??
että siitä jaksetaan puhua ja vouhkata vielä pitkänkin ajan kuluttua? Ja aktiivisesti kirjoitella jonkun tietyn synnytystavan puolesta? Millaisia ihmisiä jaksaa kiinnostaa asia niin paljon?
luomu-sektio-epiduraali-ja ilokaasusynnyttäjä
Varmaankin sellaisia joilla ei ole sisältöä elämässä. Mun mielestä on turha vouhkata synnytyksestä, koska se on niin arvaamaton tapahtuma, että sen kulkuun ei kauheasti voi vaikuttaa.
vieras
No mulle se on tärkeä siksi, että koen, että naiset pakotetaan luonnottomiin asentoihin, jotka aiheuttaa repeämiä ja pitkää ponnistusvaihetta. Aika tärkeä aihe mielestäniAlkuperäinen kirjoittaja ??:
jaa-a
Kyllä se on vaan niin mullistava kokemus,että se muuttaa naisen elämää..niinkuin tuo yllä oleva kommentti-niin miksi todella miehet sitten jaksavat keskustella armeijasta vielä-sanotaan nyt vaikka eläkeiälläänkin?
kolme
En käsitä itsekään miksi se on niin tärkeä ja huippujuttu itselleni. Se on vaan niin "elämää suurempi" tapahtuma. Syntymässä yhdestä tulee kaksi. Tuntuu että syntymässä on mukana jokin suurempi voima, vaikken jumaliin uskokaan. Vaikka syntymä on maailman luonnollisin tapahtuma esimerkiksi kuoleman ohella, on se samalla aina yhtä mystinen, voimakas ja ainutlaatuinen.
**
En mä kans ymmärrä.. mä en jaksa puhua siitä ollenkaan. Työpaikalla joskus alkaa sellanen synnärikokemusten jauhaminen että mä häivyn sillä aikaa röökille.
?
Mulle lapsensaanti ja se, että tuo lapsi tuli elämääni, on elämän tärkein asia. Ei synnytys. Koko raskausaika on pitkä, ja valmistautumista synnytykseen. Synnytyksessä lapsi tulee ulos ja yhteinen elämä alkaa. Ei synnytys mulle ollut mikään elämän tärkein tapahtuma. Yhtä tärkeää oli pitkä raskausaika ym..
no ei tod
No ei todellakaan ole. Itse en edes mieti koko asiaa.Alkuperäinen kirjoittaja vauvahaaveita:
Tonttu
Mä olen kans ihmetellyt, miksi joillekin synnytyksestä ja siitä puhumisesta tulee suorastaan elämäntapa. Ne on varmaan niitä samoja ihmisiä, joille häät on elämää isompi juttu ja niistä vouhotetaan loppumattomiin sekä ennen, että jälkeen.
Itse suhtauduin synnytykseen etukäteen hyvin avoimella mielellä ja luotin siihen, että sairaalassa on ammatti-ihmisiä jotka tarvittaessa puuttuvat tapahtumien kulkuun.
Itse suhtauduin synnytykseen etukäteen hyvin avoimella mielellä ja luotin siihen, että sairaalassa on ammatti-ihmisiä jotka tarvittaessa puuttuvat tapahtumien kulkuun.
vieras
no mä tajusin vasta jälkikäteen, et esikoisen synnytys ei todellakaan menny oppikirjojen mukaan. Kauheaa oli se.
Mutta se suuri ja ihmeellinen asia oli kyllä se lapsen saaminen. Synnyttäminen oli pelkästään kamalaa.
Mutta helppohan sillä on "mässäillä", että kenellä oli kauheinta... Kun taas siitä, että kenen lapsi oli ihanin, ei oikein tuu keskustelua...
Mutta se suuri ja ihmeellinen asia oli kyllä se lapsen saaminen. Synnyttäminen oli pelkästään kamalaa.
Mutta helppohan sillä on "mässäillä", että kenellä oli kauheinta... Kun taas siitä, että kenen lapsi oli ihanin, ei oikein tuu keskustelua...
!!!
Tellervo
Mulle myös synnytys on ollut sen takia merkittävä tapahtuma, että se on ollut järkyttävin ja traumaattisin asia elämässäni. Fyysiset ja henkiset vauriot ovat lähtemättömiä.Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Lex
Mulle se on välttämätön epämiellyttävä paha, mutta tietenkin vaivan arvoista.
En mielelläni juttele aiheesta, paitsi tietysti terveydenhuoltohenkilöstön kanssa.
En mielelläni juttele aiheesta, paitsi tietysti terveydenhuoltohenkilöstön kanssa.
Mä en tiennyt alkuun että synnytys tulisi olemaan niin suuri juttu, kuin mitä se sitten oli.
Mulle synnytys oli kivulias kokemus, mutta sen kokemuksen jälkeen tunsin itseni jotenkin enemmän naiseksi ja seksuaaliseksi olennoksi kuin mitä ennen. En ollut koskaan ajatellut, enkä ajattele vieläkään että synnytys on vasta se asia jonka jälkeen voi olla nainen tai että kaikki muutkin kokisivat seksuaalisuutensa synnytyksen jälkeen vahvempana, vaikka minulle niin kävikin.
Mulle synnytys oli kivulias kokemus, mutta sen kokemuksen jälkeen tunsin itseni jotenkin enemmän naiseksi ja seksuaaliseksi olennoksi kuin mitä ennen. En ollut koskaan ajatellut, enkä ajattele vieläkään että synnytys on vasta se asia jonka jälkeen voi olla nainen tai että kaikki muutkin kokisivat seksuaalisuutensa synnytyksen jälkeen vahvempana, vaikka minulle niin kävikin.
Traumaattisen kokemuksen ymmärrän ja siitä pitääkin puhua. Kerran myös mielelläni kuuntelen juuri synnyttäneen kokemuksia, jos hän niitä haluaa jakaa. Mutta minusta sen enempää ei tarvitse hehkuttaa (tai valittaa). Itse en jutellut omastani, ellei joku nyt varta vasten kysellyt.
miuku
Mulle tärkeää on lapsen saaminen, ei synnytys. Samoin kuin mulle oli tärkeää naimisiin meno, ei ne hääjuhlat.
Mulla on yksi tuttu, joka puhuu aina vain synnytyksestään tai lapsestaan. Se on aivan suunnattoman rasittavaa, mutta tavallaan ymmärrän tätä ihmistä hyvin. Mistä muusta se vois puhua, kun ei ole ikinä käynyt mitään koulua tai ollut päivääkään töissä.
Mulla on yksi tuttu, joka puhuu aina vain synnytyksestään tai lapsestaan. Se on aivan suunnattoman rasittavaa, mutta tavallaan ymmärrän tätä ihmistä hyvin. Mistä muusta se vois puhua, kun ei ole ikinä käynyt mitään koulua tai ollut päivääkään töissä.