Miksi on niin vaikeaa olla realisti omien virheidensä suhteen

[tekopyhäkö ?]

Täytyy tunnustaa, että kyseinen ongelma vaivaa silloin tällöin minua (ja uskon, että varmaan monia muitakin).

Eräs esimerkki on painoni, jota on aika lailla liikaa. Realistista on tietysti ymmärtää ja hyväksyä, että lihavan ihmisellä on todennäköisesti miltei mahdotonta löytää itselleen edes kohtuu normaalipainoista ja miellyttävän näköistä miestä tai naista, vaan se on tyytyminen niin lihaviin rumiluksiin.

Ja kyllähän se muiden arvostelu onnistuu, että "luuleeko toi läskikasa oikeasti, että toi hyvännäköinen nainen/mies voisi oikeasti muka rakastua häneen."

Mutta jostain syystä, vaikka kuinka yrittäisi olla järkevä ja realisti, niin ei meinaa omalla kohdalla onnistua, vaikka tiedostaakin ne ylikilonsa. Sitä vaan jostain syystä kuitenkin aina odottaa, että muut näkisivät sen oman painon ohitse, ja huomaavat minun hyvät piirteeni.

Mutta sitä vain ihmettelen että mistä tällainen johtuu.

 

[ogoo]

varmaan yrittää hyväksyä sen asian,kun ei jaksa muuttua? vai haittaako sua itteäs se sun paino? voihan olla että on sen verran hyvä itsetunto,että ajattelee ettei muita haittaa se ylipaino..

 

["vieras"]

Tuosta sun viestistäsi saa sen kuvan ettet ole sinut kilojesi kanssa. Silloin on mun mielestä aika turha valittaa vaan täytyy tehdä asialle jotain. Ihminen voi löytää kumppanin painostaan riippumatta,mutta se vaatii sen että rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä. Ei kukaan muukaan voi sua nähdä ihanana ja kauniina jos et itse näe itseäsi niin.

Ihminen voi loppupeleissä vaikuttaa aika paljon omaan elämäänsä,työtä se vaatii mutta jos muutosta haluaa niin ei se voivottelemalla tule.