Minusta suomalainen enemmistö on tapakristittyjä, ei uskovaisia. Oikeissa uskovaisissa se tuputtaminen (hyvällä tai pahalla) on paljon yleisempää. Mutta ei se mielestäni ole silti uskontojen isoin ongelma, vaan juuri se kaikenmaailman syrjintä ja uskon nimessä perseily.
Uskontovastaisuudesta huolimatta en kuitenkaan mitenkään "tuomitse" uskovaista yksilöä. Mutta pitäisikö minun jotenkin teeskennellä, että usko on hieno asia tai että erilaisiin jumaliin uskominen olisi jotenkin fiksumpaa kuin yksisarvisiin tai kristallien parantaviin voimiin uskominen. Todella monet ihmiset nauravat suoraan päin naamaa kun puhutaan vaihtoehtohoidoista, ufoista tai salaliittoteorioista. Sitten kuitenkin se oma jumala onkin asia, jota kukaan ei saa kyseenalaistaa.
En mene aukomaan päätäni missä tahansa tilanteessa (lue: hyvin hyvin harvoin), mutta voisin lyödä päästäni vetoa, että nimenomaan homoista tuota huutelua käydään paljon enemmän kuin uskovaisista. Kyllä minustakin toisen mielipiteille naureskelu tai niiden kritisointi on huomattavasti järkevämpää puuhaa kuin synnynnäisestä ominaisuudesta pilkkaaminen ja tuomitseminen.
Miettii vaikka jotain alakouluelämää, jossa joku tulee sanomaan että Jeesus pelastaa tai Joulupukkia ei ole olemassa. Ehdottomasti toista mieltä olevat vekarat ovat oikeutettuja ilmaisemaan myös oman mielipiteensä. Sitten taas sille silmälasipäiselle ei ole kovin fiksua naureskella.
Kokonaisuutena en kyllä ole huomannut mitään hirveää "uskisvainoa". Kovastihan tuo uskonto istuu varhaiskasvatuksessa ja valtiossa kiinni.
Uskontovastaisuudesta huolimatta en kuitenkaan mitenkään "tuomitse" uskovaista yksilöä. Mutta pitäisikö minun jotenkin teeskennellä, että usko on hieno asia tai että erilaisiin jumaliin uskominen olisi jotenkin fiksumpaa kuin yksisarvisiin tai kristallien parantaviin voimiin uskominen. Todella monet ihmiset nauravat suoraan päin naamaa kun puhutaan vaihtoehtohoidoista, ufoista tai salaliittoteorioista. Sitten kuitenkin se oma jumala onkin asia, jota kukaan ei saa kyseenalaistaa.
En mene aukomaan päätäni missä tahansa tilanteessa (lue: hyvin hyvin harvoin), mutta voisin lyödä päästäni vetoa, että nimenomaan homoista tuota huutelua käydään paljon enemmän kuin uskovaisista. Kyllä minustakin toisen mielipiteille naureskelu tai niiden kritisointi on huomattavasti järkevämpää puuhaa kuin synnynnäisestä ominaisuudesta pilkkaaminen ja tuomitseminen.
Miettii vaikka jotain alakouluelämää, jossa joku tulee sanomaan että Jeesus pelastaa tai Joulupukkia ei ole olemassa. Ehdottomasti toista mieltä olevat vekarat ovat oikeutettuja ilmaisemaan myös oman mielipiteensä. Sitten taas sille silmälasipäiselle ei ole kovin fiksua naureskella.
Kokonaisuutena en kyllä ole huomannut mitään hirveää "uskisvainoa". Kovastihan tuo uskonto istuu varhaiskasvatuksessa ja valtiossa kiinni.