Me ollaan rakennettu puoliksi itse tätä taloa ja hommaa on riittänyt jo pelkästään rakentamisessa. Sitten lisäksi tietysti kaikki ylläpitöhommat kuten nurmenleikkuu, puutarhahommat, talvella lumenluonti jne...En ole puuhastelija-tyyppiä itse, kun on neljä lastakin tässä hoidettavana. Mies kuitenkin tykkää tehdä ja tekeekin! Minä teen minkä jaksan, välillä leikkaan nurmen (iso pläntti!), välillä en. Minun haaveeni ei ollut omakotitalo, mutta miehen oli. Minä ajauduin mukana ja nyt asumme metsä ja pelto naapureina. Kaukainen näköyhteys on kolmeen muuhunkin taloon, mutta muutoin olemme omassa rauhassa, 3-5km palveluihin (koulut, kaupat, pankki, neuvola, terveyskeskus, harrastukset) ja työpaikkaan kolme kilsaa..ison kaupungin (yli 200 000as.) palvelut 40km:n päässä eli onhan tämä oikeastaan ihanteellinen asuinympäristö, kun oikein ajattelee. Olen siis tyytyväinen toki nyt tähän tilanteeseen, koska suurperheenä meille ei mikä tahansa vuokrakolmio riittäisi. Nyt on seitsemän huonetta ja paljon tilaa lapsilla telmiä ulkona. Tosin naapurikavereita ei ole ja se on huono puoli. Että puolensa kaikilla! Olkaa vain onnellisia kerros/rivaritaloissakin! Ei OKT ole mikään onnen mittari todellakaan!!