinpäin. Päiväkotiin lapsensa vievät syyllistää pitkään kotona olevia äitejä ja haukkuvat pahimmillaan loisiksi ja miehensä siivellä eläjiksi. Pitkään imettäviä kattellaan silmät pyöreinä ja sanotaan että oot epänormaali, ei yli yksivuotias tarvi enää tissimaitoa. Tuli vähä sellainen olo että sä kuvittelet tämän syyllistämisen olevan vain noinpäin kuin itse kirjoitit. Kyllä sitä on molempiin suuntiin. Pata kattilaa soimaa.
 

Yhteistyössä