E
Elämä on vaikeaa, miksi tuhlata se turhaan eripura
Vieras
Mies päivän mittaan alkaa valittamaan jostain aivan pikku jutuista. Ja sitten tulee riita. Hän ei ota minua huomioon- mutta siltikin "enhän minä tässä muuten olisi ellen haluaisi olla kanssasi".
On se niin väärin kun rakkailleen tulee äksyttyä (psykologinen normiasia), vaikka minä just kun en enää jaksas tällasta arkea. Ollaan oltu yhdessä kolme vuotta. Eikä mies huomioi, eikä nykyään enää viitsi siivotakaan. On meillä ihaniakin hetkiä, mutta mietin vaan mikä tässä on vikana. Kohta rupean pihtaamaan. On välillä sellainen olo että tuo vaan odottaa millon lähden lätkimään kun ei "muista minua". Tuhlaa yhteisiä ruokarahoja omiin menoihin, ei muista soittaa vaikka lupaa. Olipa kerran jopa yhteinen meno mutta ei huppelissa muistanut minua mukaan,meni itse. Tarvitsen paljon suukkoja ja haleja mutta ikävää kun saan ne aikalailla silloin kun mies krapulassa, tai kun annan ne itse. Ehkä minun pitäisi vaan olla kaukana niin kauan kun miehelle tulee ikävä. Taitaa olla kova stressi meneillään, enkä minä jaksa enää olla hyvällä tuulella ja koettaa saada toista olemaan hyvä minulle. Ehkä kyllästynyt samaan reikään? :/ Mutta miksi silti jaksaa sanoa että rakastaa. En jaksa ymmärtää kohta enää.
On se niin väärin kun rakkailleen tulee äksyttyä (psykologinen normiasia), vaikka minä just kun en enää jaksas tällasta arkea. Ollaan oltu yhdessä kolme vuotta. Eikä mies huomioi, eikä nykyään enää viitsi siivotakaan. On meillä ihaniakin hetkiä, mutta mietin vaan mikä tässä on vikana. Kohta rupean pihtaamaan. On välillä sellainen olo että tuo vaan odottaa millon lähden lätkimään kun ei "muista minua". Tuhlaa yhteisiä ruokarahoja omiin menoihin, ei muista soittaa vaikka lupaa. Olipa kerran jopa yhteinen meno mutta ei huppelissa muistanut minua mukaan,meni itse. Tarvitsen paljon suukkoja ja haleja mutta ikävää kun saan ne aikalailla silloin kun mies krapulassa, tai kun annan ne itse. Ehkä minun pitäisi vaan olla kaukana niin kauan kun miehelle tulee ikävä. Taitaa olla kova stressi meneillään, enkä minä jaksa enää olla hyvällä tuulella ja koettaa saada toista olemaan hyvä minulle. Ehkä kyllästynyt samaan reikään? :/ Mutta miksi silti jaksaa sanoa että rakastaa. En jaksa ymmärtää kohta enää.