Jokseenkin huvittava ketju jälleen
. Ensinnäkin: mua jaksaa aina ihmetyttää nämä yleiset harhaluulot ylipainoisista. Jos on liikaa painoa, niin silloin on laiska ja saamaton, ei takuulla harrasta lainkaan liikuntaa ja ihan salettiin sairastetaan vaan niin kamalasti ja siten tuhlataan verorahoja
. Ja nämä käsitykset pysyy sitkeässä, vaikka juuri hiljattain (ja monta kertaa aiemminkin) uutisoitiin, ettei ylipainolla ole suoraa yhteyttä sairasteluun. Ja miten ylipainoinen voi olla terveempikin kuin normaalipainoinen. Ja miten normaalipainoinen voi olla älyttömän huonolla ruokavaliollakin (syödään sontaa, mutta vähän) jne. jne.
Toisekseen: en todellakaan osaa sanoa yleisesti miesten makutottumuksia, mutta tiedän kaksi naista, jotka ovat olleet aina miesten mieleen, reilusti ylipainoisinakin. Nimittäin minä ja äitini
. Omaa viehätysvoimani syytä en osaa tulkita, mutta oikeastaan vielä enemmän äitini menestys miesmarkkinoilla ihmetyttää
. No joo, miten sitä nyt äitiään osaisikaan katsoa "sillä silmällä". Sairaudet (jotka eivät ole olleet seurausta lihavuudesta, paitsi osittain diabetes) ovat runnoneet ja vanhentaneet äitiäni, mutta eipä siitä ole edes montaa vuotta kun eräskin mies vannoi hälle ikuista rakkauttaan. Olen itse ollut todistamassa monta kertaa miten miesten päät on olleet pyörryksissä äitini läheisyydessä. Ja hän on antanut hyvinkin monelle pakit.
Mun oma mies muuten muinoin epäröi aloittaa suhdetta kanssani. Hän kun oli kuullut (virheellisen tiedon), että mulla on tapana pokata mies, särkeä sen sydän ja ottaa sitten taas exäni takaisin. Lopulta hän kuitenkin uskalsi luottaa muhun, ystävänsä epäonneksi. Tuo ystävä kun oli muhun myös kovin ihastunut (mistä mä en silloin tiennyt). Vuosien varrella miehen hyvä itsetunto on kestänyt useammankin tyypin "riiausyritykset" ja jopa illanistujaisissa työkaveriensa, tuttaviensa ja saman seurueen iskuyritykset. Näitä tapauksia on useita, eikä ainakaan takuulla siksi, että olisin naimisissa olevana naisena jotenkin helppoa lihaa
.