Miksi niin moni nainen valitsee yksinhuoltajuuden?

Tuleeko se niin yllätyksenä että miehestä ei ole isäksi? Tai vielä pahempaa, ei haluta miestä ollenkaan mutta lapsi silti :kieh:

 

Se kun ei aina ole valinta. Miten saa pidettyä miehen luonaan, jos hän avioliitosta ja lapsista huolimatta päättää muuttaa toiselle mantereelle, yksin? Minä en osannut sellaista ongelmaa ratkaista ja minusta tuli yh.

 

Tuleeko se niin yllätyksenä että miehestä ei ole isäksi? Tai vielä pahempaa, ei haluta miestä ollenkaan mutta lapsi silti :kieh:

Tiedätkö usein se tulee. On todella vaikea tietää miten asiat todella sujuvat kun ei vielä ole sitä lasta ja kokemusta perheellisen arjesta. On niin helppo "muka tietää" ymv. mutta yllätys voi usein olla melkoinen...

 

Tuskimpa sitä kuule kukaan valitsee. Mut parempi sillon jos suhde on huono tehdä päätös et elää lasten kanssa ilman miestä. Ja on niitä miehiä jotka haluu lapsia, mut sit ei syystä tai toisesta kykene niitä kuitenkaan hoitaa ja päättää hylätä perheensä. Pitäskö sellasta miestä sit loppu elämänsä odottaa takasi??

 

Tuleeko se niin yllätyksenä että miehestä ei ole isäksi? Tai vielä pahempaa, ei haluta miestä ollenkaan mutta lapsi silti :kieh:

On se helvetin hyvä, että sulla on se kristallipallo, mistä näet loppuelämäsi tapahtumat! :headwall: Oletko koskaan kuullut, että ihmiset voivat muuttua vuosien varrella? Olisko mun esim. pitänyt väkisin olla hakattavana narsistin kanssa, jonka todellinen luonne paljastu vasta vuosia myöhemmin? Mielummin olen yh ja onnellinen siitä, ettei tarvitse pelätä jokaista liikettään. Lapsikin ilmeisesti ehti saada "traumoja" ajasta ennen muuttoa, kun edelleen muistuttelee mua, että te aina tappelitte isin kanssa... :'(

 

Mistä niin päättelit, että kaikkien eronneitten exät on paskoja isiä?

 

Meillä se oli kyllä mies joka päätti lähteä. Mies vielä oli se joka ensin lasta halusi, pitkään puhui lapsesta ja nyt kun toista sitten odotan, niin tulikin jokin paniikki ilmeisesti ja lähti toisen matkaan. Saa nähdä mitä tässä loppujen lopuksi käy, alkaako miestä jossain vaiheessa kaduttaa vai onko ihan tosissaan tuon lähtemisensä kanssa, on nimittäin sen verran tuore juttu vielä.

 

kunpa se oisikin vain yh:sta kiinni se yh:na oleminen

 

Nooo... Miksi ei? Jos vaihtoehtona olisi siis olla yksin tai saada lapsi. Hyvällä suunnittelulla voi antaa lapselle hyvän kodin yh:nakin vaikka se joskus vaatii enempi tarmoa ku jos on hyvä parisuhde.

Huonoon suhteeseen taas ei kannata jäädä.

 

En usko että ihmiset hirveesti aikuisena enää muuttuvat, luonne ja elämänarvot on ihan samat muutaman vuoden kuluttuakin. Luulen että naiset tai miehet ei harkitse tarpeeksi kenen kanssa lapsia tekevät.

 

Mistä niin päättelit, että kaikkien eronneitten exät on paskoja isiä?

Hyvä pointti

 

No, siinä kohtaa kun miehellä oli liuta muita naisia itärajan takana, minä tosiaan tein sen päätöksen että olen mielummin yh. Ehkä joku muu olis tehnyt toisen päätöksen. En katso että mun tarvitsee sen enempää puolustella valintaani.

 

En usko että ihmiset hirveesti aikuisena enää muuttuvat, luonne ja elämänarvot on ihan samat muutaman vuoden kuluttuakin. Luulen että naiset tai miehet ei harkitse tarpeeksi kenen kanssa lapsia tekevät.

Kerjäät nyt selvästi verta nenästäsi... :kieh: Joten *muks* *tinttaa nokkaan*...

 

En usko että ihmiset hirveesti aikuisena enää muuttuvat, luonne ja elämänarvot on ihan samat muutaman vuoden kuluttuakin. Luulen että naiset tai miehet ei harkitse tarpeeksi kenen kanssa lapsia tekevät.

Minä tiedän ihmisiä, joilla suunta muuttunut ratkaisevasti. Enkä tarkoita päihdeongelmaisia tms. Menin ensimmäisen kerran naimisiin 12 vuotta sitten; minusta oli tarkoitus tulla suurperheen kouluttamaton kotiäiti. Tuliko? No ei.

 

En usko että ihmiset hirveesti aikuisena enää muuttuvat, luonne ja elämänarvot on ihan samat muutaman vuoden kuluttuakin. Luulen että naiset tai miehet ei harkitse tarpeeksi kenen kanssa lapsia tekevät.

Miksi ei ihminen voisi aikuusena muuttua?

 

No miten ihmeessä sitä voi tietää, millainen toinen on isänä ellei oo isä jo entuudestaan Tuskinpa kukaan etukäteen itsekään tietää, että millainen vanhempi sitä tulee olemaan...

 

Tarviiko sitä torttua jakaa?

 

miten niin nainen valitsee? en ymmärrä tätä aloitusta ollenkaan. onko siis naisen "vika" jos ero tulee sen takia, että mies on huono isä?

 

Tarviiko sitä torttua jakaa?

Yleensä sen katsotaan kuuluvan avioliittoon, samoin kuin jälkeläisten hankinnan. Pidän kolmekymppistä miestä kykenevänä päättämään halustaan mennä naimisiin ja saada lapsia.

 

No enpä arvannut, että mies sairastuu psyykkisesti ja muuttuu täysin. Eli kaksoiselämää toisen naisen ja sen lapsen kanssa. Siihenkö ois pitänyt jäädä. Kiitos ei. paremmin meil nyt on lasten kaa. Mun kavereista kaks on valinnut yksinhuoltajuuden ja tehneet lapset yksin, ja musta se on ok. Kyllä yksi vanhempi riittää.

 

Tuleeko se niin yllätyksenä että miehestä ei ole isäksi? Tai vielä pahempaa, ei haluta miestä ollenkaan mutta lapsi silti :kieh:

Niin kuin joku jo kysyikin, mistä voidaan olettaa että kaikki exät ovat paskoja vanhempia. Parisuhteessa on niin paljon muutakin kuin lapset.
Kun ei tunne itseäänkään , miten voit tuntea toisen.
Vai onko sinulla ap olemassa joku ihmeloitsu ikuiseen onneen ja itsetuntemukseen ? Ja tiedoksi , en ole yksinhuoltaja .

 

17 vuoden aikana kasvoimme lopulta erilleen, erilaiset arvot vaikka ihan 'hyvä' mies. Lapsista välitti ja huolehti eronkin jälkeen, aikuisiksi saakka ja lämpimissä väleissä ovat.
Itse olen viihtynyt yksin pian parikymmentä vuotta, yksin tekemäni kuopus seuranani. Hänkin kyllä tapaa isäänsä pari kertaa vuoteen johtuen pitkästä välimatkasta, viikon kerrallaan.

 

Tuleeko se niin yllätyksenä että miehestä ei ole isäksi? Tai vielä pahempaa, ei haluta miestä ollenkaan mutta lapsi silti :kieh:

Niin kuin joku jo kysyikin, mistä voidaan olettaa että kaikki exät ovat paskoja vanhempia. Parisuhteessa on niin paljon muutakin kuin lapset.
Kun ei tunne itseäänkään , miten voit tuntea toisen.
Vai onko sinulla ap olemassa joku ihmeloitsu ikuiseen onneen ja itsetuntemukseen ? Ja tiedoksi , en ole yksinhuoltaja .

En usko että ap tarkoitti että kaikilla pareilla olis ihmeloitsu ikuiseen onneen tai itsetuntumukseen mutta toivottavasti ihmiset tuntevat itsensä sen verran että harkitsevat kenen kanssa on oikeasti mahdollisuus parisuhteeseen ja kenestä on kantamaan vanhemmuuden vastuuta. Ei kenestäkään tule hullua, juoppoa tai laiskaa sikaa ihan yllätyksenä.

 

En usko että ihmiset hirveesti aikuisena enää muuttuvat, luonne ja elämänarvot on ihan samat muutaman vuoden kuluttuakin. Luulen että naiset tai miehet ei harkitse tarpeeksi kenen kanssa lapsia tekevät.

Meidän ero tuli kyllä aivan yllätyksenä sukulaisillekin. Eivät ymmärtäneet lainkaan lähtöäni, kun niin hyvä mies. Meillä vain ei ollut enää mitään, periaatteessa olin yh, koska mies yrittäjänä aina töissä. Yksin lomailin lasten kanssa.
Ainoa ero rouvana oloon oli rahatilanne, vaikka töissä olinkin. Isä kyllä parempituloisena osteli lapsille kalliimmat hankinnat.
Sopvussa erosimme, oli jopa auttamassa kahdessa muutossani.

 

Vaikka ex-anopin mielestä "pieni selkäsauna silloin tällöin ei ole niin paha juttu", niin mulle se oli kerrasta poikki. Heti ja välittömästi. Mutta erostamme huolimatta exä on ollut loistava isä pojalleen ja myös mun kannaltani loistava exä. Yhteistyö on sujunut erinomaisesti jo yli 17 vuoden ajan.