Mielestäni ystäviä pitäisi nähdä useammin kuin 1krt/kk. Oonko outo?

[onneton]

Mun ystävillä ei oo mitään haluja nähdä useammin. Mä taas mielelläni näkisin heitä vaikka joka viikko. Tai vaikka kaksikin kertaa viikossa. Ärsyttää aina olla se joka ottaa yhteyttä ja pyytää tapaamista. Ja nämä mun ystävät asuu kuitenkin ihan 5km säteellä, ja on autot jne. Eli en nyt puhu mistään kaukokavereista. Muutamilla mun ystävistä on lapsia. Yksi taas hoitaa miestään kuin lastaan ja sen pitää tehdä joka päivä miehellee ruoka viideksi, käydä kaupassa yms. hassua estettä sille että emme muka ehdi nähdä. Mulla on 2lasta+mies ja ehdin silti nähdä kavereita ja noita hyviä ystäviäni usena päivänä viikossa.

Mulla on myös ns.kavereita, joita tapaan harvemmin 1-2kk välein. Heidän kanssa en puhu kuin pinnallisempia juttuja. Ja nyt pelkään että mun hyvistä ystävistänikin on tulossa tällaisia, kun emme näe enää niin usein

 

[Non compos mentis]

Mun mielestäni ystäviä ei tarttis koskaan nähdä f2f. B)

 

[hmm]

ihan kuin mun kirjottama teksti
mun parhaat ystävät ei kaipaa myöskään näkemisiä kovinkaan usein, niille riittää se oma perhe. musta se on jotenkin tosi outoa, siis vaikka jokainen toimii tyylillään, en vois kuvitella itselleni tuollaista.. ja lasten syntymien jälkeen oltasko noin kolme kertaa nähty ilman lapsia, eli suunnilleen kerran vuodessa, koska ei heitä kiinnosta tekeminen/näkeminen ilman lapsia.

mulla vielä siinä mielessä eri asia, että olen yh, joten illat on melko yksinäisiä.. mäkin melko nihkeästi jätän lasta mihinkään hoitoon, mutta olis tosiaan kiva vaikka kerran kuussa käydä jossain ja puhua vaan aikuisten juttuja.

 

[AAA]

Omasta mielestäni tosi ystävät ovat ystäviä vaikka harvemmin näkisikin.

 

[hmm]

Mun mielestäni ystäviä ei tarttis koskaan nähdä f2f. B)

jaa. mä kaipaan kyllä juttukumppania juuri nimenomaan f2f, en tykkää kirjotella tai soitella kuulumisia. (tosin ne mun ystävät vielä vähemmän kirjottelee ja soittelee, eli se ei olis edes vaihtoehto)

 

['']

höh, outoa. mun ystävät käyvät monta kertaa viikossa, kiva kun on ystävillä vuorotyötä niin pääsee usein päivisinkin eli kyllä mun mielestä on outoo et noin harvoin heitä kiinnostaa nähdä :O

 

[ap]

ihan kuin mun kirjottama teksti
mun parhaat ystävät ei kaipaa myöskään näkemisiä kovinkaan usein, niille riittää se oma perhe. musta se on jotenkin tosi outoa, siis vaikka jokainen toimii tyylillään, en vois kuvitella itselleni tuollaista.. ja lasten syntymien jälkeen oltasko noin kolme kertaa nähty ilman lapsia, eli suunnilleen kerran vuodessa, koska ei heitä kiinnosta tekeminen/näkeminen ilman lapsia.

mulla vielä siinä mielessä eri asia, että olen yh, joten illat on melko yksinäisiä.. mäkin melko nihkeästi jätän lasta mihinkään hoitoon, mutta olis tosiaan kiva vaikka kerran kuussa käydä jossain ja puhua vaan aikuisten juttuja.

Kiva että on muitakin tämmöisiä "sosiaalisista suhteista riippuvaisia" jotka haluu nähdä muitakin ihmisiä kuin oman perheensä, usein. Missäpäin suomea asut?

Mä taas näen niitä ystäviä joilla on lapsia, aina niin, että meillä on lapset mukana kyläilemässä. Lapset tykkää leikkiä keskenään, kun aikuiset juttelee. Eihän siinä kovin henk.koht juttuja pysty juttelemaan kun lauseet keskeytyy vähän väliä. Välillä sitten käymme esim lenkillä tai ravintolassa ilman lapsia jolloin voi jutella paremmin. Ja tätä lapsetonta tapaan useimmiten ilman lapsia, eli menen hänen luo kylään, kun hän näin toivoo.

 

[heippati hei]

perheellisellä ihmisellä on tärkein se oman perheen kanssa vietetty aika. Ystäviä on mukava nähdä mutta kyllä mulle riittää hyvin 1 kuussa jonkun ystävän näkeminen. Nuorena tuli hengailtua ja oli enemmän riippuvainen sos. suhteista.

 

[hmm]

Välillä sitten käymme esim lenkillä tai ravintolassa ilman lapsia jolloin voi jutella paremmin.

no tollanen olis mustakin joskus mukavaa, mutkun ei.. keski-uudeltamaalta olen

 

[noo]

nyt kun itsellä ja ystävillä perhettä ja pienet lapset, niin tuo kerta kuussa on sitä realistista ajattelua. Töiden jälkeen se perheen yhteinen aika tuntuu tärkeemmältä. Ystävien kanssa soitellaan kyllä viikottain, mutta tapaamiset on harventuneet. Musta se on vaan luonnollista tässä elämänvaiheessa. Tosi ystävyys ei ole kyllä kiinni siitä tapaamisten määrästä.

 

[Sankkuli]

vaikka mullekkin ystävät on kultaakin kalliimpia, niin on aikoja jolloin en yksinkertasesti jaksa yhtikäs mtn

 

[Alaston lohikäärme]

Et oo outo.
Mäkin haluisin nähdä tiettyjä kavereita useammin kun sen kerran kuussa.

 

[noo]

nyt kun itsellä ja ystävillä perhettä ja pienet lapset, niin tuo kerta kuussa on sitä realistista ajattelua. Töiden jälkeen se perheen yhteinen aika tuntuu tärkeemmältä. Ystävien kanssa soitellaan kyllä viikottain, mutta tapaamiset on harventuneet. Musta se on vaan luonnollista tässä elämänvaiheessa. Tosi ystävyys ei ole kyllä kiinni siitä tapaamisten määrästä.

mut tavataan kyllä ilman lapsiakin. Pubissa, leffoissa jne.

 

[Outoa ja outoa..]

... kiva ystäviä on nähdä ei siinä mitään. Mulla suurin osa on työelämässä, niillä oma elämä illalla ja itekään en kamalasti haikaile mihinkään sen jälkeen kun saan lapset nukkumaan. Kerran viikossa jos jonkun kaverin näkee ilman lapsia niin eihän se ole vasta kuin 4 kaveria nähtynä kuukaudessa. Eli en ehdi nähdä jokaista hyvää kaveriani edes kerran kuussa. Viikolla tulee nähtyä sitten niitä mammakavereita puistoissa tai joskus kyläilyn merkeissä mutta se osaa sitten joskus olla niin teennäistä.

 

[eira]

mä näen kavereita(4kpl) noin kerran kuussa. Enempää en pysty kun käyn töissä ja haluun olla perheenkin kanssa.