Miksi niin moni eroaa, kun lapsi/lapset ovat pieniä?

[Rva Ilkeä Harmaa]

Taitaa olla aika jolloin suurin osa eroista tapahtuu jos uskoo mitä lukee lehdistä. Mistä se johtuu? Onko eron merkit olleet ilmassa jo ennen lasta/lapsia? Pettyykö sitä kumppaniinsa siinä lapsiarjessa? Onko väsymys ja tuen puute niin kova, että haluaa erota? Vai mikä on syy?

Tämä tuli tänään mieleen, kun mun päivä meni todella persiileen ja suoraan sanoen vitutti ja vitutti rankasti. Asia ratkaistiin niin, että kun herra tuli kotiin niin minä lähdin ulos rauhoittumaan.

 

["pieras"]

Olen miettiny samaa... Eikö muka käsitetä, että se on se rankin aika ja kyllä se siitä helpottaa kun lapsi kasvaa. Mä en olis selvinnytellen olisi voinut luottaa siihen, että mieheni tekee puolet -ja vaikka kaikki jos mulla nuppi pimahtaa.

mä olin lopulta niin väsynyt, että kun pääsin yksin maitokauppaan, niin olin ensin seitsemännessä taivaassa ja sitten vollotin tunnin.

Ja kun on 5 vuotta nukkunut 4-5tuntia vuorokaudessa niin se jää päälle ja nykyisin kärsin sitten unettomuudesta ja siitä sitten seuraa se, etten ole koskaan virkeä. plää

 

[Happygirl-91]

Mutuna heittäisin että jompi kumpi tai molemmat eivät ole olleet niin lapsirakkaita tai perhekeskeisiä ihmisiä jolloin kestää huonommin paineet ja väsymyksen lapsiperhearjesta. Miehethän paiskii töitä mitä enemmän nainen on tyytymätön, stressaantunut ja siinä on kierre valmis.

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

[QUOTE="pieras";29464957]Olen miettiny samaa... Eikö muka käsitetä, että se on se rankin aika ja kyllä se siitä helpottaa kun lapsi kasvaa. Mä en olis selvinnytellen olisi voinut luottaa siihen, että mieheni tekee puolet -ja vaikka kaikki jos mulla nuppi pimahtaa.

mä olin lopulta niin väsynyt, että kun pääsin yksin maitokauppaan, niin olin ensin seitsemännessä taivaassa ja sitten vollotin tunnin.

Ja kun on 5 vuotta nukkunut 4-5tuntia vuorokaudessa niin se jää päälle ja nykyisin kärsin sitten unettomuudesta ja siitä sitten seuraa se, etten ole koskaan virkeä. plää[/QUOTE]

Mua rassaa ku herään vaikka lapsi ei herää, ihan vaan sen takia ku se on ennenki heränny. Eli unet jää vajaaks vaikka lapsi nukkuiski.

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Mutuna heittäisin että jompi kumpi tai molemmat eivät ole olleet niin lapsirakkaita tai perhekeskeisiä ihmisiä jolloin kestää huonommin paineet ja väsymyksen lapsiperhearjesta. Miehethän paiskii töitä mitä enemmän nainen on tyytymätön, stressaantunut ja siinä on kierre valmis.

Ymmärrän niin hyvin, että tekis mieli purkaa se paska olo johonki. Mutta eihän niin saa tehdä, voin hyvin kuvitella kuinka miestä/naista vituttaa tulla kotiin ku toinen huutaa naama punasena kaiken raivon toisen kontoille.

 

[Salla07]

me on päätetty ettei erota ennenkun lapset on isoja no #toisaalla vedettiin herneet nenään kun kerroin miten asia on..

 

[nojaaha]

Ehkä niissä perheissä ne mammat ei tuu tänne päästämään höyryjään ja kettuilujaan pihalle...

 

[Salla07]

joo palstailu kannattaa ja herneet hernekeittoon eikä nenään ;D

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Kaverin ex poikkari oli sellanen joka eros ku lapsi oli pieni ja sano syyks, kun vaimo oli liian kiinni siinä lapsessa ja unohti koko parisuhteen.

Toinen tapaus oli ku eron merkit olivat ilmassa jo ennen lapsia, mutta koska naimisissa oltii nii totta kai niitä lapsia homattiin, lopulta kaikki levis käsiin ja ero tuli.

Sitten on näitä jotka vaan odottavat, että jäävät kiinni pettämisestä.

 

[Happygirl-91]

Ymmärrän niin hyvin, että tekis mieli purkaa se paska olo johonki. Mutta eihän niin saa tehdä, voin hyvin kuvitella kuinka miestä/naista vituttaa tulla kotiin ku toinen huutaa naama punasena kaiken raivon toisen kontoille.

Niin mutta kyllä miehenkin täytyy olla läsnä eikä tehdä vain töitä mitä enemmän nainen väsyy ja uupuu.

 

[HopeaToffee]

Rankan vauvavuoden ja tolkuttoman valvomisen jälkeen en yhtään ihmettele. Onneksi puoliso on ollut hyvin osallistuva. Moni varmaan kokee elämän helpommaksi ilman sitä aikuista lasta.

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Niin mutta kyllä miehenkin täytyy olla läsnä eikä tehdä vain töitä mitä enemmän nainen väsyy ja uupuu.

Tämä on todella tärkeää. En tiedä miten itse olisin pärjännyt jos mies ei olisi ollut meidän kanssa ekoja kuukausia kotona ( sektiohaava ja koliikki lapsi), ja tälläkin avulla itkin väsymystä. Nyt kun lapsi on alkanut jo osoittaa mieltänsä syömisten ja nukkumisten suhteen niin toisen tuki on elämääkin tärkeempi. Toisella, kun menee hermot niin toinen ottaa ohjat ja antaa toisen levätä. Puhumattakaan niistä hormooni mielialavaihteluista jos niitä ei tajua niin voi kuvitella vaikka mitä.

 

[Happygirl-91]

Tämä on todella tärkeää. En tiedä miten itse olisin pärjännyt jos mies ei olisi ollut meidän kanssa ekoja kuukausia kotona ( sektiohaava ja koliikki lapsi), ja tälläkin avulla itkin väsymystä. Nyt kun lapsi on alkanut jo osoittaa mieltänsä syömisten ja nukkumisten suhteen niin toisen tuki on elämääkin tärkeempi. Toisella, kun menee hermot niin toinen ottaa ohjat ja antaa toisen levätä. Puhumattakaan niistä hormooni mielialavaihteluista jos niitä ei tajua niin voi kuvitella vaikka mitä.

Varmasti. Se on myös parisuhteen kannalta tosi "kasvattavaa" jos/kun puoliso tietää toisen heikot puolet ja puolin ja toisin niissä tuetaan, eikä pidetä tabuja yllä. Kuka nyt aina jaksaa ja kuka edes arvostaisi hyviä hetkiä jos aina olisi huippukivaa.

 

[---]

Ollaan niin saatanan heikkoja ihmisiä.

 

[Vieraaaa]

Parisuhde vaatii osansa, ei omaa aikaa, lapset heräilee tai vaativia, liikunnan puute ja epäterveellinen ruokavalio kun väsyttää-->kierre valmis.

Ja oikeasti. Nainen on herkkä, tunteellinen hormoonipyörteissä, kantaa lapsen ja se leijonaäidin herkkä ja huolestunut vaisto.

Mies osallistuu muttei ymmärrä puoliakaan.

 

[....]

Määritelkää se ikä kun "lapset ovat pieniä" Eli minkä ikäisiä lasten pitäisi olla ettei ihmiset vetoa lapsiarjen uuvuttavuuteen eron syyksi.

Meillä lapset 5 ja 4v. Ero tuli. Mies petti kun odotin ensimmäistä. Petti kauan ja monta kertaa. Petti myös toisen raskauden aikana. Annoin anteeksi, mutten unohtanut. Perhe meni edelle. Kunnes oma katkeruus ja viha toista kohtaan estivät yhdessäolon. Lapsista tämä ei johtunut, tai lapsiajan uuvuttavuudesta...

 

[juuuuu]

Täällä merkit oli varmasti ilmassa jo ennen lasten hankintaa, mutta silloin jaksoin vielä uskoa että mies kasvaisi aikuiseksi. Paskan marjat. Hänestä tuli entistä enemmän uhmaikäinen kakara siinä vaiheessa kun toinen syntyi.
Ja tokihan hänen täytyi saada käydä missä milloinkin ilman lapsia mutta mä en saanu liikkua kotoa mihinkään yksin. En edes kauppaan. Se että toinen ei ymmärtänyt kuinka rankkaa se oikeasti oli valvoa huutavan vauvan kanssa yöt, koittaa huomioida pientä esikoista ja tehdä ruokaa päivisin edelleen huutavan vauvan kanssa, oli se viimeinen pisara. Etten saanut ainuttakaan lepohetkeä silloin.
Eli siis erottiin koska jaksoin kyllä kahden lapsen kanssa yksin, mutta en kolmen. Pistin sitten sen kolmannen lapsen pihalle.

 

["Sari"]

Tämä on todella tärkeää. En tiedä miten itse olisin pärjännyt jos mies ei olisi ollut meidän kanssa ekoja kuukausia kotona ( sektiohaava ja koliikki lapsi), ja tälläkin avulla itkin väsymystä. Nyt kun lapsi on alkanut jo osoittaa mieltänsä syömisten ja nukkumisten suhteen niin toisen tuki on elämääkin tärkeempi. Toisella, kun menee hermot niin toinen ottaa ohjat ja antaa toisen levätä. Puhumattakaan niistä hormooni mielialavaihteluista jos niitä ei tajua niin voi kuvitella vaikka mitä.

Tässähän se vastaus piilee. Väitän, että suurimmalla osalla eronneista mies ei ole hoitanut osaansa pikkulapsiarjessa. Eipä ihmekään, että kamelin selkä katkeaa.

 

["jepjep"]

No, me ollaan (minä ainakin) ihan eron partaalla.. Kaksi alle kolmevuotiasta lasta ja ekan jälkeen en taida olla nukkunu yhtäkään yötä kunnolla. Mies käy töissä, tekee viikolla pitkiä päiviä ja viikonloput harrastaa. Ja tilanne paheni toisen lapsen jälkeen, ekan kanssa vielä leikki ja pelas, nyt on niin harvoin kotona että pienempi vierastaa isäänsä. Kotityöt kuuluu mulle koska oon kotona enkä käy töissä!

Joo, tää on vaan mun näkemys ja miehen mielestä jos en nalkuttais niin hän viihtyis kotona paremmin. Kuitenkin uskon, että pääsen helpommalla tässä kuin totaali-yh:na, vaikken nytkään saa juuri omaa aikaa..

 

["joku vaan"]

Meillä on 1,5-vuotias lapsi, ja ero on käynyt mielessä monet kerrat. Miestä ei juuri kotona näy, aina töissä tai harrastuksissa. Jos on kotona, niin pääasiassa nukkuu, katsoo TV:tä tai surffaa netissä. Omasta mielestään on paljonkin kotona; "juurihan mä 3 päivää sitten pidin vapaata" (eli nukkui iltapäivään asti, ja sen jälkeen istahti tv:n ääreen).

Seksiä ei oo kun max 2krt/vko, ja sitäkin toki kun miehelle sopii (eli esim pelin tauolla).

Mulla on kuulemma niin helppoa, kun voin vaan kaikki päivät käydä shoppailemassa, kahvilla kavereiden kanssa jne. Mies ei suostu mihinkään menemään lapsen kanssa, koska lapsihan saattaa vaikka kakata (vaipat siis käytössä).

Ei auta yöheräämisissä jne. Mä herään myös joka ikinen aamu lapsen kanssa, vaikka lapsi olis valvottanut mua lähes koko yön.

Että näin. Tossa nyt muutama syy, minkä takia olisin valmis eroamaan vaikka lapsi onkin pieni.

 

["jepjep"]

[QUOTE="joku vaan";29465247]Meillä on 1,5-vuotias lapsi, ja ero on käynyt mielessä monet kerrat. Miestä ei juuri kotona näy, aina töissä tai harrastuksissa. Jos on kotona, niin pääasiassa nukkuu, katsoo TV:tä tai surffaa netissä. Omasta mielestään on paljonkin kotona; "juurihan mä 3 päivää sitten pidin vapaata" (eli nukkui iltapäivään asti, ja sen jälkeen istahti tv:n ääreen).

Seksiä ei oo kun max 2krt/vko, ja sitäkin toki kun miehelle sopii (eli esim pelin tauolla).

Mulla on kuulemma niin helppoa, kun voin vaan kaikki päivät käydä shoppailemassa, kahvilla kavereiden kanssa jne. Mies ei suostu mihinkään menemään lapsen kanssa, koska lapsihan saattaa vaikka kakata (vaipat siis käytössä).

Ei auta yöheräämisissä jne. Mä herään myös joka ikinen aamu lapsen kanssa, vaikka lapsi olis valvottanut mua lähes koko yön.

Että näin. Tossa nyt muutama syy, minkä takia olisin valmis eroamaan vaikka lapsi onkin pieni.[/QUOTE]

ihan kun mun mies! " vastahan mä jouluna olin kolme päivää kotona"

 

[Vvvvv]

Omahyväisyys.

 

["wieras"]

Meilläkin kaksi alle kolme vuotiasta ja kyllä välillä tuntuu vaikealta. Meillä mies osallistuu arkeen niin paljon kun pystyy ja molemmat olemme varmaan tällä hetkellä vähän uupuneita, mutta tässä elämäntilanteessa en uskaltaisi tehdä niin isoa päätöstä kun avioero. Ymmärrän tavallaan sen että moni ei kestä rankkaa arkea ja helpoin tie on sitten eroaminen. Ymmärrän sen oikein hyvin mutta jos tilanne ei ole täysin mahdoton niin kehottaisin odottamaan ennen kuin tekee suuria päätöksiä.

 

["Viktoria"]

Pikkulapsiaika on todella rankkaa ja nykyajan itsenäiseen elämäntapaan tottuneiden on vaikea kuvitella mitä se tulee olemaan jos eivät ole pahemmin lapsia hoitaneet. Sitoutuminen, rutiinit, lapsen tarpeille omistautuminen yms voivat tosiaan olla tosi rankkoja asioita. Minä halusin nopeasti töihin lasten jälkeen ja olen onnellinen, että mieheni oli myös valmistautunut jakamaan lastenhoidon kanssani. Hän hoitaa enemmän lapsia nyt kun nämä ovat jo isompia. Molemmat tekevät parhaansa, että Yritys Perhe Oy pärjäisi.

 

[kolmenmudess]

meillä ero tuli kun lapset 4v, 2v ja 10kk. syy oli se että mies ei ollutkaan valmis perheen isäksi, oli mennyt menojaan koko pikkulapsi ajan. tuolloin mulla tuli mitta täyteen, neljäs lapsi mulla mies oli käytännössä... jäi kiinni salasuhteesta jota en voinut antaa anteeksi. se oli siis jatkunut pitkän aikaa, samaan aikaan itse oli väsyneenä kotona lasten kanssa. meillä ei ollut tukiverkkoa, emme saaneet oskaan kahdenkeskistä aikaa mutta suurin syy eroomme oli miehen kypsymättömyys ja se, ettei hänestä ollutkaan minulle tueksi ja avuksi rankassa pikkulapsiarjessa.lapsia halusin kolme, vaikka tiesinkin jo toisen lapsen syntymän jälkeen että tulen jäämään heidän kanssa yksin. (mies jäi tuollojnekan kerran kiinni pettämisestä, mutta sen pystyin hyväksymään ja jatkoimme yhdessä). lapset ovat kuitenkin tärkeintä ja rakkainta mitä minulla on ja jaksan heidän kanssaan yksin hyvin, vasrinkin kun he nyt ovat hieman kasvaneet <3