Miksi tää eroaminen sattuu niin pirusti, vaikka ite tätä halusin?

Ollaan siis eroamassa 17 vuoden yhdesolon jälkeen, lapsia on 3. Liitto on vuosia ollut vaikea ja useasti on yritetty, mutta turhaan. Rakkaus ei riittäny. Nyt olen muuttamassa lasten kanssa ja olo on kamala. Mies on ollu todella ihana, vaikka hänelle tää on tosi vaikeaa. Mua sattuu ihan pirusti ja mietin mitä oikeen oon tekemäs. Tunteet ailahtelee koko ajan ja itken paljon. Mikää ei tunnu enää hyvältä, ei lähteminen, eikä jääminen. Miten te muut olette eron aikana tunteneet?

 

No just tuolla tavalla meillekin kävi. Ihan samalla tavalla. Mies löysi aika pian sitten uuden ja ainakin hän on nyt onnellisempi. Se lohduttaa nyt 3,5 v jälkeen, kun edelleenkään ei ole hyvä olla. Hetkellisesti poismuuton jälkeen oli euforinen olo, kun sai olla rauhassa ja juuri sellainen kuin on. Myöhemmin kaduttaa ero, mutta kun ei yhdessäkään ollut hyvä olla. Joten totu siihen, että elämä on nyt ja aina vaillinaista. Lopullista onnea ei ole. Pitää oppia vain olemaan ja nauttimaan pienistä hetkistä ja sulattamaan lasten ajelut isälleen ja isän uusperhekuviot yms.

 

nosto

 

Sun mieli taistelee muutosta vastaan. Olet 17 vuotta toiminut tietyllä tavalla ja nyt se muuttuu. Ihan normaalia, että tunteet ailahtelee. Älä anna periksi, niin alat tottumaan uuteen kavaan, se vie aikaa mutta onnistuu kyllä jos olet sitkeä.

 

[QUOTE="juu";27503316]No just tuolla tavalla meillekin kävi. Ihan samalla tavalla. Mies löysi aika pian sitten uuden ja ainakin hän on nyt onnellisempi. Se lohduttaa nyt 3,5 v jälkeen, kun edelleenkään ei ole hyvä olla. Hetkellisesti poismuuton jälkeen oli euforinen olo, kun sai olla rauhassa ja juuri sellainen kuin on. Myöhemmin kaduttaa ero, mutta kun ei yhdessäkään ollut hyvä olla. Joten totu siihen, että elämä on nyt ja aina vaillinaista. Lopullista onnea ei ole. Pitää oppia vain olemaan ja nauttimaan pienistä hetkistä ja sulattamaan lasten ajelut isälleen ja isän uusperhekuviot yms.[/QUOTE]

Etsit jotain mitä ei ole ja takerrut menneeseen. Onnea löytyy kaikkialta, kun vain kiinnität huomion niihin hyviin asioihin.

 

[QUOTE="juu";27503316]No just tuolla tavalla meillekin kävi. Ihan samalla tavalla. Mies löysi aika pian sitten uuden ja ainakin hän on nyt onnellisempi. Se lohduttaa nyt 3,5 v jälkeen, kun edelleenkään ei ole hyvä olla. Hetkellisesti poismuuton jälkeen oli euforinen olo, kun sai olla rauhassa ja juuri sellainen kuin on. Myöhemmin kaduttaa ero, mutta kun ei yhdessäkään ollut hyvä olla. Joten totu siihen, että elämä on nyt ja aina vaillinaista. Lopullista onnea ei ole. Pitää oppia vain olemaan ja nauttimaan pienistä hetkistä ja sulattamaan lasten ajelut isälleen ja isän uusperhekuviot yms.[/QUOTE]

Ootko siis katunut eroa? Nyt kun tiedät, millaista eron jälkeen on, olisitko jäänyt, jos olisit sen tiennyt erotessasi?

 

Musta kuulostaa että olette turhaan eroamassa. Jos ette halua erota ja pahin ongelma on rakkauden puuttuminen niin ei kuulosta siltä että teidän pitäisi erota. Varsinkin kun rikkoisitte siinä lasten kodin. Mitä jos vaan totuttelisit ajatukseen että elämä ei ole täydellistä.

 

Yks eroon johtaneista syistä oli se, että mua ahdisti ihan sairaasti tulla/mennä kotiin, kun mies on siellä. Nyt loppuajasta en ole saanut enää öisin nukuttua, kun olo kotona ahdistaa. en pysty harrastamaan seksiä miehen kanssa ja se on hänelle iso asia. Oma olo on muuttunut sellaiseksi, että katsoin parhaaksi erota, että kykenen hoitamaan lapset, enkä ala masentumaan. Ehkä tää asian vatvominen aikanaan helpottaa. Tiedän vaan jo kokemuksesta, että jos nyt yritetään vielä, hetken menee paremmin ja sitten ollaan taas tässä samassa pisteessä.

 

Yks eroon johtaneista syistä oli se, että mua ahdisti ihan sairaasti tulla/mennä kotiin, kun mies on siellä. Nyt loppuajasta en ole saanut enää öisin nukuttua, kun olo kotona ahdistaa. en pysty harrastamaan seksiä miehen kanssa ja se on hänelle iso asia. Oma olo on muuttunut sellaiseksi, että katsoin parhaaksi erota, että kykenen hoitamaan lapset, enkä ala masentumaan. Ehkä tää asian vatvominen aikanaan helpottaa. Tiedän vaan jo kokemuksesta, että jos nyt yritetään vielä, hetken menee paremmin ja sitten ollaan taas tässä samassa pisteessä.

Kuinka pitkään tuota ahdistusta on kestänyt? Sekin nimittäin on ihan normaalia, ainakin meillä on ollut tuollaisia kausia. Tajuathan että jos hommaat uuden miehen, luultavasti sama ahdistus tulee siinäkin suhteessa? Jos kerran tässäkään miehessä ei varsinaisesti ole mitään vikaa.

 

Ootteko kokeilleet terapiaa? Siitä vois olla apua noiden tunteiden käsittelyyn, vaikka sit lopulta kuitenkin päätyisitte eroon.

 

Musta kuulostaa että olette turhaan eroamassa. Jos ette halua erota ja pahin ongelma on rakkauden puuttuminen niin ei kuulosta siltä että teidän pitäisi erota. Varsinkin kun rikkoisitte siinä lasten kodin. Mitä jos vaan totuttelisit ajatukseen että elämä ei ole täydellistä.

Että mua sitten ärsyttää sun kaltaiset tyypit. Sä et voi mitenkään tietää mitä kaikkea tuossa liitossa on tapahtunut ja mitä on eron taustalla. Joskus se ero vain on ainoa järkevä vaihtoehto eikä väkisin yrittäminen hyödytä ketään vaan lapsetkin siinä kärsii. Tiedän monia perheitä joissa vanhempien olisi pitänyt tajuta erota jo aikoja sitten eikä väkisin yrittää yhdessä ja lapset ovat kärsineet suunnattomasti. Helpotus on kaikille tullut eron jälkeen.

Ja kyllä rakkauden puuttuminen on erittäin hyvä syy erota koska se rakkauden puuttuminen syö parisuhdetta. Sitä alkaa vähitellen suorastaan inhoamaan toista kun tämän kanssa pitää elää vaikka ei rakasta enää. Mulla on asiasta kokemusta joten turha tulla väittämään mulle jotakin muuta.

 

Kuinka pitkään tuota ahdistusta on kestänyt? Sekin nimittäin on ihan normaalia, ainakin meillä on ollut tuollaisia kausia. Tajuathan että jos hommaat uuden miehen, luultavasti sama ahdistus tulee siinäkin suhteessa? Jos kerran tässäkään miehessä ei varsinaisesti ole mitään vikaa.

Mä en todellakaan ole hommaamassa mitään uutta miestä! Mä oon jo vuosia harkinnut eroa ja kerran ollaan asuttu erillään ja käyty silloin terapiassa. Meni pari vuotta hyvin, kun viimeisin lapsi syntyi. Nyt ollaan taas pitkään oltu tässä jamassa.

 

Mä en todellakaan ole hommaamassa mitään uutta miestä! Mä oon jo vuosia harkinnut eroa ja kerran ollaan asuttu erillään ja käyty silloin terapiassa. Meni pari vuotta hyvin, kun viimeisin lapsi syntyi. Nyt ollaan taas pitkään oltu tässä jamassa.

Jos kerran onnistuitte, niin ehkä onnistutte toisenkin. Tai saatte terapiasta hyvät eväät tyydyttävään eroon.

 

[QUOTE="Ärsyyntynyt";27508185]Että mua sitten ärsyttää sun kaltaiset tyypit. Sä et voi mitenkään tietää mitä kaikkea tuossa liitossa on tapahtunut ja mitä on eron taustalla. Joskus se ero vain on ainoa järkevä vaihtoehto eikä väkisin yrittäminen hyödytä ketään vaan lapsetkin siinä kärsii. Tiedän monia perheitä joissa vanhempien olisi pitänyt tajuta erota jo aikoja sitten eikä väkisin yrittää yhdessä ja lapset ovat kärsineet suunnattomasti. Helpotus on kaikille tullut eron jälkeen.

Ja kyllä rakkauden puuttuminen on erittäin hyvä syy erota koska se rakkauden puuttuminen syö parisuhdetta. Sitä alkaa vähitellen suorastaan inhoamaan toista kun tämän kanssa pitää elää vaikka ei rakasta enää. Mulla on asiasta kokemusta joten turha tulla väittämään mulle jotakin muuta.[/QUOTE]

Mä oon kyllä sitä mieltä, että meillä kyllä lapset kärsii tästä tilanteesta. Venhemmat ei puhu keskenään kuin pakollisista asioista ja aina ollaan jostain toisillemme vihaisia. Etsimällä etsitään vikoja, mistä sitte saa toista syyttää. Lapset yrittää jotenkin hyvitellä koko ajan,e ttä ei isi suuttuisi äidille jne. Väkivaltaa meillä ei ole, kuin henkistä.
Ehkä tästä tekee niin vaikean se, että mitään sellaista syytä ei eroon ole, kuin esim. väkivalta, alkoholismi jne. Jotenki sitä yrittää muistaa vaan niitä hyviä aikoja ja kuitenkin tietää, että ei se uusi yrittäminen kauaa kestäisi. Vaikeaa on luopua talosta ja kaikesta entisestä, välillä mietin onko ero sittenkään sen arvoista.
Kai ne tunteiden ailahtelut vaan kuuluu asiaan...

 

Kuinka pitkään tuota ahdistusta on kestänyt? Sekin nimittäin on ihan normaalia, ainakin meillä on ollut tuollaisia kausia. Tajuathan että jos hommaat uuden miehen, luultavasti sama ahdistus tulee siinäkin suhteessa? Jos kerran tässäkään miehessä ei varsinaisesti ole mitään vikaa.

Mikä latvalaho sä oikein olet? Kuka tässä on mistään uusista miehistä kirjoittanut?!

Etkö tajua sitä, että ei se ahdistus välttämättä tapahdu uudessa suhteessa koska se ahdistus johtuu väärästä kumppanista.

 

Itse odotin samanlaisten tuntemusten kanssa 6 vuotta ja sinnittelin ja Yritin pelastaa suhteen.
En suosittele. Ero siitä joka tapauksessa tuli.

 

Niinhän se sattuu, vaikka itse sitä haluaakin.

Meidän erosta on yli kuusi vuotta ja eilen viimeksi olin pillahtaa itkuun, kun käytiin esikoisen (16 v.) kanssa yhteistä palaveria säännöistä ym. Ex-mies totesi siinä, että ei ole koskaan käynyt niin pohjalla, kuin eron jälkeen.

Mä olen usein miettinyt, että olisinko eronnut, jos olisin tiennyt mitä kaikkea se tuo tullessaan. Vaikeaa on ollut, mutta aina mä tulen siihen lopputulokseen, että en olisi enää voinut elää sen ihmisen kanssa. Siispä en kadu päätöstäni.

 

Mä oon kyllä sitä mieltä, että meillä kyllä lapset kärsii tästä tilanteesta. Venhemmat ei puhu keskenään kuin pakollisista asioista ja aina ollaan jostain toisillemme vihaisia. Etsimällä etsitään vikoja, mistä sitte saa toista syyttää. Lapset yrittää jotenkin hyvitellä koko ajan,e ttä ei isi suuttuisi äidille jne. Väkivaltaa meillä ei ole, kuin henkistä.
Ehkä tästä tekee niin vaikean se, että mitään sellaista syytä ei eroon ole, kuin esim. väkivalta, alkoholismi jne. Jotenki sitä yrittää muistaa vaan niitä hyviä aikoja ja kuitenkin tietää, että ei se uusi yrittäminen kauaa kestäisi. Vaikeaa on luopua talosta ja kaikesta entisestä, välillä mietin onko ero sittenkään sen arvoista.
Kai ne tunteiden ailahtelut vaan kuuluu asiaan...

Meillä on vähän samanlaista. Yritetään kuitenkin nyt terapian kanssa. Ollaan kerran oltu puol vuotta asumuserossa, siksi uudelleen lähteminen nyt niin vaikeaa. Mutta ymmärrän sun tunteita ja rohkea oot, kun uskallat lähteä. Vaikka mieli ailahteleekin.

Itseni olisi jotenkin vaikea hyväksyä miehelleni uutta naista, siksi ehkä en lähdekään. Vaikka meilla on paljon hankaluuksia, toivon edelleen että hän olisi juuri se unelmien kumppani juuri minulle. Eikä jollekin seuraavalle naiselle. Haaskalinnut kun ainakin viimeksi hyökkäsivät heti, eikä mies edes tajunnut sitä. : /

Pitäis vaan osata irrottaa kaikesta. Mutta en osaa. Toivottavasti sinä osaat lopulta päästää kaikesta irti, jottet joudu samaan umpikujaan kuin minä.

 

[video=youtube;c_ffKKzj0oU]http://www.youtube.com/watch?v=c_ffKKzj0oU[/video]

En tiedä onko tästä apua.

 

Voisiko se ahdistus olla johtumatta miehestä, vaikka ilmaantuukin samaan aikaan kun mies kotona? Korrelaatio ei kerro kausaliteetista. Tällöin voisi olla mahdollista erotella ahdistus eroaikeista, hoitaa ahdistus ja jatkaa liittoa.

 

Toisaalta, ero voi sattua ja silti sen jälkeen voi tulla paljon parempaa tilalle.

 

[video=youtube;c_ffKKzj0oU]http://www.youtube.com/watch?v=c_ffKKzj0oU[/video]

En tiedä onko tästä apua.

Voi, sanat kyllä kolahtaa, kiitos!

 

Ehkä paras ratkaisu olisi asua erilleen, mutta pysyä yhdessä... Se toimii usein. Molemmat saa omaa aikaa, mutta aina halutessaan voi olla saman katon alla... Miksi pitää kokonaan erot. Joku mikä ei toimi toisella, voi toimia hyvinkin toisella pariskunnalla... Ei aina tarvi mennä massan mukana, keksitte ratkaisun joka toimii teille.

 

Suosittelen lämpimästi tilaamaan bruce fisherin kirjan jälleenrakennus, SEKÄ hankkimaan ammattiapua joko yhteisesti tai yksin. Mulla oli samat kuviot ja samat tuntemukset omassa erossa, ja palattiinkin hetkiseksi yhteen. Tuo kirja auttoi mua todella paljon selventämään omia tuntemuksiani, ja ennen kaikkea sitä, miksi tuohon tilanteeseen on päädytty. Tsemppiä!

 

[QUOTE="öhöm";27508705]Suosittelen lämpimästi tilaamaan bruce fisherin kirjan jälleenrakennus, SEKÄ hankkimaan ammattiapua joko yhteisesti tai yksin. Mulla oli samat kuviot ja samat tuntemukset omassa erossa, ja palattiinkin hetkiseksi yhteen. Tuo kirja auttoi mua todella paljon selventämään omia tuntemuksiani, ja ennen kaikkea sitä, miksi tuohon tilanteeseen on päädytty. Tsemppiä![/QUOTE]

Tuohon kirjaan kannattaa tutustua, varmaan löytyy kirjastostakin. Tässä |YLE| Taitoportti, virikepaja aiheesta.

Kiianmaan sivustolla on kanssa jonkin verran asiaa Eroamassa? | Kiianmaa

Heillä on myös vt-foorumi Eroperhe.net - Etusivu