Miksi niin moni ihminen on mielestäni vastenmielinen?

["roi"]

Minulla on ongelma. En siedä ystäviltäni tai seurustelukumppaneiltani mitään virheitä. En jaksa heidän vajavaisuuksiaan. Dumppaan ihmisiä kun en jaksa heitä. Niin moni on vastenmielinen, säälittävä ja ällöttävä. Yksikin miesjuttu loppui nyt kun en jaksa häntä... Tahtoisi nähdä 4-5 kertaa viikossa, jankuttaa, tahtoo jotenkin omistaa minut. Hyi. Jos kyseli viikon suunnitelmista ja sanoin, että on kiirettä, niin silti kyseli joka päivä monta kertaa, että eikö voitaisi nähdä. Että tuleeko kylään.

Minulla on hyvin vähän ystäviä ja välillä se harmittaa. Toisaalta kun yritän tutustua johonkin, niin saatan saada ällötysreaktion aika pienestä, enkä tahdokaan tutustua lähemmin. Vanhoihin ystäviin pidän jonkun verran yhteyttä ja heitä on joskus kiva nähdä. Viimeisten vuosien aikana tapaamiani ihmisiä kohtaan olen ollut armottomampi.

Minua lähestyy moni mies ja he kaikki roikkuvat minussa melkein heti. Samoin pari kaveria on ruvennut todella roikkuvaksi. Jos/kun olen yrittänyt pitää etäisyyttä, niin he anelevat, ruikuttavat, yrittävät kaikkensa jotten "jättäisi" heitä. Minua alkaa silloin oksettaa entistä enemmän heidän säälittävyytensä. Tahtoisivat "selvitellä" asiat jotta voitaisiin jatkaa. Ei minulla ole mitään selvittämistä, minä en yksinkertaisesti pidä heistä. Heillä on oikeus olla ihan juuri sellaisia kun ovat, en tahtoisi kenenkään yrittävän muuttaa itseään vuokseni kun minä en ole valmis itsekään muuttumaan. Minä vaan en tahdo olla heidän seurassansa. Onko se niin vaikea hyväksyä? Itse en voi kuvitellakaan kenenkään vuoksi alentuvan sellaiseen roikkumiseen ja nöyristelyyn. Jos joku ei tahdo olla kanssani niin ei, ei se kivalta tunnu, mutta ei se nyt niin vakavaa ole. Maailmassa on miljoonia muitakin ihmisiä.

Miksi minä olen näin piikikäs? Onko asialle tehtävissä jotain? En tahtoisi olla ilkeä muita kohtaan, mutten voi tunteilleni mitään. En tahdo olla väkisin jonkun vastenmielisen tyypin seurassa, säälistä.

 

[kkss]

Näetkö heissä omat vikasi?

 

["roi"]

Näetkö heissä omat vikasi?

Minussa häiritsee heissä ne piirteet, jotka poikkeavat omistani. Roikkuminen, jankuttaminen, toisen yksityisyyden rikkominen, uteleminen, tyhmyys ja sivistymättömyys... Pinnallisemmat asiat kuten ylipaino, typerä puhetapa, tietynlaiset vaatteet tai korut.

Miksei maailmassa ole enemmän minunkaltaisiani ihmisiä?

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="roi";23789303]Minussa häiritsee heissä ne piirteet, jotka poikkeavat omistani. Roikkuminen, jankuttaminen, toisen yksityisyyden rikkominen, uteleminen, tyhmyys ja sivistymättömyys... Pinnallisemmat asiat kuten ylipaino, typerä puhetapa, tietynlaiset vaatteet tai korut.

Miksei maailmassa ole enemmän minunkaltaisiani ihmisiä?[/QUOTE]
Ehkä hyvä niin?:xmas: Vakavissaan, kuulin kerran, että kaltaiseksesi kuvailtua ihmistä sanottiin "nyrpistelymoodiin juuttuneeksi", hänen sanottiin ottaneen kaikkeen ikään kuin ajattelematta negatiivisen sävyn, hän näki kaiken ikävässä valossa.

 

["hmmm"]

Uteliaana kysyn. Kerrohan, miten miehet lähestyy sinua ja miten he roikkuvat. Esim. tuleeko ihan vierailta miehiltä puhelinsoittoja vai seisovatko he ulko-ovesi takana?

 

[Toki on]

[QUOTE="roi";23789303]Minussa häiritsee heissä ne piirteet, jotka poikkeavat omistani. Roikkuminen, jankuttaminen, toisen yksityisyyden rikkominen, uteleminen, tyhmyys ja sivistymättömyys... Pinnallisemmat asiat kuten ylipaino, typerä puhetapa, tietynlaiset vaatteet tai korut.

Miksei maailmassa ole enemmän minunkaltaisiani ihmisiä?[/QUOTE]

Oi toki on, mutta se lienee aikuistumista, että ne asiat pitää omana tietonaan.

 

[riiiu]

Ehkä hyvä niin?:xmas: Vakavissaan, kuulin kerran, että kaltaiseksesi kuvailtua ihmistä sanottiin "nyrpistelymoodiin juuttuneeksi", hänen sanottiin ottaneen kaikkeen ikään kuin ajattelematta negatiivisen sävyn, hän näki kaiken ikävässä valossa.

Noinhan se muuten voi olla. Ja kai siitä nyrpistelymoodista voi tulla osa identiteettiäkin, jos sitä kovin kauan jatkuu ja on jo nuoresta alkanut. Vaikea siitä on enää eroon päästä sitten, jos on kasvanut tietynlaiseen tapaan katsoa maailmaa. Voihan ihminen tietysti muuttua, mutta se vaatii aika paljon...

 

["..."]

...oletko kenties perheesi ainoa lapsi.....????

 

["vieras"]

Oletko saanut tiukan kasvatuksen, onko sinut hylätty joko äitisi tai isäsi puolelta?

 

["Niin"]

Useimmat ihmiset on vastenmielisiä. En silti koskaan sano sitä ääneen tai anna sen näkyä näille ihmisille. Aina olen ollut sitä mieltä, että about 90 %:sesti en pidä ihmisistä. Ovat tyhmiä ja avuttomia kitisijöitä.

 

["roi"]

[QUOTE="hmmm";23789335]Uteliaana kysyn. Kerrohan, miten miehet lähestyy sinua ja miten he roikkuvat. Esim. tuleeko ihan vierailta miehiltä puhelinsoittoja vai seisovatko he ulko-ovesi takana?[/QUOTE]

Viimeisin tuli tuttavapiiristä. Erosi seurustelukumppanistaan. Facebookissa sitten lähestyi. Jankkasi kunnes suostuin tapaamaan kerran. Olin positiivisesti yllättynyt aluksi, vaikutti ihan ok tyypiltä. Kunnes huomasin, että jankuttaminen on ihan normaalia hänelle.

Sitä edeltävä oli pitkään ystävä, yhtäkkiä tahtoi jotain muutakin kuin ystävyyttä. Onneksi löysi toisen.

Tahtoisin siis kyllä jonkun miehen kenen kanssa olla silloin tällöin, tahtoisin ihastua ja rakastua. En kuitenkaan tahdo avioliittoa tai edes avoliittoa ainakaan seuraavaan vuosikymmeneen. En tahdo nähdä miestä kokoajan, väsyn, ja se veisi liikaa aikaa muulta elämältäni. Minulla on aika kiireistä juuri nyt, olen vaativassa työssä, aktiivinen parissa järjestössä ja minulla on pieni lapsi.

Roikkuminen on sitä, että ollaan jatkuvasti tunkemassa kylään. Pitää sanoa monta kertaa ei, ensimmäisestä ei ymmärrä. Jos tahdon pitää etäisyyttä ja ilmaisen sen, niin silti puhelin pirisee ja facebook-chatti laulaa.

 

[Samankaltainen maltainen]

Täällä samanmoinen ihminen, mutta sillä erolla, että yritän viimeiseen asti "sietää" näitä ihmisiä ja etsiä niiden myös hyviä puolia, mutta ajan kanssa se on vain yhtä suurta huijaamista omia mielipiteitään kohtaan! Sitten se ajan kanssa ei enää käykää niin hienovaraisesti, että sanon "eron" hienovaraisesti vaan olen joko kokonaan vastaamatta tahi sitten vastaan, että ei kiinnosta sinun kaltaiset ihmiset.
Olen myös itseäni yrittänyt muuttaa tämän asian suhteen, mutta ei se onnistu ei sitten millään!

Ps. Olen itse suurperheestä, joten mitään ainoa lapsi plaapplaata tämä ei ole

 

["roi"]

[QUOTE="...";23789375]...oletko kenties perheesi ainoa lapsi.....????[/QUOTE]

En ole, minulla on kolme sisarusta ja he ovatkin niitä harvoja ihmisiä joista oikeasti pidän, joiden kanssa tykkään viettää aikaa. Vanhempianikaan en oikein jaksa, ovat ärsyttäviä.

 

["roi"]

Oi toki on, mutta se lienee aikuistumista, että ne asiat pitää omana tietonaan.

Jottei tule mitään väärinkäsityksiä niin en siis sano tällaisia asioita henkilöille itselleen En tahdo loukata ihmisiä. Minun on vaikea sanoa ei ja minun on vaikea tarpeeksi ponnekkaasti päästä ihmisistä eroon. Joskus toivoisin uskaltavani sanoa suoraan mielipiteeni jostakin mutta en kestäisi sen toisen pahaa mieltä.

 

[evita]

Ensimmäiseksi tuosta tulee mieleen, että olet varmaan pohjimmiltasi jotenkin aika surullinen ja yksinäinen ihminen.

Toiseksi ajattelen, että ehkä katsot nyt aikuisena muita ihmisiä samalla tavoin kun sinua katsottiin lapsena - tai oltiin kokonaan katsomatta ja noteeraamatta. Tuntuu, että et ole varmaan saanut tarpeeksi arvostusta ja kiintymystä osaksesi omana itsenäsi, kun näet muut nyt noin äärettömän negatiivisesti. Ehkä itse tiedät, mistä tämä kaikki on lähtöisin.

Niin kuin tiedät, muita ihmisiä ei voi muuttaa, ainoastaan itseään voi yrittää muuttaa. Ehkä siis helpointa olisi hakea itselleen apua, koska elämä on liian lyhyt haaskattavaksi tuollaiseen surkeuteen - ja sinulla on lapsikin, johon kaikki nuo asenteesi voivat heijastua.

 

[Oddish]

Mä taas tykkään suurimmasta osasta tapaamiani ihmisiä. No, itsekeskeisyys, kovin rajoittunut elämänkatsomus tai hyvin vajavainen huumorintaju saa kyllä sitten helpostikin ottamaan etäisyyttä. Ottaisin mieluiten lisääkin ystäviä, viaikka mulla joitamia onkin. En ole mikään arosusi, mutta päivän-pari jaksan helposti omassakin seurassa, jos se vain on mahdollista. Koen kuitenkin, että muiden ihmisten seura avartaa ja kultivoi mua.

 

["hmm"]

Olisko sulla jotain ongelmia oman vajavaisuutesi hyväksymisen kanssa? Miten olis jonkin sortin terapia?

 

["roi"]

Ehkä hyvä niin?:xmas: Vakavissaan, kuulin kerran, että kaltaiseksesi kuvailtua ihmistä sanottiin "nyrpistelymoodiin juuttuneeksi", hänen sanottiin ottaneen kaikkeen ikään kuin ajattelematta negatiivisen sävyn, hän näki kaiken ikävässä valossa.

Mielestäni toki olisi kivempi jos muut olisivat samanlaisia kuin minä kuin että minä olisin samanlainen kuin muut Siinä, että maailmassa olisi vähemmän ylipainoisia tyhmiä ei mielestäni ole mitään vikaa.

Ennen oikeasti nautin ihmisistä ja osasin luoda sellaisia syvempiä yhteyksiä heihin. Nyt minua ei enää kiinnosta. En osaa enää välittää heistä. Ehkä elämäntilanteella on jotain tekemistä asian kanssa, minulla ei ole aikaa tai energiaa kovinkaan syvällisiin suhteisiin. Silti kaipaan välillä seuraa. Oma elämäni vaatii jo niin paljon työtä tällä hetkellä, etten ole valmis tekemään kauheasti töitä ihmissuhteitten eteen. Tahtoisin vain ne hyvät puolet.

 

["hmm"]

Toiseksi ajattelen, että ehkä katsot nyt aikuisena muita ihmisiä samalla tavoin kun sinua katsottiin lapsena - tai oltiin kokonaan katsomatta ja noteeraamatta. Tuntuu, että et ole varmaan saanut tarpeeksi arvostusta ja kiintymystä osaksesi omana itsenäsi, kun näet muut nyt noin äärettömän negatiivisesti. Ehkä itse tiedät, mistä tämä kaikki on lähtöisin.

Tämä tuli mieleen mullekin.

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="roi";23789549]Mielestäni toki olisi kivempi jos muut olisivat samanlaisia kuin minä kuin että minä olisin samanlainen kuin muut Siinä, että maailmassa olisi vähemmän ylipainoisia tyhmiä ei mielestäni ole mitään vikaa.

Ennen oikeasti nautin ihmisistä ja osasin luoda sellaisia syvempiä yhteyksiä heihin. Nyt minua ei enää kiinnosta. En osaa enää välittää heistä. Ehkä elämäntilanteella on jotain tekemistä asian kanssa, minulla ei ole aikaa tai energiaa kovinkaan syvällisiin suhteisiin. Silti kaipaan välillä seuraa. Oma elämäni vaatii jo niin paljon työtä tällä hetkellä, etten ole valmis tekemään kauheasti töitä ihmissuhteitten eteen. Tahtoisin vain ne hyvät puolet.[/QUOTE]Olisiko sinusta siis kiva, että olisi enemmän ihmisiä, jotka ajattelevat toisista enemmän ikävästi kuin mukavasti? Anteeksi, jos ymmärsin väärin. Avausviestisi oli vain niin kovin nyrpistelevä.

 

[samat ongelmat]

Oletko Vesimies? Mä olen, ja vihaan kaikenlaista riippuvaisuutta yli kaiken. Samoin tuo "ällötysreaktio" on tuttuakin tutumpi.

Mä tosin olen naimisissa ja kolmen pienen lapsen äiti. Ja tietysti lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan, mikä on ok. Mulle tärkeää on se, että pääsen säännöllisesti lenkille ja uimahalliin, että saan niitä pieniä hetkiä olla yksikseni.

 

[Huspati Huta]

Vai tarkoitatko ap sitä, että jos useampi "olisi kuin sinä", ei olisi niitä asioita, jotka koet ongelmaksi, niin paljon?

 

["Niin"]

Musta kuulostas siltä että sun vanhemmat ei oo antanu sun olla takertuva tai riippuva kun oot ollu lapsi. Nyt et siedä että sussa "roikutaan", kun pienenä sun ei annettu tuntea että se lapsen läheisyydenkaipuu on ihan normaalia ja hyväksyttävää eikä "ärsyttävää ripustautumista".

 

["Vieras"]

Osin tuttua. Ihmisten ulkonäkö mua ei tosin haittaa, jokainen saa olla sellainen kuin on. Mutta kaikenlainen takertuminen on ärsyttävää minustakin. Mies jota kuvailit, että koko ajan haluaa tavata ja haluaa omistaa, saisi minutkin sulkeutumaan ja pakenemaan.
En ole ainut lapsi, en itse takerru, enkä ole joutunut lapsena väärin katsotuksi.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Niin";23789583]Musta kuulostas siltä että sun vanhemmat ei oo antanu sun olla takertuva tai riippuva kun oot ollu lapsi. Nyt et siedä että sussa "roikutaan", kun pienenä sun ei annettu tuntea että se lapsen läheisyydenkaipuu on ihan normaalia ja hyväksyttävää eikä "ärsyttävää ripustautumista".[/QUOTE]

No jos noin on niin miksei ap:ta sitten ärsytä lapsen läheisyydenkaipuu vaan hän kokee sen normaalina? Kyllähän aikuisten ihmisten takertuminen ON ärsyttävää.