Miksi niin monet tekevät lapsia pienellä ikäerolla ja sitten valittavat kamalaa arkeaan?

["aloittaja"]

Onko pieni ikäero tärkeämpää kuin vanhempien hyvinvointi, VAI onko valittaminen vain elämäntapa ja ajankulua?

 

[satutytti]

Monet tekee lapsia pienellä ikäerolla eikä valita ollenkaan (meillä lapsilla 1v5kk enkä oo kyllä valittanu, tää oli meille ihan huippu et tuli näin pieni ikäero, meille sopi).
Myös paljon ihmiset tekee lapsia isolla ikäerolla ja valittaa ihan yhtälailla.

 

["Tii"]

Jaa... ei kai se siitä ikäerosta ole kiinni? Toiset vaan yksinkertaisesti on kädettömämpiä kuin toiset, oli lapsia yksi tai tusina, ikäeroa vuosi tai kymmenen.

 

["ilmi"]

Mullakin on särähtänyt korvaan tuo valitus. "kun ei pääse mihinkään" "silloin kun ei ollut lapsia!
Kerran yks tuttu jäi katsomaan mua haavi auki kun sanoin, että sellaista se on. Nämä on niitä omia valintoja

 

["mievain"]

No mä en valita mistään lapsiin liittyvästä. Mun valitukset kohdistuu ihan muuhun tässä elämässä.

 

[evita]

Meillä ikäeroa oli vuosi ja yhdeksän kuukautta, olisi saanut olla pienempikin.

Paljon nopeamminhan sitä pääsee työläimmästä vaippavaiheesta ohi, kun lapsilla on pieni ikäero.

 

[Kristallipallo?]

Kerroppas ap, että mistä sen voi etukäteen tietää, että arki tulisi olemaan kamalaa, jos tekee lapset pienellä ikäerolla?

Mulle kyllä moni sanoi, että voi kamalaa, miten hirveää, rankkaa ja kamalaa tulee olo ja elo olemaan, kun lapsilla tulee olemaan ikäeroa vain 1v 1kk. Vaan kun he olivatkin sitten kaikki väärässä.

Ei ollut kamalaa, raskasta, hirveää, tai mitään muutakaan sellaista. Ihan oli ja on edelleenkin kivaa ja melko helppoakin. Vanhemmatkin voi hyvin.

Aivan sama, millä ikäerolla niitä lapsia tekee, arki voi olla kamalaa joka tapauksessa. Ja arki voi olla ihan perseestä silloinkin, kun lapsia ei edes ole.

 

["vieras"]

[QUOTE="ilmi";27980693]Mullakin on särähtänyt korvaan tuo valitus. "kun ei pääse mihinkään" "silloin kun ei ollut lapsia!
Kerran yks tuttu jäi katsomaan mua haavi auki kun sanoin, että sellaista se on. Nämä on niitä omia valintoja [/QUOTE]

Voi -ttu kun ei ole aina omia valintoja. Yhden lapsen saisi huomattavasti helpommin hoitoon jonnekin mummolaan, mutta kuka ottaa kaksi vauvaa kerralla?

terveisin

Monikkoperheen äiti

 

["vali"]

Meillä on ainakin toistaiseksi toinen lapsi tekemättä sen takia, etten koe pärjääväni jos olisi kaksi tosi pienellä ikäerolla. Takana tosi huonoa nukkumista ja sairasteluja, eikä yhtään tukiverkkoa kahtasataa kilometriä lähempänä. Oon samaa mieltä kuin aloittaja ainakin osittain. Jos ensimmäinen lapsi on tosi huono nukkuja ja sen jälkeen vapaaehtoisesti tehdään toinen lapsi heti perään, josta tulee myös huono nukkuja, niin kyllä se on silloin täysin oma valinta, enkä hyväksy, että sitten kysellään apuja joka paikasta ja valitetaan silmät ja korvat täyteen.

 

[Tapiontytär]

Mun kolme vanhinta on syntyneet 4,5 vuoden sisään. Ja kaksi nuorinta 1,5v välein.

Olen minäkin joskus naukunut, ettei ole omaa aikaa tai aikaa parisuhteelle, mutta ei se mua ole oikeasti haitannut, sillä olen tiedostanut tilanteen jo etukäteen ja rehellisesti sanoen, kuitenkin ne hyvät jutut on menneet niiden huonojen puolien edelle 6-0.
Nytkin olisin kiitollinen jos saisin miehen kanssa edes yhden yön kahdestaan, mutta jos se siirtyy vuoden taikka pari niin ei se maailmaa kaada.

 

[feger]

Kai sellaiset ovat valittajaluonteisia olemassakin. Valittamisen kohde vaan on niin konkreettinen ja "helppo".
Itse sorrun kanssa tuohon valittamiseen, aina pitää jostain rutkuttaa. :O

 

["hmmmmm"]

Miks ylipäänsä ihmiset tekee asioita joista myöhemmin valittaa??

 

[lissukka.]

Jokaisella on joskus oikeus väsyä. Oli lapsia tai ei. En ole tavannut ihmistä, joka valittaisi aina lapsistaan. Joskus arki voi olla tylsää ja on ihanaa, että on ihmisiä ympärillä kenelle oloaan purkaa.

 

[Rigel]

Minulla on lapset "isoilla ikäeroilla", ja valittamista löytyy täälläkin, jos valittaa haluaa:
* isot ikäerot eivät olleet pelkästään oma valinta
* kaikilla lapsilla on hyvin erilaiset ikätason mukaiset tarpeet => äitinä pitää revetä moneen asiaan jopa samanaikaisesti
* pikkulapsivaihetta on riittänyt kauan
* työelämän ja kotiasioiden yhdistäminen on joka tapauksessa se hankalin kokonaisuus lasten i'istä riippumatta (IHANA suomen kieli!)

 

["niinpä"]

Mä ihmettelen samaa kuin ap. Nykyään on muotia tehdä lapset peräperään. Mut hei, onhan meillä subjektiivinen päivähoito-oikeus ja ainahan lapset voi lykätä mummolaan ja ottaa omaa aikaa jos alkaa väsyttää... =P

 

["mona"]

No mua ei valittaminen haittaa, enemmän ärsyttää se et isommat lapset laitetaan pk:hon..

 

["Tuplat"]

Meillä ikäeroa 15 min ja vauvavuoden olin kyllä ihan pihalla. Sen jälkeen helpotti!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27980766]Voi -ttu kun ei ole aina omia valintoja. Yhden lapsen saisi huomattavasti helpommin hoitoon jonnekin mummolaan, mutta kuka ottaa kaksi vauvaa kerralla?

terveisin

Monikkoperheen äiti[/QUOTE]

Samaa meinasin vastata! Että siis mun kahdella nuorimmaisella on ikäeroa puoli tuntia, ja ne teki meidän arjesta rankkaa. En valittanut enkä kokenut arkea rankaksi kun lapsia tuli 1,5 vuoden ikäerolla, mutta kaks kerralla oli mullekin liikaa! En edelleenkään juurikaan valita oma-aloitteisesti, mutta kysyttäessä kerron totuuden.

 

["Lissu"]

No en mä tiedä onko meidän ikäero "pieni" kun sitä on reilut 2 v. Mutta mun mielestä on toimiva. Lapsista on tosi paljon seuraa toislleen, miinuspuolena sitten että molempien kanssa sai valvoa paljon.

Mutta se että kaikki on vaikeaa ja niin edelleen... mä olen vauva-ajasta lähtien kulkenut monessa paikassa lapsien kanssa enkä näe siinä ongelmaa, kun taas kaverini jolla lasten ikäero on 5 v ei pääse kuulemma mihinkään silloin kun lasten isä on iltavuorossa. Ja pienempikin on sentään yli 2... vähän oudolta tuntuu kun pyytää esim. mua ottamaan isomman mukaan kun vien meidän esikoista harrastukseen, ei näe mitään outoa siinä että mä menen vaivatta kolmen kanssa mutta hänelle ei mitenkään päin onnistu kahden omansa kanssa. No kukin tyylillään, mutta jotkut vaan tekee asioista vaikeampia kuin mitä ne on.

 

[ghbjknm]

Mä taas en tiedä, että mistä näitä aloituksia sikiää...? Minä kun en ole kuullut tällaisia valituksia ollenkaan. Jos olen, niin en ainakaan muista että olisin. Jos jotkut valittaa, niin sitten valittaa, mitäs sitten? Jotkut nyt valittaa ihan ammatikseen vaikka mistä, että se nyt voi vaan olla joidenkin tyyli. Minun mielestäni näiden aloitusten tekijät ovat kummallisempia tyyppejä, kuin näiden sisältö...

 

[Moraalinvartija]

Miksi ihmiset menevät töihin, ja sitten valittavat kun se stressaa?
Miksi ihmiset hankkivat taloja ja sitten valittavat kun niiden ylläpito vaatii työtä?
Miksi ihmiset hankkiutuvat parisuhteisiin, ja valittavat kun puoliso ei ole täydellinen?

Ja niin edelleen. Ihminen on epätyytyväinen otus.

 

["Vieras"]

Jos heidän arkensa on kamalaa...?

 

["vieras"]

Kun esikoinen on suunnilleen 1v (ja tämähän on aivan hurmaava ikä),niin pahin vauva-arkion takana ja elämä on ihanaa 1v:n kanssa. Tuntuu,että pyöräytetäänpä toinen tähän, kun tää on niin helppoa.. No, kakkonen syntyy ja esikoisella painaa uhmapäälle ja muutenkin omatahto aiheuttaa vasta hankaa. Varsinkin kun uusi vauva (joka tietty äidistä tuntuu NIIN helpolta kiukkuavaan ja temppuilevaan esikoiseen verrattuna) vie äidin huomion ja ihastelun, niin esikoinenhan ottaa huomion, jos ei hyvällä niin pahalla ja kun pahalla saa aina huomiota, niin laitetaanpa se vaihde sitten heti päälle ja äidistä tuntuu,että hemmetti, että on vaikeeta ja esikoinenkin tuntuu ihana ärsyttävälle pennulle ja koko lapsi tuntuu muuttuneen (no,se vain kasvoi isoksi. Niin kuin kaikki lapset tekee. Siihen kuuluu olla vähän ärsyttävä..)

Näin se normaalisti menee. Tietty on äitejä, joilla kakkonen menee ihan siinä sivussa ja arki pysyy ilman suurempia ongelmia kasassa.

 

[Ultramariini]

Meidän lapsilla on iso ikäero, nimittäin minun kanssani. Ja se on sanellut sen, että lapset saatiin kohtalaisen pienillä ikäeroilla. 4v. 2kk aikana kolme lasta.

Ja toki yksi haaveistani oli päästä valittamaan...

 

[dfdf]

Parempi kertarytinä kuin ikuinen rutina.

Vauva- ja taaperoajat ovat aina rankkoja. Helpompi selvitä niistä putkeen. Jos ehtii päästä taas helpon elämän makuun, niin on vaikeaa tottua taas uudestaan siihen rääkkiin.

Myöhemmässä vaihessa pääsee myös helpommalla, kun lapset ovat suunnilleen samanikäisiä. Ei olisi taaperollekaan mukavaa istua vain autossa, kun vanhempi toimii isommille lapsille harrastuskuskina.