Miksi pitää odottaa vauvan yrittämistä

joopa sen joo.nyt kun itse olen täysin vihkiytynyt sille että vauva saisi tulla niin mitä tekee mies?

Eilen touhutessamme pyysin häntä jättämään kondomin pois.
Vastaus oli "ei vielä..."

no, olihan se pakko suostua ettei sitten vielä.

Touhuilun jälkeen taas se sama litania " ei vielä, kun ei tässä itekkään tiedä että miten noiden töiden kanssa. ! perhana!

Sitten sanoin että " ai niin, mehän olimme sopineet, että viimeistään tämän vuoden lopulla"...

Vastaus " Katotaan nyt, voihan se olla yksi ratkaisu. tai sitten vuoden päästä"..


Olin hiljaa. V...i... Missä onkaan ne puheet ja sopimukset että toivottavasti vuoden päästä tähän aikaan olisin jo raskaana!!!
Nyt tuo vastaus " ei tiedä töistä" pistää raivostuttamaan!!!

pelkään, että koska repeen. olemme tähän asti pystyneet keskustelemaan asiasta yhteismielin ja sopineet että silloin ja silloin voisi aloittaa.. nyt kohta perutaan kaikki...

MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN????

 

laitat miehesi lkemaan tän alotuksen???

ei vainen, päätellen siitä että sanoit miehesi olevan menossa hoitamaan vammaisia lapsia, hän on hoitoalalla(??) ja luulisi tietävän että ei sitä lasten tekoa voi ikuisuuksiin lykätä. rehellisesti sanottuna sä et enää hirveen montaa vuotta voi odottaa. mun mielestä on aivan turha huolehtia koulutuksesta, töistä ym. ym. tuntuu että te "aikuisemmat" äidit ootte tottuneet tiettyyn elintasoon (ei pahalla) josta ette tahdo luopua, tai sit ajatellaan että vauvalle halutaan parasta. vauva ei tarvitse muuta ku puhtaat vaipa, puhtaat vaatteet, masun täyteen ja paljon hoivaa ja rakkautta. se ei ihan hirveen paljoa maksa. monet ns. teiniäidit (joihin siis myös itse lukeudun) pärjää paljon vähemmällä, ku mitä teillä tulisi olemaan. tätä näkökulmaa oon myös miehelleni yrittäny kalloon paukuttaa että jos jotain haluaa, on yleensä jostain luovuttava, sillä KAIKKEA EI VOI SAADA. ja miten vaikea miehen päähän on saada mahtumaan yhtään uutta ajatusta......... :/

 

Vastasin jo sulle kerran mutta tässä vielä jotain:

Itse olen sellainen ihminen että jos jotain haluan myös sen teen. Mutta hoidan myös itse homman ja seuraukset. Elikkä kun olen halunnut lapsia niin niitä on tehty, sen kummemin asiasta juttelematta. Minä suurimmaksi osaksi hoidan lapset, joten ei siinä mitään.

Tietenkin on hetkiä jolloin on aivan puhki niin silloin yksinkertaisesti häviän paikalta ja jätän miehen lasten armoille.

Elikkä vinkkinä: sano vaan miehellesi että nyt niitä lapsia #&%£$!* niinkuin olisi jo tai .... mitä nyt sitten uhkaatkin. Kyllä sinä ne lapset kuitenkin hoidat!

Ja jospa kyse onkin siitä että miehesi ei oikein tiedä mitä kaikkea lapsen myötä tulee ja pelkää sitä muutosta, siksi vetoaa noihin työkuvioihin!!!!

 

Minä olen kaksi lasta tehnyt opiskelun ohessa ja toisaalta ainakin minun kohdallani lapsen saaminen oli pätevä syy keskeyttää opiskelu ja jatkaa myöhemmin. Nyt olen kahdesta seuraavasta saanut nauttia täydet hoitovapaat ja kesällä odottelee työnteon aloitus... ihan jo nuorimmat odottelee päiväkotiin menoa. Niin ja täytin vasta 30 ja en kyllä myöhemmäksi olisi siirtänyt lasten hankintaa. Vielähän voin niitä toki hankkia. Entäs sun miehes?? Eikö nyt jonkin aikaa senkin tienisteillä pärjää???

 

Painiskelin pari vuotta vähän vastaavan asian kanssa. Ikää on nyt 34 vuotta. Minut irtisanottiin pari vuotta sitten työstä jossa ehdin olla vuosikausia. Oltiin lopetettu ehkäisy jo vuosi ennen potkuja. Iski paniikki, mites nyt lapsia voi hankkia, kun ei ole töitä eikä myöskään rahaa. Päätettiin että ensin hankin työpaikan ja sitten keskitytään lapsen tekoon.

Sainkin töitä heti, mutta ajattelin, etten uskalla lasta heti yrittää, ettei työnantaja "tykkää pahaa". Ehkäisy hoidettiin varmojen päivien laskemisella ja satunnaisella kondomin käytöllä. Tämä uusi työ ei ollutkaan sitä mitä aluksi luulin, enkä viihtynyt siellä. Aloin hakea uutta työtä ja lykättiin taas samasta syystä lapsen hankintaa samalla varmat päivät -ehkäisymenetelmällä.

Sain kuin sainkin uuden työn ja heti kun aloitin uudessa työssä huomasin olevani raskaana! Pidän uudesta työstäni erittäin paljon ja sen vuoksi vähän kaduttaa työpaikan vaihto. Olisi ollut helpompaa jäädä vanhasta huonosta työstä äitiyslomalle kuin tästä uudesta. Vähän jännittää mitä ne sanovat töissä kun kerron raskaudesta.

Mutta tässä sen näkee, että on ehkä parempi olla suunnittelematta parasta ajankohtaa lapsen hankinnalle. Uskon etten tullut aiemmin raskaaksi, koska stressasin niin paljon noilla työkuvioillani...

 

Ei se lapsi tarvitse vakityöpaikkaa, omakotitaloa, autoa yms.

Lapsi tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa. Niitä ei rahalla saa. Onnellinen voi olla ilman "korkeaa elintasoakin". Suomessa ei kuitenkaan nälkään kuole, eikä joudu kadulle asumaan.

Rohkeasti vaan, lapset on ihania!

nim.Entinen työtön ja varaton teiniäiti

 

Jospa vaikka menisitte miehesi kanssa katsomaan elokuvaa "Onnen varjot" (en ole vielä nähnyt sitä itse, aion kyllä pian nähdä). Siitä voisitte luontevasti jatkaa keskustelua aiheesta eli siitä, miten lapsia ei välttämättä voi tehdä silloin kun itseä huvittaa. Lapsia saadaan, jos saadaan. Itselläni on tästä kokemusta. Olen 32-vuotias ja lasta alettiin yrittää 2,5 vuotta sitten. Tähänastinen saldo on kaksi kesken mennyttä raskautta. Kesällä alkavat meillä todennäköisesti lapsettomuushoidot. En halua maalata piruja seinille, vaan toivon että teillä lapsen saanti on helpompaa. Totuus on kuitenkin se, että emme tästä enää nuorene ja tämä projekti ei aina välttämättä kestä vain sitä yhdeksää kuukautta. Taloudellisessa tilanteessa ei meilläkään ole hurraamista: asumme vuokralla ja teemme molemmat osa-aikaisia pätkätöitä, välillä työttömyysjaksoja. Yritä saada miehesi vakuuttuneeksi siitä, että yrittäminen kannattaisi vähitellen aloittaa. Tsemppiä!

 

Vanhan kansan sanonta kuuluu:"Lapsi tuo leivän tullessaan" En itse sinuna odottelisi, että sitten kun... Ennen kuin huomaatkaan olet liian vanha ja entä jollei luomuna onnistukaan???
Itse tein ekan kesken opiskelun, tokan välittömästi valmistumisen jälkeen..ja olin työttömänä minimirahat... Mistään ei ollut puute ikinä! Kolmannen tei pitkähkön tauon jälkeen ja kunnon päivärahoilla ja tuntui, että nippa nappa riitti rahat elämiseen. Outoa... Nyt taas odotellaan...