Miksi synnytykset on niin vaikeita?

[onko pielessä]

Miksi niin moni kokee, että "ei kyllä varmasti synnytä enää ikinä alateitse", siis muulloinkin kuin välittömästi synnytyksen jälkeen? Eihän tämä ole evoluution kannalta järkevä systeemi? Mikä on pielessä?

Mitä "normaalissa" synnytyksessä voisi tehdä toisin, että useampi kokisi synnytyksen vähemmän kaameana? Itse uskon, että synnytyksen pitäisi olla paaaaaaaaljon enemmän synnyttäjäjohtoinen, vrt. nyt se on aika sairaalajohtoinen. Synnyttäjää kannustettaisiin liikkumaan, lepäämään, valitsemaan asento ja ponnistamaan sen mukaan mitä keho kertoo - ei se kätilö.

Järjetöntä kipua ei ole järkevää kestää, mutta jos vain 5% synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, ja silti monista synnytys on yhtä helvettiä, niin onko jokin pielessä?

 

["vieras"]

3 kertaa olen synnyttänyt ilokaasulla ja keväällä neljännen ja viimeisen kerran. Mä olen kokenut aivan upeina kokemuksina, kipeinä mutta upeina

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";26847644]3 kertaa olen synnyttänyt ilokaasulla ja keväällä neljännen ja viimeisen kerran. Mä olen kokenut aivan upeina kokemuksina, kipeinä mutta upeina [/QUOTE]

Lähestytään asiaa siis tästä näkökulmasta: heitä anonyymina veikkaus, miksi sinun synnytyksesi olivat upeita kokemuksia? Varmasti ihan fyysinen puoli vaikuttaa siihen millainen homma se vauvan maailmaan äheltäminen on, mutta nyt nimimerkin suojissa, mikä oli etulyöntiasemasi muihin nähden? Asenne? Tiedonhaku? Huippu kätilö?

 

[juuh]

Nykyisin vauvat ovat huomattavasti suurempia kuin vaikka 100 vuotta sitten. Se toki hankaloittaa synnytystä. Ehkä nykyisin myös odotetaan, että kivunlievitys on kivunpoisto, näinhän ei toki ole. Synnytykset ovat varmasti olleet aina vaikeita, ennen niistä ei puhuttu, äiti- ja lapsikuolleisuus olivat huomattavasti korkeampia, joten kai tässä kuitenkin on eteenpäin tultu. Esim mummoni äiti on kuollut 30-luvulla lapsivuodekuumeeseen, joka nykyisin hoituu ihan perus kefixinillä. Eli ei tästä kovin kauaa ole, kun asiat olleet aivan toisin.

 

[Lex]

Itselläni on 2 synnytyskokemusta, ja niiden välisessä erossa loistaa kätilön vaikutus.

Ihmisen persoona ei toki saisi olla arvostelun alaisena työhön liittyvässä asiassa, mutta kun uidaan näin "herkillä" vesillä niin jonkinlaista inhimillisyyttä ja henkisen tuen osaamista pitäisin hyvälle kätilölle ominaisina piirteinä.

Ja vinkki asiakaspalvelualalta: Ei oikeasti tarvitse kiinnostaa, riittää että edes esität =)

 

[Sisar Ponteva]

[QUOTE="vieras";26847644]3 kertaa olen synnyttänyt ilokaasulla ja keväällä neljännen ja viimeisen kerran. Mä olen kokenut aivan upeina kokemuksina, kipeinä mutta upeina [/QUOTE]

Peesi, vaikkakin vain kahdesti. Voisin synnyttää kolmannenkin, mutta meidän perhe tuntuu jo kokonaiselta näin.

 

["vieras"]

Lähestytään asiaa siis tästä näkökulmasta: heitä anonyymina veikkaus, miksi sinun synnytyksesi olivat upeita kokemuksia? Varmasti ihan fyysinen puoli vaikuttaa siihen millainen homma se vauvan maailmaan äheltäminen on, mutta nyt nimimerkin suojissa, mikä oli etulyöntiasemasi muihin nähden? Asenne? Tiedonhaku? Huippu kätilö?

Asenne ihan varmasti. Kivun sietokyky ja aivan mahtavat kätilöt ja miehen tuki. Nämä varmasti vaikuttavat suurimmin.

 

[Queen of Nothing]

Tämä on sitten arvailuja ja muistinvaraista tietoa, ei faktaa. Muistelisin niin, että synnytettävien vauvojen keskimääräinen koko on hiukan suurempi ennen.

Minusta sairaalajohteisuus ei ole vain huono asia. Sielläkin kehoitetaan liikkumaan ja helpottamaan kipuja niillä tavoilla mitkä parhaiten sopii. Sen lisäksi on mahdollisuus valita niitä kivunlievityksiä. Synnytys tuskin valtaosalle on vain mahtava ja upea kokemus, vaan kivulias ja raskas. Etenkin kun synnytämme isopäisiä otuksia suhteessa lantioon, oli päänluut sitten kuinka liukuvia tai ei. Nykyinen systeemi myös ehkäisee vakavia komplikaatioita ja synnytyksen aiheuttamia kuolemia. Kun joku meni vikaan, niin se meni vikaan yleensä pahasti. Nykyään niiltä suurimmaksi osaksi vältytään, kiitos sairaalasysteemin.

 

[Lex]

Tämä on sitten arvailuja ja muistinvaraista tietoa, ei faktaa. Muistelisin niin, että synnytettävien vauvojen keskimääräinen koko on hiukan suurempi ennen.

Minusta sairaalajohteisuus ei ole vain huono asia. Sielläkin kehoitetaan liikkumaan ja helpottamaan kipuja niillä tavoilla mitkä parhaiten sopii. Sen lisäksi on mahdollisuus valita niitä kivunlievityksiä. Synnytys tuskin valtaosalle on vain mahtava ja upea kokemus, vaan kivulias ja raskas. Etenkin kun synnytämme isopäisiä otuksia suhteessa lantioon, oli päänluut sitten kuinka liukuvia tai ei. Nykyinen systeemi myös ehkäisee vakavia komplikaatioita ja synnytyksen aiheuttamia kuolemia. Kun joku meni vikaan, niin se meni vikaan yleensä pahasti. Nykyään niiltä suurimmaksi osaksi vältytään, kiitos sairaalasysteemin.

Sairaalasysteemiä kohtaan ainoa tarpeen oleva kritiikki kuuluu työvuorosuunnitteluun; Olisin edellisessä synnytyksessäni tarvinnut enemmän hoitohenkilöstön läsnäoloa kuin sitä oli saatavilla.

 

[Queen of Nothing]

Sairaalasysteemiä kohtaan ainoa tarpeen oleva kritiikki kuuluu työvuorosuunnitteluun; Olisin edellisessä synnytyksessäni tarvinnut enemmän hoitohenkilöstön läsnäoloa kuin sitä oli saatavilla.

Olen kyllä samaa mieltä siinä, että kritiikittä ei selvitä nykyiselläkään systeemillä. Henkilöstöpula, pitkät välimatkat synnytyssairaaloihin ja niiden paikallisten paikkojen alasajo, joskus jopa synnyttäjän kuuntelussa taitaa olla valittamista. Synnyttäjä on kuitenkin herkässä tilanteessa, jossa on enemmän tai vähemmän avun ja tuen tarpeessa. Kätilön asiantuntevuus ja apu, läsnäolo ja tuki ovat todella tärkeitä synnyttäjälle.

 

[No,]

mulla oli kans helppoja molemmat synnytykset. Kipuja oli,mutta ei mahdottomia,sain epiduraalin. Syyn luulisin olevan sen että suhtauduin synnytykseen positiivisesti (vihdoinkin saan nähdä vauvani!) ja toiseksi synnytykseni eivät kestäneet pitkään,5-6h vain,eikä mikään mennyt vikaan,ei komplikaatioita tms. Kätilöt olivat ihan ok.,mutta eivät jääneet mitenkään erityisesti mieleen.

 

["vieras"]

Asenne.

Empaattinen ja ammattitaitoinen hoitohenkilökunta.

Tuuri.

Niistä nyt ainakin hyvä synnytyskokemus koostuu. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta paljoon myös voi itse vaikuttaa, se ehkä usein unohtuu. Kyllähän se naisen keho on suunniteltu synnyttämään vauvoja, eikä ne vauvat nyt suhteettoman jumbosuuria ole kuin harvemmalle, mille sitten ei tietysti voi itse mitään.

 

[Littledeath]

Sehän on kai ihan faktaa, että synnytys sattuu ja on veristä ja epämiellyttävää hommaa. En mä tiedä miks siitä väkisin pitäis saada joku mahtava täydellinen kokemus.

Itse oon synnyttänyt kerran ja se kipu ennen epiduraalia oli ihan kamalaa. Mutta loppusynnytys meni hyvin ja helposti, ei jäänyt traumoja vaan oli ihan ok kokemus.

 

["vieras"]

Minä en taas missään tapauksessa haluaisi sektiota. Kolme kertaa olen alakautta synnyttänyt. Kokemusta on bikiniviillostakin, kun on maha aukaistu muussa leikkauksessa. Täytyy sanoa, että kyllä siitä leikkauksesta toipuminen ja toiminen sen jälkeen on paljon hankalampaa kuin alatiesynnytyksen jälkeen.

Ja isoin lapsista oli lähemmä 5 kiloinen.

 

[kookosta]

Mä olen kokenut synnytykseni periaatteessa aivan positiivisiksi asioiksi vaikken nyt voi väittää, että voisin lähteä millon vaan uudellen synnyttään. ei se Niin kivaa oo kuitenkaan ollut.

Mulla on kummallakin kerralla sattunut sellanen kätilö, kenen kanssa on synkannut hyvin (tai toisella kertaa se oli loppu metreillä oleva opiskelija joka synnytyksen hoiti). Mua on kuunneltu synnytyksissä ja mun toiveita on noudatettu niin paljon kun se on ollut kaikkien kannalta järkevää (Kivunlievityksen, ponnistusasennon, liikkeen yms. kanssa). Mä myös olen tykännyt, että kätilöt oli mun alkuperäisten suunnitelmien takana hyvin jämptisti eivätkä lähteneet "no jotain voisin nyt ottaa, vaikka se epiduraalin"-juttuihin ollenkaan mukaan (en siis oikeasti halunnut eiduraalia vaan se oli ihan viimesiä kivunlievitys vaihtoehtoja mulla).

Ainoa huonohko kokemus synnytyksissä on ollut eräs lääkäri, joka ei oikein osannut kohdata asiakasta vaan esitti asiansa aika töykeästi (ja siinä hormoonihuuruissa tuskissaan se ei ollut kyllä ihan paras tapa kommunikoida).
Tosin mä toivoisin myös, että sairaaloissa olisi enemän mahdollisuuksia lääkkeettömiin kivunlievityksiin (ammeita!).

 

[Sisar Ponteva]

Lähestytään asiaa siis tästä näkökulmasta: heitä anonyymina veikkaus, miksi sinun synnytyksesi olivat upeita kokemuksia? Varmasti ihan fyysinen puoli vaikuttaa siihen millainen homma se vauvan maailmaan äheltäminen on, mutta nyt nimimerkin suojissa, mikä oli etulyöntiasemasi muihin nähden? Asenne? Tiedonhaku? Huippu kätilö?

Luulen, että asenne.

 

[Lentokala]

Oon synnyttänyt 2 kertaa, molemmat helpolla ja nopeesti.

Ei mitään verta, suolenpätkiä ja tuskaa.
Upeudesta en tiedä, mutta ihan hyvät kokemukset.

Ekassa ehdin saadan epiduraalin (tuskin kerkes vaikuttaa) ja ilokaasua,
toisessa en kerinnyt ku ponnistaa.

 

[ap.]

Luulen, että asenne.

Niin minäkin Tuurin ja muun lisäksi.

Mites me nyt sitten KaksPlussan av:lla korjattais tämä äitien asenneongelma? (Tunnistakaan vitsi.)

 

[bud]

No mun eka synnytys oli hyvin vaikea siksi, että vauva päästettiin yliaikaiseksi 42+2 asti kasvamaan, vaikka tiedettiin, että lapsi on iso mun lantiosta synnytettäväksi (oli 4kg, py 36cm). Mulle tehtiin siis synnytystapa-arvio ja lantio kuvattiin ja todettiin "ei-niin-hyväksi-synnyttäjän-lantioksi". Eli asia siis tiedettiin, mutta ei käynnistetty aikaisemmin....

Väitän, että jos olisi enemmän haluja/resursseja seurata lapsen kokoa ja äidin lantion suhdetta, niin moni synnytys olis helpompi. Käynnistettäis herkemmin myös äidin vuoksi, eikä aateltais äidin kustannuksella, että kokeillaan nyt, josko se tulee. Olen kuullut monia muitakin kaltaisiani tarinoita. Tässä yksi näkökulma.

 

[Littledeath]

Mä luulen että kaikenkaikkiaan mun synnytys oli hyvä siksi, että mulla ei ollut mitään ennakkoasenteita. En ollut ajatellut että en ota kipulääkkeitä, tai että otan. Ajattelin että menee miten menee.

 

[juuh]

Kyllä se asenne vaikuttaa ja paljon. Tietysti vauvan koko suhteessa synnyttäjän lantioon, vauvan tarjonta ja varmasti moni muukin vaikuttaa kivun voimakkuuteen ja sitä kautta synnytyskokemukseen. Silti se, että lähtee synnyttämään sillä asenteella, ettei suurin piirtein kipua saisi tuntua lainkaan, on huono asenne. Tällöin synnytys tulee olemaan melko varmasti suuri pettymys ja traumaattinen.

 

[kfcxjd]

No mun eka synnytys oli hyvin vaikea siksi, että vauva päästettiin yliaikaiseksi 42+2 asti kasvamaan, vaikka tiedettiin, että lapsi on iso mun lantiosta synnytettäväksi (oli 4kg, py 36cm). Mulle tehtiin siis synnytystapa-arvio ja lantio kuvattiin ja todettiin "ei-niin-hyväksi-synnyttäjän-lantioksi".

Väitän, että jos olisi enemmän haluja/resursseja seurata lapsen kokoa ja äidin lantion suhdetta, niin moni synnytys olis helpompi. Käynnistettäis herkemmin myös äidin vuoksi, eikä aateltais äidin kustannuksella, että kokeillaan nyt, josko se tulee. Olen kuullut monia muitakin kaltaisiani tarinoita. Tässä yksi näkökulma.

Olet kai kuullut tarinoita myös käynnistetyistä synnytyksistä? Synnytyksen käynnistymistä laukaisevaa tekijää ei edelleenkään tunneta, jota synnytyksen keinotekoinen käynnistäminen on melkoista hakuammuntaa. Eikä se sitten aina menekään järin hyvin. Sitä ei voi tietää, olisiko synnytyksesi ollut parempi vähän aiemmin käynnistettynä, mutta siitä ei todellakaan ole mitään takeita, voisi olla ollut ihan päin vastoin.

 

[Phoebsi]

Itse olen kokenut kaksi nopeaa synnytystä, jossa ensimmäisessä ehtisin saamaan epiduraalin ja toisessa en saanut edes ilokaasua. Ensimmäinen synnytys oli oppikirjamainen, olin täysissä voimissa ja pirteä sen jälkeen ja mitään traumaa ei jäänyt. Sattuihan se, ja ponnistaminen ja vauvan ulostuli oli epämukava kokemus, mutta se tunne kun sai lapsen rinnalle :heart:

Toinen synnytys oli vähän erilainen, raaempi tavallaan ja en ehtinyt siihen mukaan. Kipu, joka yltyi äkkiä ihan kamalaksi, yllätti. Muistan, miten oli pakko ponnistaa kivun ja pelon läpi.

Olen myös sitä mieltä, että asenne ratkaisee paljon, sekä oma että kätilön. Ensimmäiseen synnytykseen menin asenteella, että se menee miten menee mutta olisi kiva synnyttää luomuna. Kipu olikin kovaa ja halusin ja sain epiduraalin, ja kaikki meni siis oikein hyvin. Toiseen synnytykseen olin asennoitunut niin että kaikki kivunlievitys käy, mutta mitään en ehtinytkään saamaan - ei siis kummallakaan kerralla toiveet ihan kohdanneet Molemmilla kerroilla kätilö oli ihan ok. Kannustusta olisin ehkä kaivannut enemmän.

 

[bud]

Olet kai kuullut tarinoita myös käynnistetyistä synnytyksistä? Synnytyksen käynnistymistä laukaisevaa tekijää ei edelleenkään tunneta, jota synnytyksen keinotekoinen käynnistäminen on melkoista hakuammuntaa. Eikä se sitten aina menekään järin hyvin. Sitä ei voi tietää, olisiko synnytyksesi ollut parempi vähän aiemmin käynnistettynä, mutta siitä ei todellakaan ole mitään takeita, voisi olla ollut ihan päin vastoin.

No ei voikaan olla varma, mutta lapsi olisi ainakin ollut pienempi, jos olis esim.LA:n tienoolla käynnistetty. Olis voinut olla 0.5kg kevyempikin ihan hyvin ja olikin, kun silloin ultrattiin.

 

[Queen of Nothing]

Kyllä minäkin uskon siihen, että asenne ja jopa usko siihen, että kaikki menee hyvin, auttavat synnytyskokemuksen käsittelyssä ja synnytyksessä itsessään. Kuten joku sanoikin, jos lähtee synnytykseen asenteella, ettei se saisi tuntua missään lopputulos tuskin tulee tyydyttämään. Samoin kovat pelot ja jännitykset vaikuttavat varmasti kivunsietoon ja synnytyksen etenemiseen. Siinä on vaikea hallita itseään, saati kipujaan. Ehkä kipukaan ei kuulu enää meidän elämäämme samalla tavalla. Siinä missä kuolemasta olemme etääntyneet? Vanhuus on pelätty ja sen näkyminen on estettävä mitä kummallisemmilla tavoilla? Elämä on erilaista.

Mutta sanon vain, ettei niistä synnytyksistä hirveän avoimesti puheltu, traumoista tai vammoista varmaan vielä vähemmän. En tiedä onko näin? Varamummuni sain sen verran kertomaan viimeisestä synnytyksestään, että viimeiseksi jäi, ikinä ei enää hän ajatteli. Oli pahasti jumissa ja kävi lähtökin jo mielessä, sitä synnytettiin kolmatta vuorokautta. Siellä saunassa se sitten viimein saatiin ulos lastenpäästäjän avulla.

Muoks. Enkä tosiaan haluisi tulla luetuksi niihin, jotka uskovat pelkällä asenteella olevan vaikutusta synnytyksen kulkuun.