Miksi pitää luvata, että saan ottaa kunnon päikkärit kun en kumminkaan saa?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hullun vaimoke
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hullun vaimoke

Vieras
Heräsinpä taas seitsemältä lasten kanssa. Ihan tajuttoman väsyneenä kun taas huonosti nukuin. Mieheltä ei liienny taas mitään ymmärrystä. Eihän hänkään saa viikolla nukkua sen paremmin. no hei haloo! Sen ei tartte hoitaa yötä päivää lapsia eikä ne edes yöllä meuhkaa niin että sen unia häiritsee vaikka pienimmän kans valvonki ite. Ja kuka piru sen käskee joka perjantai- ja lauantaiyö pelata ja ryypätä viiteen asti?! Sitte taas maataan ja kiukutellaan krapulassa ja sen aiheuttamassa migreenissä. :headwall:

No nyt se nousi joskus 10-11 maissa ylös. Oli niin virkeän näköinen että kysyin saanko mennä päikkäreille. Ensin vittuili jo yllämainitut tavisperustelunsa ja sitte tiuskas että mene sitte. Menin vauvan kanssa. Vauva ei alkanukaan nukkumaan. Vein senki leikkimään sitte ja koitin nukkua. Ei tullu mitään kun lapset huusi ja mies huusi niille välissä. Reilun tunteroisen yritin nukkua, kun enimmäkseen se meteli oli lasten leikkiä. Sitte vauvaa alko itkettää ja mies yritti tuoda nukkumaan. Ei nukkunu. Käskin antaa nyt ainaki maitoa sille. Miksei aikunen mies ite tajua että lapsille vois hänki joskus antaa edes välipalaa??!! Ei kuulema huolinu maitoa. Toisen sitte sänkyynsä huutamaan. Nousin ylös turhautuneena ja väsyneenä ja tein vauvalle jogurtin. se meinaski sitte nukkua jo syöttötuoliin kun sai vähän nälkäänsä. Koitin sitte vielä mennä nukkumaan sen kanssa. Torkahdin hetkeksi mutta ei siitä taaskaan tullu mitään kun isommat huusi ja mies käski ne pois olkkarista huutamasta ku yritti ite siellä sohvalla nukkua. Nousin sitte ylös ku kuulin että se anto lapselle litsarin siksi, että se leikki, vaikka isillä särkee päätä!! Ja komensi ne lapset leikkimään siihen meidän kamarin viereen niin kauhea meteli kuulu sitte sinne. Koitin saada lapset olemaan hiljempaa omassa huoneessaan ettei vauva heräis mutta tottakai ne meuhkas niin että vauva heräs. Ei se nukkunu edes tuntia. Kohta on taas itkusirkus päällä.... Väsyttää niin että itkettää..
 
Alkuperäinen kirjoittaja JoosepinÄiti:
Kannattaiskohan sun ainakin mennä itsekkin illalla ajoissa nukkumaan?

eiku ihan huvikseni täällä nuupahtelin vauvan kanssa puolille öin.. :whistle: ja ihan kivaahan se oli herätä tunnin parin välein kun jonnekin kävi kipeää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja JoosepinÄiti:
Jätä lapset miehen kans ja lähde kyläileen, sekin piristää.

no en uskalla. Oikeasti en enää uskalla jätää lapsia yksin miehen katsottavaksi jos se ei ole vähintäänkin aurinkoisella tuulella ja se on harvinaista.. Sen mielestä on nykyisn ihan itsestäänselvää että lapsille annetaan litsareita jos ne yhtään pitää meteliä.
 
Meidän, siis mun ja isännän, mielestä perhe on yhteinen yritys; "perheyritys", jonka pyörittämiseen ja hoitamiseen molemmat ottavat tasa-arvoisesti osaa. Teemme molemmat kaikkia kotitöitä, paitsi ettei mun tarvitse puuttua autoasioihin eikä isännän pyykinpesuun. Kun lapset olivat aikoinaan pieniä, niin molemmilla oli viikossa yksi ns. nukkumisaamu, eli vaikka isäntä nousi töihin viikolla aina kuuden jälkeen, niin hän antoi mun nukkua toisena viikonloppuaamuna pitkään. Samoin mä annoin hänen nukkua la- tai su-aamuna niin pitkään kuin hän halusi. Nykyään nukumme molemmat, kun lapset pärjäävät aamut jo itsekseenkin.

Tällä mä haluaisin sanoa sulle ja miehellesi, että keskustelkaa teidän perheelle sopivat säännöt, että perheyrityksenne pyörittäminen onnistuisi ja te molemmat jaksaisitte nuo raskaat vuodet, kun lapset ovat pieniä.
 
Oliko samainen mies se eilinen kaahailija?

Miksi et ajanut itse autoa kun toisella migreeni. Jäi vähän mietityttämään?

Ja huutaako teidän vauva sitten koko ajan, kun autossa huusi ja nyt ilmeisesti huusi myös jatkuvalla syötöllä. Onko koliikki?

Voisiko miehesi mennä ulos lasten kanssa niin saisit levättyä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja JoosepinÄiti:
Jätä lapset miehen kans ja lähde kyläileen, sekin piristää.

no en uskalla. Oikeasti en enää uskalla jätää lapsia yksin miehen katsottavaksi jos se ei ole vähintäänkin aurinkoisella tuulella ja se on harvinaista.. Sen mielestä on nykyisn ihan itsestäänselvää että lapsille annetaan litsareita jos ne yhtään pitää meteliä.

Oijoi, oisi kyllä aika vakavan keskustelun paikka meillä, ja miehen pitäisi mennä todellakin itseensä ja miettiä käytöstään :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu:
Meidän, siis mun ja isännän, mielestä perhe on yhteinen yritys; "perheyritys", jonka pyörittämiseen ja hoitamiseen molemmat ottavat tasa-arvoisesti osaa. Teemme molemmat kaikkia kotitöitä, paitsi ettei mun tarvitse puuttua autoasioihin eikä isännän pyykinpesuun. Kun lapset olivat aikoinaan pieniä, niin molemmilla oli viikossa yksi ns. nukkumisaamu, eli vaikka isäntä nousi töihin viikolla aina kuuden jälkeen, niin hän antoi mun nukkua toisena viikonloppuaamuna pitkään. Samoin mä annoin hänen nukkua la- tai su-aamuna niin pitkään kuin hän halusi. Nykyään nukumme molemmat, kun lapset pärjäävät aamut jo itsekseenkin.

Tällä mä haluaisin sanoa sulle ja miehellesi, että keskustelkaa teidän perheelle sopivat säännöt, että perheyrityksenne pyörittäminen onnistuisi ja te molemmat jaksaisitte nuo raskaat vuodet, kun lapset ovat pieniä.


Voi Tallu, hienosti puit sanoiksi, näin meilläkin eletään. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Mene aikaisemmin itsekin nukkumaan, skippaa kaikki ylimääräinen ja laita miehesi ruotuun. :whistle: ;)

Jos vauva ei ala nukkumaan vastakuin myöhään?

Mä oon itte kokenut sen, että vauva ei nukkunut yöllä, vasta joskus aamukuudelta saattoi mennä nukkumaan. Oli ihan rauhassa kunnes valot sammutettiin ja yritetiin rauhottua nukkumaan. Isänsä ei osannut tehdä mitään, kammosi sitä kun lapsi itki, meni ihan hysteeriseksi itekin. Lopulta olin niin väsynyt että kun olisin saanut nukkua, silmät auki vain katselin pimeää enkä tuntenut itseäni ollenkaan väsyneeksi. sitten vain tolskasin tavallisissa arkiaskareissa ja pää ei toiminut. Päivälläkin tyttö nukkui vain ulkona, enkä silloin uskaltanut nukahtaa jos en kuulisikaan lapsen itkua.

Ei kai ap maininnut missän mihin aikaan menee illalla nukkumaan?

Näitä tapauksia valitettavasti on

:( Jossa miehet ei yksinkertaisesti tajua miten väsynyt "vain kotona" oleva äiti voi olla. Kun itsellä riittää sitä energiaa vielä juhlimiseenkin, vaikka muka on väsynyt. ja keskusteluyritykset, vaikka miten rauhalliset ja hyväntahtoiset tulkitaan nalkuttamiseksi, se eka sana saa miehen räjähtämään silmille.

Sori, taidan ottaa tämän liian henk.koht....mutta edelleen viiden vuoden jälkeen on muistissa miten väsynyt ja vailla kenenkään ymmärrystä ihminen voi olla..Iso :hug: sulle ap, lapset johonkin hoitoon vaikka vuorokaudeksi että saat nukkua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihkuraksupoksu:
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Mene aikaisemmin itsekin nukkumaan, skippaa kaikki ylimääräinen ja laita miehesi ruotuun. :whistle: ;)

Jos vauva ei ala nukkumaan vastakuin myöhään?

Mä oon itte kokenut sen, että vauva ei nukkunut yöllä, vasta joskus aamukuudelta saattoi mennä nukkumaan. Oli ihan rauhassa kunnes valot sammutettiin ja yritetiin rauhottua nukkumaan. Isänsä ei osannut tehdä mitään, kammosi sitä kun lapsi itki, meni ihan hysteeriseksi itekin. Lopulta olin niin väsynyt että kun olisin saanut nukkua, silmät auki vain katselin pimeää enkä tuntenut itseäni ollenkaan väsyneeksi. sitten vain tolskasin tavallisissa arkiaskareissa ja pää ei toiminut. Päivälläkin tyttö nukkui vain ulkona, enkä silloin uskaltanut nukahtaa jos en kuulisikaan lapsen itkua.

Ei kai ap maininnut missän mihin aikaan menee illalla nukkumaan?

Näitä tapauksia valitettavasti on

:( Jossa miehet ei yksinkertaisesti tajua miten väsynyt "vain kotona" oleva äiti voi olla. Kun itsellä riittää sitä energiaa vielä juhlimiseenkin, vaikka muka on väsynyt. ja keskusteluyritykset, vaikka miten rauhalliset ja hyväntahtoiset tulkitaan nalkuttamiseksi, se eka sana saa miehen räjähtämään silmille.

Sori, taidan ottaa tämän liian henk.koht....mutta edelleen viiden vuoden jälkeen on muistissa miten väsynyt ja vailla kenenkään ymmärrystä ihminen voi olla..Iso :hug: sulle ap, lapset johonkin hoitoon vaikka vuorokaudeksi että saat nukkua?


:whistle: Mä tiedän myös itkuisesta ja valvottavasta vauvasta jotain. Meillä huudettin ensimmäinen vuosi ja valvottiin yöt. Oli myös se vaativa esikoinen.

Ja jotenkin siitä on vaan selvittävä, yritettävä nukkua silloin kun sitä tarvitsee. Ja itse olen sitä mieltä, että jos se mies ei ymmärrä ottaa sitä vastuuta niistä lapsista, se on sille opetettava.

Kuulostaa tylyltä, siksi en sitä tarkoita, vaan ihan jokaisen_uniongelmista_kärsivän äidin parhaaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :whistle: Mä tiedän myös itkuisesta ja valvottavasta vauvasta jotain. Meillä huudettin ensimmäinen vuosi ja valvottiin yöt. Oli myös se vaativa esikoinen. Ja jotenkin siitä on vaan selvittävä:
Juu, meillä ei toiminut mikään keskutelu, joten siksi tuo kertomukseni mies onkin ex. Ex-anopin mukaan käyttäytyi täysin samalla tavalla kuin oma isänsä oli häntä kohtaan käyttäytynyt. No, nyt kun tyttö on isompi, niin osaa jo neidin kanssa olla, siitä olen kiitollinen. Ja nykyinen mieheni onneksi osaa katsoa molempien perään joten itsekin saan nukkua tarpeen niin vaatiessa...
Itse silloin idealistina yritin liian kauan sinnitellä kotitöiden ja kaiken muun hoitamisen kanssa. Siis pyöritin ihan täysin kaiken siinä huushollissa, myös auton katsastukset ja huollot ym. eksän kalsareiden vaihdon huolehtimiseen asti. Kun mies on avuton niin on, toivottavasti on kasvanut vähän eikä pukannut kaikkea vuorostaan nykyisensä huolehdittavaksi. Sitten kun aloin apua varovasti hakemaan, ei sitä saati ymmärrystä enää herunut...eikä uni tullut.

Eli aapeelle ei muutakun hakemaan ulkopuolista apua vaikka siihen perheen työnjaon ja keskusteluyheyden säilymiseen, jos ei muuhun, että asiat saadaan rullaamaan, ja kerä purkautumaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihkuraksupoksu:
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Mene aikaisemmin itsekin nukkumaan, skippaa kaikki ylimääräinen ja laita miehesi ruotuun. :whistle: ;)

Jos vauva ei ala nukkumaan vastakuin myöhään?

Mä oon itte kokenut sen, että vauva ei nukkunut yöllä, vasta joskus aamukuudelta saattoi mennä nukkumaan. Oli ihan rauhassa kunnes valot sammutettiin ja yritetiin rauhottua nukkumaan. Isänsä ei osannut tehdä mitään, kammosi sitä kun lapsi itki, meni ihan hysteeriseksi itekin. Lopulta olin niin väsynyt että kun olisin saanut nukkua, silmät auki vain katselin pimeää enkä tuntenut itseäni ollenkaan väsyneeksi. sitten vain tolskasin tavallisissa arkiaskareissa ja pää ei toiminut. Päivälläkin tyttö nukkui vain ulkona, enkä silloin uskaltanut nukahtaa jos en kuulisikaan lapsen itkua.

Ei kai ap maininnut missän mihin aikaan menee illalla nukkumaan?

Näitä tapauksia valitettavasti on

:( Jossa miehet ei yksinkertaisesti tajua miten väsynyt "vain kotona" oleva äiti voi olla. Kun itsellä riittää sitä energiaa vielä juhlimiseenkin, vaikka muka on väsynyt. ja keskusteluyritykset, vaikka miten rauhalliset ja hyväntahtoiset tulkitaan nalkuttamiseksi, se eka sana saa miehen räjähtämään silmille.

Sori, taidan ottaa tämän liian henk.koht....mutta edelleen viiden vuoden jälkeen on muistissa miten väsynyt ja vailla kenenkään ymmärrystä ihminen voi olla..Iso :hug: sulle ap, lapset johonkin hoitoon vaikka vuorokaudeksi että saat nukkua?

Juuri näin se meillä menee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
...ja tekis mieli tehä tuosta miehestä ex...

en eppäile hetkeekään. Onko ikinä koskaa millonkaa mukavoo?
alottakkee ensi kumminkiin ulkopuolisen avun kans etenenmisestä, jookos?
Tiiä vaik huomoottekkii että kyl tää tästä selkenöö. jos ei ni sitten mennee eksäilyks :/ voimia selviimisseen :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
...ja tekis mieli tehä tuosta miehestä ex...
Saisit ainakin sitä luppoaikaa,kun lapset olisivat isällään,mutta kannattaisiko kuitenkin ensin yrittää vielä muutosta.Jos saisitte vielä perheenne toimimaan kokonaisvaltaisesti.
 
Maura ja nedra:

Minä olen yrittänyt vaikka mitä suhteen parantamiseksi. Lopputulos on että mies suuttuu siitä että otan asiat esille. Tai on pari päivää mieliksi ja kuvittelee, että ongelma on sillä kuitattu ja anteeksi saatu. Ei ymmärrä, että haluaisin asioihin pysyvän muutoksen. Ei lähdetä ulkopuolisille puhumaan.

Ja kun erotaan, en tiedä uskallanko ainakaan ihan heti antaa lapsia miehelle yökylään tai edes moneksi tunniksi. Sillä menee usein hermo pelkästään lasten ääniin jos ne on liian kovaäänisiä. Sitten se huutaa kaikille kakat housuun, antaa nippureita ja tukistaa. (sanoo vielä yleensä, että äidille on turha mennä itkemään ja kieltää minua lohdutamasta, koska "eihän ne sitten opi" :headwall: ) Mulla inhotaa kuin säikkyjä lapset on. Esikkoki otti suojausasennon ku otin siltä ulkona kepin pois kädestä, kun se meinas osua minun silmään. Luuli, että aion lyödä sillä kepillä. :/ Mitähän naapuritkin ajatteli? Mitä jos se on samanlainen koulussa ja kohta ne soittaa lastensuojelun meille... Hitto jos menetän lapset tuon miehen takia niin teen sen elämästä helvettiä...

Mutta tosiasia on, että ero tulee. Ajankohta vielä kysymysmerkki. Olen nyt miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että odotan alkuvuoteen, kun on juhliakin tässä välissä. Ehtii varmaan tulla yksi sellainen hempeilykausi, joka kestää viikon ja sitten miehestä tulee taas kusipää. Voin sen ihan suorilta käsin ennustaa. Ja miehen käytös sen hempeilyn ennen ja jälkeen ja aikana varmasti vahvistaa minun eropäätöstä... Näin univelkaisena en ala tekemään lopullista päätöstä, eli tosissaan nosta vielä kytkintä...
 

Yhteistyössä