Miksi tää eroaminen sattuu niin pirusti, vaikka ite tätä halusin?

En olisi eronnut. Huono oli tilanne avioliitossakin. Lasten takia päätin erota.

Mutta oli ne asiat helpompia avioliitossa. Nyt on koko vastuu itsellä. Miehellä on uusi perhe eikä jouda jo asumispaikkansakin takia olemaan samalla tavalla isä kuin ydinperheessä. Minua aivan älyttömästi ahdistaa joulujuhlat yms., kun koko ajan on jotain säätöä ja koko ajan on yksin asioiden kanssa kuitenkin.

Ei auennut onni eron jälkeen ei. Kerran olen rakastunut mieheen eikä siitäkään mitään käytännössä tule. Aina saa tasapainoissa sen knassa, mitä voi tehdä, etteivät lapset traumatisoidu lisää. Jos lapsilla ei ole kavreita, saa syyttää itseään ja eroaan. Jos lapset oireilee sitä ja tätä, aina on syy. Ydinperheen lapsia ei koskaan katsota näin kieroon. Niiden ei tarvi selitellä olemassaoloaan. Ei uskalla edes hakea uutta puolisoa. Tässä sitten olet kolmevitonen ja elät lapsillesi.

Huonoa elämä oli ennenkin mutta huonoa se on nytkin + pitää kokea syyllisyyttä kaiken päälle.

 

[QUOTE="juu";27511528]En olisi eronnut. Huono oli tilanne avioliitossakin. Lasten takia päätin erota.

Mutta oli ne asiat helpompia avioliitossa. Nyt on koko vastuu itsellä. Miehellä on uusi perhe eikä jouda jo asumispaikkansakin takia olemaan samalla tavalla isä kuin ydinperheessä. Minua aivan älyttömästi ahdistaa joulujuhlat yms., kun koko ajan on jotain säätöä ja koko ajan on yksin asioiden kanssa kuitenkin.

Ei auennut onni eron jälkeen ei. Kerran olen rakastunut mieheen eikä siitäkään mitään käytännössä tule. Aina saa tasapainoissa sen knassa, mitä voi tehdä, etteivät lapset traumatisoidu lisää. Jos lapsilla ei ole kavreita, saa syyttää itseään ja eroaan. Jos lapset oireilee sitä ja tätä, aina on syy. Ydinperheen lapsia ei koskaan katsota näin kieroon. Niiden ei tarvi selitellä olemassaoloaan. Ei uskalla edes hakea uutta puolisoa. Tässä sitten olet kolmevitonen ja elät lapsillesi.

Huonoa elämä oli ennenkin mutta huonoa se on nytkin + pitää kokea syyllisyyttä kaiken päälle.[/QUOTE]

Kai sie tiedostat, että voit elää oman elämäsi oman mielesi mukaan ja tehdä siitä sellaista kuin tahdot?

 

Kuule, en voi tehdä. Haaveeni on aina ollut perhe. Rakastava aviomies. Onnellinen perhe. Joillekin muille tuo tyydytystä vaikkapa ura. Minulla on hyvä työ, siinä ei ole mitään vikaa, suorastaan rakastan sitä. Se ei riitä. Toki olen onnellisempi kuin vaikkapa työttömänä. Siis kyllä voi huonommaksikin elämä muuttua, toki paljonkin. SIlti vituttaa sikana, että perhe on minulta poissuljettu. Toki minulla on pieni perhe, mutta ei tämä ole sitä, mitä halusin ja enpä tiedä pystynkö koskaan nauttimaan tästä ykkösvaihtiehtona.