Mulla on muutama kaveri synnyttänyt jenkeissä ja siellä joutuu ilmoittamaan lapsen nimen potilastietoihin sairaalassaolon aikana. Jos ei niin tee, tulee halvatunmoinen paperisota (yksi kaveri kieltäytyi ilmoittamasta nimeä juuri tähän suomalaiseen tapaansa vedoten)...
Meillä kastettiin esikoinen normaalisti ev.lut. seurakuntaan ja nimi pidettiin salassa Suomen-suvulta, Jenkkilään kerrottiin kun vauva oli viikon ikäinen - anopin painostuksesta jouduttiin päättämään vähän nopeammin kuin muuten oltaisiin. Olin yks hormonikimppi, ja mulle oli jostain syystä tosi tärkeetä että lapsi kastetaan. No myöhemmin tulin järkiini ja erottiin vauvan kanssa molemmat kirkosta, joten tätä seuraavaa ei kasteta. Asutaan nyt Jenkeissä, ja täällä tosiaan pitäisi synnärillä ilmoittaa nimi. Muuten syntymätodistukseen ei tuu nimeä, ja sit on tosiaan edessä aikamoinen paperisota myöhemmin.
Mä oon kanssa aina ajatellut, myös kirkosta eroamisen jälkeen, että toi perinne on musta tosi kiva. Amerikkalaiset sukulaiset ei sitä ihan ymmärrä, ihmettelevät vaan että miksikä sitä lasta sitten kutsutaan ne ekat pari kk kun sillä ei ole nimeä, ja kutsuuko vanhemmat sillä nimellä kotona jos nimi on jo päätetty mut eivät sit vaan kerro muille. Kun oon näihin tarpeeksi kauan vastaillut niin itsekin oon alkanut vähän miettiä että mitä järkeä salata sitä?
No, tän tulevan vauvan nimi on jo päätetty, vaikka aina olin sitä mieltä etten voi päättää nimeä ennen kuin nään vauvan. Jostain syystä nyt vaan löytyi se oikea nimi näin aikaisessa vaiheessa, enkä usko että sitä enää muutetaan. Toki meillä on synnärillä hetki aikaa vaihtaa se, jos siltä tuntuu. Papereihin laitetaan tämä nimi, mutta sen verran haluan pitää suomalaisista perinteistä kiinni että pidetään erikseen nimiäiset muutamaa viikkoa myöhemmin, kun mun perheeni tulee käymään. Jenkkisukulaiset saavat sit vaan tottua siihen, ettei vauvalla ole vielä nimeä.
Toisaalta tuntuu kyllä tosi hölmöltä, ettei kerrota nimeä kun se kerta on jo nyt päätetty ja kun kerta isovelikin sen jo tietää (ja varmaan möläyttää vielä jollekin, onneksi ei osaa sitä kunnolla lausua vielä
). Mut näin nyt sovittiin. Haluttiin myös pikkusisarukselle "varjokummit" kun isoveljelläkin on, siksi pidetään nimiäistilaisuus.
Henkilökohtaisesti mulle on aivan yks hailee miten kukakin tämän asian hoitaa, molempi parempi.
