Miksi "tavallisia" etu- ja etenkään sukunimiä ei arvosteta = halveksitaan?

Kun katselee tilastoja annetuista etunimistä, ei määrällisesti mitään nimiä enää anneta paljoa (verrattuna esim vielä 70-luvulla), koska jokaisella vanhemmalla on kova tarve antaa outoja ja erilaisia nimiä. Vähintään kikkaillaan vokaalien määrällä ja kirjoitusasulla. Sukunimi on ihan kamala, jos se sattuu olemaan "tavallinen" eli minun mielestäni kunnon ja kulttuurimme makuinen nimi. Suurin osa sukunimistä ja etenkin noista harvinaisista on isovanhempiemme ottamia; ei mitenkään erityisen vanhoja, joka tekisi siitä SUVUN nimen. Miksi kaiken pitää olla niin erityistä? Erikoisesta nimestä seuraa se, että nettiä googlettamalla sinusta saa paljon tietoa kuka tahansa tai sitten joudut salaamaan puhelinnumerosi yms, joka taas hankaloittaa lähipiiriäsi ainakin joulukortteja lähetettäessä. Toisin sanoen, minusta on mukavaa, että voin olla osa massaa niin halutessani ja sanoessani nimeni, kukaan ei kysy, että "Anteeksi voitko toistaa". Lisäksi kaikki suomalaiset nimet ovat harvinaisia muualla maailmassa ja arvokas osa kielellistä kulttuuriamme.

 

No mulla on yleinen suomalainen sukunimi ja etunimi, silti samalla yhdistelmällä ei tässä maassa montaa ole. Mun etunimi on todella vaikea ääntää ulkomaalaisittain, jotten yleensä mulle keksitään joku tyhmä lempinimi tai väännös alkuperäisestä nimestä. Englantilaisille nimi on ihan mahdoton ja joudun toistelemaan usein kun kyselevät "anteeksi voitko toistaa" . Se on ärsyttävää. Aikan nopeesti löytyy Pertti Perustallaajakin kun osaa etsiä. Ajat muuttuu, samoin nimet. En kylläkään ole kenenkään kuullut halveksivan jotain nimeä vain koska se on "tavallinen"

 

Kyllä mun havaintojeni mukaan lapsille annetaan ihan tavallisia nimiä paljonkin. Niitä tosi yleisiä hittinimiä ei enää ole, mutta ei se tarkoita, että suurimmalla osalla lapsia olisi mitenkään erikoiset nimet. Leikkipuistossa meillä on mm. Mikko, Veera, Sami, Viljo, Oiva, Niklas, Julia. Ei noi musta mikään ole erikoinen nimi, aika harvassa ne erikoiset nimet oikeasti ovat. Tai Sami on kyllä pikkulapselle nykyään harvinainen, eli sitä sitten pitäisi varmaan kutsua erikoisuudentavoitteluksi.

 

Ehkäpä "täälläpäin" on sitten tiheymä etunimistä, joista en edes osaa päätellä lapsen sukupuolta...
Mutta sukunimistä vielä, niin moni ei naimisiin mennessään haluaisi ottaa miehensä yleistä nimeä ja tunnen paljon ihmisiä, jotka jaksavat aina mainita, kuinka harvinainen heidän sukunimensä on ja miten se nyt häviää maailmankartalta, jolleivat he saa lapsia.