Miksi naiset hakiessaan parisuhdetta 2.-3. kierroksella haluavat vain seksiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kummastunut viiskymppinen mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja tää on tätä:
Vaikka dr Philiä paljon parjataan, hän puhuu aina ensisijaisesti vanhemmuudesta. Koska meillä täällä kotomaassamme on puhuttu vanhemmuudesta, koska viimeksi on lööpeissä ollut jotain hyvistä isistä tai äideistä?

Ei ole oikotietä. Drphiliä en arvosta enkä pidä niitä ohjelmia kovin uskottavina (näyttelijät esittämässä potilaita..).

Mutta sen vaan sanon. Ei voi hypätä suoraan vanhemmuuden rooliin jollei ensin ole ihminen, sitten nainen tai mies, vasta sitten voi olla vanhempi.

Liian moni tukeutuu pelkän vanhemmuuden rooliin (toisin siis kuin sinun näkemyksesi asiasta) olematta nainen tai mies. Saati aviopuoliso jos avioliitossa sattuu elämään. Perusta on oltava kunnossa ollaksesi vanhempi.

Epävakaiden ihmisten jotka esittävät olevansa vanhempia, heidän hedelmiään ovat epävakaat lapset jotka eivät kotoaan roolimallia saa, vaan poukkoilevat ja kokeilevat rajojaan ymmärtämättä mikä on oikein. Heitä yrittää koulu, sossu, virkavaltakin ryhtiin laittaa mutta mitä se auttaa kun elämän perusta on sekaisin. Toiset näistä nuorista löytää punaisen langan sitä kautta, mutta on paljon myös niitä joihin ei mikään uppoa.

Äiti ei osaa olla nainen tai vaimo, mutta "vanhempi" kyllä kovasti yrittää olla. Niin kuin ei isäkään osaa olla mies tai aviopuoliso.

Avioliitossa vanhemmuus on yhteistä. Jos se jää toisen vastuulle ei se ole yhteispeliä. On myös osattava arvostaa toisen tapaa olla vanhempi vaikka se poikkeaisi omasta tavasta. Siinä taitaa olla suuri avioerojen syy: puoliso toimii eri tavoin eikä suostu toimimaan kuten minä.

Moni vanhempi ei suostu katsomaan peiliin, löytämään itsestään ristiriitaisuuksia tai kohennettavaa. Sitä vaan ratsastetaan vanhemmuudella kuin se olisi jokin VIP lippu elämässä. Ei se ole.

Ensin on itse oltava tasapainossa ihmisenä, sitten arvostettava itseään naisena ja miestään miessukupuolena, sen lisäksi arvostettava itseään vaimona vastuine ja velvollisuuksineen mutta myös arvostettava aviopuolisoa (vaikka pahalta tuntuisikin etsiä miehestään hyviä puolia kun viha leiskuu, mutta oikeasti: jokaisessa on hyviäkin puolia. Etsi ne miehestäsi, vilpittömästi). Vasta sitten voit olla esimerkillinen vanhempi, mutta et automaattisesti sitäkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alakulttuuri:
Alkuperäinen kirjoittaja tankotanssittu:
Tuntui jotenkin julmalta, että mies pisti välit poikki kokonaan, vaikka hän oli juuri sanonut, miten kanssani on tosi hyvä olla. Jos ehdottaa seksiä, niin eikö toinen voi sanoa, että ei vielä, haluan edetä hitaasti. Ei kai heti tarvitse laittaa suhdetta poikki?

Parempi laittaa suhde poikki, jos arvot ja tavat ovat ihan eri maailmoista. Ehdottaa seksiä muutaman kymmenen tunnin kommunikoinnin ja parin siiderin jälkeen ei kuulosta kovin luotettavalta - eli mies ei ehkä tuntenut voivansa luottaa sinuun tai muuten ei vain synkannut. Saattoihan hänelle tulla myös mieleen, että olet toiminut samoin muidenkin miesten kanssa eli ehdottanut seksiä lyhyen tuttavuuden jälkeen.

Noh, minä taas näen tässä keskustelun paikan eikä äkkijyrkkien päätelmien ja lopullisten ratkaisujen paikan.

Mikä ihmisiä vaivaa? Kaikki heti nyt ilman keskustelua. Seksikin on parisuhteen mittari. Jos se toimii on suhde riittävän hyvä. Jollei toimi, suhde ei voi olla hyvä. Pinnallista. Ei ihme jos suhteita ei synny.

Minun mielestäni seksi edellyttää läheisyyttä ja luottamuksellisuutta. Akti voi epäonnistuakin, mutta siitä pitää voida puhua luottamuksella. Kauheat paineet on varmaan puolin ja toisin jos ensitapaamisella lakanoidenkin välissä täytyy pistellä parastaan. Ja vieläpä paremmin kuin kukaan muu. Eponnistuja teilataan kokonaan. Ehkäpä kuitenkin pidempiaikaisen suhteen tuloksena lakanoiden välistä toimintaakin voidaan yhteistyöllä parantaa?

Ainakin ex mieheni kanssa homma toimi juuri niin. Hän ei ensimmäisillä kerroilla ollut kovin kummoinen donjuan enkä varmaan minäkään lahnaa kummoisempi, mutta avoimen ja luottamuksellisen suhteemme johdosta opittiin mistä toinen pitää ja mistä me pidämme. Koko seksielämä rikastui sillä. Meistä tuli hurjia ;) Vaikkakaan se ei sitten elinikäiseen suhteeseen riittänyt. Muut tekijät sotki.

Läheisyys ja luottamuksellinen suhde ei synny parin tunnin baarikeskustelussa. Siinä voi syntyä tunne synkkaamisesta. Mutta ei se riitä. Luuleeko joku että ihminen on aidoimmillaan baarissa etsiessään kumppania/seksiä? Sitä ihminen ei tosiaankaan ole. Vaan tekee parhaansa miellyttääkseen. Ja se tapahtuu kyllä ihan luonnostaan, yrittämättä. Tietenkin. Jos kohtaat baarissa ärisevän jurrikan joka sanoo asiat suoraan, voit peilata seuraavaan mielistelijään: tuollainen mielistelijästäkin kuoriutuu kolmessa vuodessa.

Miksi minun kohdallani mies, aloittajan kohdalla nainen, ei malta odottaa suhteen kehittymistä? Kaikki heti tai unohdetaan lopullisesti.

Yhteiselämässä seksi on oppositiossa. Päivittäinen elämä on jotain aivan muuta. Ja sen muun kanssa meidän on tultava toimeen selviytyäksemme myös lakanoissa. Sänkyhuolet joskus vaikeuttaa suhdetta, mutta juuri siksi luottamuksellinen ja läheinen, avoin suhde on tärkeä: puolisoa ymmärtää, tukee ja ongelmat on ratkaistavissa jotenkin. Läheisyyden puuttuessa ei ongelmiakaan ratkaista vaan aletaan syyttelemään ja karsastamaan puolisoa - eikä tietenkään hänelle, vaan ystäville niin ettei puoliso tiedä missä mennään.

On tämä kanssa. Ei taida olla kaltaisiani missään.
 
Suosittelen kaikille parisuhdeongelmaisille katsomaan Dr. Phil ohjelmaa, samoin niille, joilla on ongelmia vanhemmuuden kanssa. Tämän vuoden teema on nimenomaan lapset ja vanhemmat. Ohjelma on elävästä elämästä tehty, ei suinkaan tekemällä tehtyä näyttelijätyötä. Tohtori Phil on viisas psykologi ja ihminen; ollut itse saman naisen kanssa naimisissa 30 vuotta, heidän lapsensakin esiintyvät silloin tällöin ohjelmassa ja ovat tosi fiksuja. Ohjelmasta oppii tosi paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dr. Phil vastaa:
Suosittelen kaikille parisuhdeongelmaisille katsomaan Dr. Phil ohjelmaa, samoin niille, joilla on ongelmia vanhemmuuden kanssa. Tämän vuoden teema on nimenomaan lapset ja vanhemmat. Ohjelma on elävästä elämästä tehty, ei suinkaan tekemällä tehtyä näyttelijätyötä. Tohtori Phil on viisas psykologi ja ihminen; ollut itse saman naisen kanssa naimisissa 30 vuotta, heidän lapsensakin esiintyvät silloin tällöin ohjelmassa ja ovat tosi fiksuja. Ohjelmasta oppii tosi paljon.

Todella. Suosittelen ennemminkin television heittämistä nurkkaan ja ryhtymistä elämään OIKEAA elämää. Nykyää on kaikellaisia teevee tsygiatreja joita tuijotetaan illat pitkät.....missä hiton välissä ELÄMÄÄ eletään ?? Puhukaa perheenjäsenille ,tehkää asioita yhdessä kaikkea muuta mutta EI teeveen tuijottelua. Tuijotelkaa toisianne. Opetelkaa tuntemaan perheenjäsenenne. Vaimot tutustukaa miehiinne. Miehet tutustukaa vaimoihinne. Vanhemmat tutustukaa lapsiinne. Lapset tutustukaa vanhempiinne. Kun kaverit kysyy millainen puolisosi tai lapsesi on, tiedätte kyllä mistä teevee ohjelmista hän pitää ja siitä päättelette millainen hän on. Ei. ei...ei.
 
Joo ja sitten verrataan puolisoita dr philin profilointiin. Vaaditaan miestä tekemään jotain mitä phil käski. Jos ei tee, on selvä tapaus. Luokitellaan puolisoita.
Dr Phil ei ole ikipäivänä minua nähnyt. Eikä ole mun vaimoakaan. Kas kummaa, olen kuullut tämän tästä miten minun pitää toimia koska dr phil on niin sanonut! Siis tämä tulee vaimoni suusta. Hänen ehdotuksesta olen ellijuttuja joutunut lukemaan. Täältä elämästä mallia!

Ei itku. Meidän elämää pyörittää nyt joku muu. Vaimo on niksahtanut. Olen yrittänyt saada häntä uusiin yhteisiin harrastuksiin. Joskus onnistuin mutta Dr Phil, salkkarit ja ilonarauhala piti nauhoittaa! Niitä hän katsoi yömyöhällä silmät pöllöllään. Sitten aamulla sain terapeuttisen luennon mikä meissä... anteeksi, minussa on vialla. Sitten luovuin yhteisistä harrastuksista ja vaimo näkee psykiatrinsa ajallaan. Minä teen kotityöt. Se sopii kyllä paitsi ei silloin kun laitan purkit väärään paikkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuka olen..?:
Joo ja sitten verrataan puolisoita dr philin profilointiin. Vaaditaan miestä tekemään jotain mitä phil käski. Jos ei tee, on selvä tapaus. Luokitellaan puolisoita.
Dr Phil ei ole ikipäivänä minua nähnyt. Eikä ole mun vaimoakaan. Kas kummaa, olen kuullut tämän tästä miten minun pitää toimia koska dr phil on niin sanonut! Siis tämä tulee vaimoni suusta. Hänen ehdotuksesta olen ellijuttuja joutunut lukemaan. Täältä elämästä mallia!

Ei itku. Meidän elämää pyörittää nyt joku muu. Vaimo on niksahtanut. Olen yrittänyt saada häntä uusiin yhteisiin harrastuksiin. Joskus onnistuin mutta Dr Phil, salkkarit ja ilonarauhala piti nauhoittaa! Niitä hän katsoi yömyöhällä silmät pöllöllään. Sitten aamulla sain terapeuttisen luennon mikä meissä... anteeksi, minussa on vialla. Sitten luovuin yhteisistä harrastuksista ja vaimo näkee psykiatrinsa ajallaan. Minä teen kotityöt. Se sopii kyllä paitsi ei silloin kun laitan purkit väärään paikkaan.

kuulostaa pahalta, vaimosi näkee sinussa siat, eikä ymmärrä, että hän itse on avun tarpeessa ihan joka asiassa? harkitse eroa, niin saat elämän. Miehen ohje miehelle:)

 
Oikea elämä koostuu sopivassa suhteessa työtä, arkea, television katselua (esim. Dr. Phil tai ilonarauhala), ihmissuhteita ja harrastuksia. Televisiota ei tartte heittää nurkkaan, tuleehan sieltä paljon hyvääkin. TV ei ole este tutustua puolisoon tai lapsiin, syy löytyy kyllä paljon syvemmältä. Kun keskittyy asiaohjelmiin, TV:n katseluun menee 1-2 h/ päivä. Muun ajan voi käyttää vaikka tutustumalla puolisoon tai vaikkapa itseensä!
 
Menee kyllä jo aloittajan aiheesta sivuun tämä jutustelu.

Siis aiheeseen..
Olen sitä mieltä, että jos miehen kanssa tuntuu luontevalta lenkkeillä, puuhastella yhdessä ja keskustelukin sujuu, miksei sitten seksikin - varmasti jossakin vaiheessa.
Eikö ole ihan luonnollista tutustua toisen sielun- ja mielenmaailmaan seurusteluvaiheessa, silloinhan seksikin tuntuu upeammalta kun tietää toisesta muutakin kuin miltä toisen iho tuntuu ja maistuu.

Ja seksi sellaisen ihmisen kanssa, jonka tuntee läheiseksi kaikin puolin, on takuuvarmasti antoisampaa.

AP, olisipa kaltaisiasi miehiä enemmänkin.
Minäkin eronneena kuvittelin tapaavani kelvollisia seurustelukumppaneita baarista ja tanssilattialta, mutta pahasti pettyneenä sain todeta, että olivat vailla vain hetken
sulostuttajaa. Eräskin, itsekin eronnut mies, sanoi haluavansa vain katsella ympärilleen, ilman mitään seurusteluaikeita. Pelkkä seksi sen sijaan kyllä olisi kelvannut.

Ehkä tänäpäivänä on liikaa vaadittu saada tutustua toisen ajatuksiin ennen intiimialueelle tutustumista.. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti sekoilee:
Alkuperäinen kirjoittaja tää on tätä:
Vaikka dr Philiä paljon parjataan, hän puhuu aina ensisijaisesti vanhemmuudesta. Koska meillä täällä kotomaassamme on puhuttu vanhemmuudesta, koska viimeksi on lööpeissä ollut jotain hyvistä isistä tai äideistä?

Ei ole oikotietä. Drphiliä en arvosta enkä pidä niitä ohjelmia kovin uskottavina (näyttelijät esittämässä potilaita..).

Mutta sen vaan sanon. Ei voi hypätä suoraan vanhemmuuden rooliin jollei ensin ole ihminen, sitten nainen tai mies, vasta sitten voi olla vanhempi.

Liian moni tukeutuu pelkän vanhemmuuden rooliin (toisin siis kuin sinun näkemyksesi asiasta) olematta nainen tai mies. Saati aviopuoliso jos avioliitossa sattuu elämään. Perusta on oltava kunnossa ollaksesi vanhempi.

Epävakaiden ihmisten jotka esittävät olevansa vanhempia, heidän hedelmiään ovat epävakaat lapset jotka eivät kotoaan roolimallia saa, vaan poukkoilevat ja kokeilevat rajojaan ymmärtämättä mikä on oikein. Heitä yrittää koulu, sossu, virkavaltakin ryhtiin laittaa mutta mitä se auttaa kun elämän perusta on sekaisin. Toiset näistä nuorista löytää punaisen langan sitä kautta, mutta on paljon myös niitä joihin ei mikään uppoa.

Äiti ei osaa olla nainen tai vaimo, mutta "vanhempi" kyllä kovasti yrittää olla. Niin kuin ei isäkään osaa olla mies tai aviopuoliso.

Avioliitossa vanhemmuus on yhteistä. Jos se jää toisen vastuulle ei se ole yhteispeliä. On myös osattava arvostaa toisen tapaa olla vanhempi vaikka se poikkeaisi omasta tavasta. Siinä taitaa olla suuri avioerojen syy: puoliso toimii eri tavoin eikä suostu toimimaan kuten minä.

Moni vanhempi ei suostu katsomaan peiliin, löytämään itsestään ristiriitaisuuksia tai kohennettavaa. Sitä vaan ratsastetaan vanhemmuudella kuin se olisi jokin VIP lippu elämässä. Ei se ole.

Ensin on itse oltava tasapainossa ihmisenä, sitten arvostettava itseään naisena ja miestään miessukupuolena, sen lisäksi arvostettava itseään vaimona vastuine ja velvollisuuksineen mutta myös arvostettava aviopuolisoa (vaikka pahalta tuntuisikin etsiä miehestään hyviä puolia kun viha leiskuu, mutta oikeasti: jokaisessa on hyviäkin puolia. Etsi ne miehestäsi, vilpittömästi). Vasta sitten voit olla esimerkillinen vanhempi, mutta et automaattisesti sitäkään.


Juuri näin minäkin ajattelen. Olen surullinen siitä, miten monet naiset jämähtävät pelkiksi äideiksi, kun ensimmäinen piltti syntyy. Se mies unohdetaan, kun se on hommansa siittäjänä hoitanut.

Rastimiehelle: Luulin, että puskissa ovat vain toimittajat, jotka selostavat Jukolan viestiä. :DD
 
Minä en miestä kaipaa muuta kuin juuri ja juuri lapsentekoon. Sitten saapi mennä puskiin ja rasteille ihan miten mieli lystää. Minä hoidan kyllä piltit. Maailman sivu aviottomia lapsia on maailmaan siunaantunut ja kunnon kansalaisia niistä tullut. Ellei sitten äiti lähde toteuttamaan itseään ja etsimään sisintä olemustaan iltaisin kapakkakierrokselle. Siellähän ne miehetkin ovat, naidut ja naimattomat ja karanneet ja eronneet.

Kaikista kun nyt yksinkertaisesti ei ole hyvään parisuhteeseen ja sitä myötä hyvään vanhemmuuteen.

Ei niissä lööpeissä paljon näy onnellisia parisuhteitakaan...Se mistä eniten puhutaan ja mikä eniten on pinnalla kuvastaa vallalla olevia arvoja. Niin se vain on.

BTW: joka neuvolan seinällä on teksti: hyvä parisuhde on lapsen paras koti. Se pitäisi kyllä laittaa muuallekin, ei riitä että äiti sen tietää. Väitän ja tiedän että edelleen valtaosin äidit käyvät neuvolassa pilttiensä kanssa.

Aloittajalle sanon myös: älä sitä naistasi etsi kapakoista, ei se siellä ole. Eikä sen puoleen täällä elleissäkään. Täällä on tasan yksi keskeinen aihe.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kummastunut viiskymppinen mies:
Olen käynyt baareissa ja tanssiravintoloissa.

Kyllähän siellä naisia tapaa - varsinkin jos osaa tanssia ja jutella. Jotenkin joutuu ihmettelmään, minkälaisessa seksin puutteessa eronneet naiset oikein elävät. Useat ehdottelevat jo ensimmäisenä iltana jatkoja luonaan ja yhteistä yötä.

Toiset malttavat odottaa ensimmäisä sovittuja treffejä ravintolatapaamisen jälkeen muutaman vuorokauden kuluttua, mutta sitten jo treffien loppuvaiheessa haluaisivat samaan sänkyyn.

Missä on nykynaisten moraali? Eikö ihmisten ensin pitäisi tutustua ja seurustella. Lenkkeillä, käydä näyttelyissä, elokuvissa, teatterissa, konserteissa, illallisilla jne, ennen kuin ryntää samojen lakanoisen väliin? Minusta pitäisi!

Olen joutunut lopettamaan usean hyvin alkaneen orastavan suhteen siihen, että vastapuoli on ollut liian innokas seksin osalta.

Omassa nuoruudessani, kun seurusteltiin, tytöt harkitsivat pitkään halusivatko jotain pidemmälle menevää kuin pelkkää suutelua tai hyväilyjä. Nykyisin naiset näköjään avaavat reidet heti muutaman suukon jälkeen.

Tässä iässä on huomannut, että seksi ei ole maailman tärkein asia. Miksi nykynaiset eivät asiaa ymmärrä?

Kai tässä voi moraalikin kyseessä olla, mutta kun ajattelen itseäni naisena, niin minulle olisi tärkeää, jos joku joskus koskisi ja pitäisi hyvänä. En siinä välttämättä seksi ole mielessä, vaan tarve läheisyyteen ja sitä läheisyyttä on kai aika vaikea nykyään saada muulla tavoin kuin seksin kautta? En tiedä, kuinka moni meistä sinkkunaisista haluasi sellaista konemaista tunteetonta pornoleffatyyppistä jyystämistä (=seksiä?!) ja tuskin se on meidän tavoitekaan, ei minun ainakaan. Mutta jos miehelle ehdottaisi, että voisinko tulla luoksesi ja istua vähän aikaa kainalossasi+antaa pari suudelmaa ja that´s it, niin mikähän olisi reaktio?! Tuskin mikään huippupositiivinen?

Olenkin päättänyt, että käyn edelleen ravintoloissa tanssimassa (yleensä pelkän veden voimalla) ja unohdan kaiken, mikä liittyy miesten iskemiseen. Ei ole mun juttu...en myöskään halua tulla isketyksi seksiehdotuksilla. Ravintolaillan jälkeen palaan kotiin nukkumaan, -koirani viereen. Ehkä sitten vanhainkodissa löydään sopivaa seuraa?! :)
 

Yhteistyössä