Miksi on häpeällistä syödä mieliala lääkkeitä?

[LisaMarie]

Lääkkeiden syöminen ei ole häpeä jos niitä oikeasti tarvitsee.

Mua kyllä ketuttaa ihmiset jotka hoitavat oireet mutta ei syitä
Ja suorastaan vituttaa lääkärit jotka syytää alakuloisille lääkkeitä ilman perinpohjaisia tutkimuksia (syysmasis on vähän eriasia kuin sairaus nimeltään masennus).

Ugh, olen puhunut.
Itseasiassa mulla olis romaanin verran puhuttavaa aiheesta B)

Mulla taas on ihan päinvastatset kokemukset: kävin monella lääkärillä ja monesta syystä, keksin kaikennäköistä PMS oireista huimaukseen, mut kukaan niistä ei koskaan kysyny mitä mulle kuuluu noin perinpohjin. Välillä kävin päivystyksessä romahtamassa ja välillä istuin lähimmän sairaalan psykiatrisen osaston portaikossa itkemässä, kun en oikein tienny mistä sitä apua olis hakenu, mutta lähinnä sain "äiti on vähän väsynyt" hoitoa.
Jopa omalla terapeutilla lävin 5-7 vuotta, ennen kun sain lääkityksen, sekään ei tajunnu, että musta oli tullu mestari salaamaan sitä pahaa oloa, heti kun pääsi johonkin lääkäriin, niin alkoi selitellä asioita parhainpäin.

Lisäys: mä siis sain hoitoa vaan niihin seurauksiin, en oikeaan syyhyn, eli masennukseen.

 

[Honostooppari]

Lääkkeiden syöminen ei ole häpeä jos niitä oikeasti tarvitsee.

Mua kyllä ketuttaa ihmiset jotka hoitavat oireet mutta ei syitä
Ja suorastaan vituttaa lääkärit jotka syytää alakuloisille lääkkeitä ilman perinpohjaisia tutkimuksia (syysmasis on vähän eriasia kuin sairaus nimeltään masennus).

Ugh, olen puhunut.
Itseasiassa mulla olis romaanin verran puhuttavaa aiheesta B)

Mulla taas on ihan päinvastatset kokemukset: kävin monella lääkärillä ja monesta syystä, keksin kaikennäköistä PMS oireista huimaukseen, mut kukaan niistä ei koskaan kysyny mitä mulle kuuluu noin perinpohjin. Välillä kävin päivystyksessä romahtamassa ja välillä istuin lähimmän sairaalan psykiatrisen osaston portaikossa itkemässä, kun en oikein tienny mistä sitä apua olis hakenu, mutta lähinnä sain "äiti on vähän väsynyt" hoitoa.
Jopa omalla terapeutilla lävin 5-7 vuotta, ennen kun sain lääkityksen, sekään ei tajunnu, että musta oli tullu mestari salaamaan sitä pahaa oloa, heti kun pääsi johonkin lääkäriin, niin alkoi selitellä asioita parhainpäin.

Harmi, että et saanut apua kun sitä tarvitsit.

On se harmillista, että ne jotka eivät oikeasti edes lääkkeitä tarvitse niitä saavat ja tarvitsevat jäävät ilman.

 

[vieras]

En lukenut koko viestiketjua, mutta joku mainitsi että on työ saada muut uskomaan että kärsii masennuksesta. Itse olen kokenut saman. Ensin taivastellaan että miten jaksan vaativien lasten kanssa, mutta ei oikein uskota kun kerron että olen masentunut....

 

[pikkubertta]

Kyllä mä ainakin olen kertonu että syön mielialalääkkeitä ja välillä paniikkiin jopa rauhoittavia. Nytkin on taas kerran viikon kestäny paniikki päällä, ei kiva ei, eli mulla jää jollain lailla tuo paha paniikkikohtaus päälle, mitään ei oikein pysty tekemään, ei nukkumaan, ei syömään mut valvominenkin on tuskaa. Tuntuu vaan ettei lääkäri oikein ymmärrä miten kauheesta olosta mulla on silloin kyse, määräsi Xanor 0,25mg paniikkiin ja tuo määrähän ei auta mitenkään

 

[LisaMarie]

En lukenut koko viestiketjua, mutta joku mainitsi että on työ saada muut uskomaan että kärsii masennuksesta. Itse olen kokenut saman. Ensin taivastellaan että miten jaksan vaativien lasten kanssa, mutta ei oikein uskota kun kerron että olen masentunut....

Mä en voi lakata ihmettelemästä, miten ammatti-ihmiset ei tajua, että osa taudinkuvaa on koittaa salailla sitä ja selitellä tilansa vaikka miksi muuksi.

 

[Vieras]

No empä oo osannu hävetä...ihan reilusti höpäjän että nyt taas täytyy ottaa hullun pilleri lastenkin kuullen. Ja muutenkin oon puhunu asiasta,en kyllä nää siinä mitää hävettävää?? ja moni on sanonu kun olen itse asiasta maininnut että olo on taas hyvä jne. että "pitäsköhän munkin miettiä,on masennusta yms.".. Masennus on hyvin yleistä kotiäideillä!!