miksi naiset ajattelee, että raskaus on sairaus tai ainakin sen varjolla saa tehdä vähä sitä ja tätä

-mies ei ymmärrä sitä ja tätä, mä kun oon raskaana, niin kyllä sen pitäs jne
-pitäs saada eduilla kassajonoissa, koska oonhan raskaana
-haukuin sen ja sen ja se loukkaantui, ei ymmärtänyt, että hormoonit jyllää koska oon raskaana
jne
jen

 

eipä oo tullut törmättyä tollaseen ikinä.. ainoastaan omalla kohdalla siihen että mies ei välttämättä ymmärrä sitä että olen joskus todellakin niin väsynyt jne etten jaksais hoitaa yksin kaikkia kotitöitä ja lasta.

 

sama juttu kyllä temperamentin kanssa;
mä nyt olen vaan temperamenttinen
mä nyt olen vaan rehellinen
jne

Aikusiten pitää kuitenkin osata käyttätytä tilanteeseen sopivalla tavalla. piste.

 

No mulle se oli vähän kun sairaus.Koska jouduin olemaan lääkärin kehoituksesta pakkolevossa useamman kuukauden.

 

sama juttu kyllä temperamentin kanssa;
mä nyt olen vaan temperamenttinen
mä nyt olen vaan rehellinen
jne

Aikusiten pitää kuitenkin osata käyttätytä tilanteeseen sopivalla tavalla. piste.

tai että mun lapsi on erityislapsi, sen täytyy saada nyhtää vaikka tavarat kaupassa lattiaan, kun se on erityislapsi ja ei hallitse itseään

 

En kyl oo törmännyt tuollaiseen mut juurikin tuohon temperamentti hommaan. et mä nyt oon tällänen et jos ei tykkää niin voi voi. tai sitä ny pitää ymmärtää kun se on niin temperamenttinen. et sen varjolla voi olla vittumainen ääliö.

mua ihmetyttää et miksei naiset voi ymmärtää et joillekin raskaus voi olla todella hankala. itselläni oli niin pahat liitoskivut etten päässyt sängystä ylös moneen viikkoon ilman apua, kaveri oksensi ja oksensi kaikein useita viikkoja, toinen oli niin väsynyt et nukahti ihan mihin vain; ei uskaltanut edes ajaa autoa.

 

Koska se voi olla. Olen kokenut ns.normaalin raskauden ja sitten vaikeimman kautta.

 

No meillä on kyllä vähän tuon kanssa myös,et mies ei ymmärrä. Nyt viikko 11 ja oon niin tuhottoman väsynyt töiden jälkeen. Lisäksi laatta lentää 2-6 kertaa päivässä niin ei siinä kauheesti jaksa mitään.

Lääkäriltäkin tuli määräys, et pitäisi töiden jälkeen nukkua 1-2h niin paha olo voisi helpottaa niin eipä tuo tajua et mun oikeesti pitää nukkua eikä lähtee kauppaan tai ajaan ruohoja pihalle tms. Ainoastaan silloin, kun mies itse näkee mun laattaavan niin alkaa pikkaisen ymmärrystä herua.

Mut viime viikonloppunakin se ihmetteli, kuin en käynyt viikolla ollenkaan koirien kanssa lenkillä (ma laattasin 4x, ti 8x,ke 4x,to2x ja pe1x). Jostain syystä ei oikein jaksanut kun väsymyksen lisäksi kylkilihakset huusi hoosiannaa ja kurkku oli tosi kipeä oksentamisesta. Ja toinen on sitten huolissaan,et jos en liiku niin lihon raskausaikana...*huokaus*

Mut tosiaan, mun pointti nyt lähinnä on se, että vaikka raskaus ei ole sairaus, niin se ei myöskään ole kaikilla samanlaista. Ei se kroppa turhan takia sitä väsymystä tee, se on merkki siitä, et silloin menee liian lujaa ja pitäisi himmata.

 

Raskauden piikkiin menee kaikki unohtelut ja myöhästymiset. Mitäs sitä muita ihmisiä huomioimaan, kun oma napa pullistuu.

 

Jotkut naiset saattaa olla tuollaasia, mutta ei todellakaa kaikki. Ittellä oli helppo raskaus, mutta tajuan silti, että joillekki raskaus voi olla kuin sairaus. Aika kummallista, että ei nainen tajua tuollaasta asiaa.

 

Mun entinen tuttavani muuttui iha kamalaksi raskaana ollessaan. Riehui, rikkoi omia ja muiden tavaroita (arvokkaitakin), hakkasi ihmisiä ja oli todella vittumainen myös puheissaan. Ei kuulemma voi mitään kun ne hormoonit. No, mies jätti eikä hänellä enää taida ystäviäkään olla, koska ei ikinä suostunut pyytämään mitään anteeksi.

 

Kyllä sekin ärsyttää jos itsellä on erittäin huono olo niin joku vanha rouva vaan toteaa että ennen on lapset pullautettu pellolla hameen helmaan ja jatkettu heinätöitä valittamatta :snotty:

 

Oma mies on vähän eri asia kuin kaikki muut tuttavat. Sehän on "samassa veneessä", joten pitäisi kyllä huomioida väsymys, kivut jne. En mä esmes imuroinut meillä kaksosmahan kanssa vaan kyllä mies todellakin hoisi sen ihan oma-aloitteisesti.

Mutta se on rasittavaa, että sitä raskautta pitää kuuluttaa ihme hössötyksellä ja selittää kaikki sekoilunsa raskaudella. Raskaus voi olla "sairaus", mutta ei se tyhmäksi tee, toisin kuin välillä tuntuu.

 

Mulla on rv 25 lähtien iskiaskipu ollu jotain aivan järkyttävää. Olipa missä asennossa vaan niin vihloo ja pakottaa niin että järki lähtee. Saikulla olen ollut joo..jotkut ei vaan käsitä että kaikki raskaudet ei oo helppoja.toisilla on järetön kipu kaverina monta kuukautta, ei se oo kovin kivaa.

 

En tuollaista tunnusta vaikka joitain juttuja olen raskauden piikkiin laittanut tai joistain asioista raskauden varjolla kieltäytynyt.

Raivota tai haukkua toisia ei ole tarvinut mutta joskus on itku ollut turhan herkässä vaikka itse sen tiedostankin (siis että normaalisti tämä juttu ei saisi minua itkemään/liikuttumaan näin). Enkä ole kokenut tarvetta etuilla kassajonossa, mutta juuri ennen äitiyslomaa olen töissä jättänyt mielelläni sellaisia hommia mitkä vaativat ahtaisiin paikkoihin kumarteluja tai raskaampia nostamisia mielelläni muille, kun paikalla siis on terveitä ja työkykyisiä ihmisiä keltä nuo sujuvat helpommin. Samoin kotona nakitin miehelle sellaisia hommia jotka tuntuivat turhan raskailta, jos tuo oli mahdollista. Toki ne asiat tein mitä oli pakko (niitäkin oli melkoisesti viimeisissä raskauksissa), mutta en myöskään kokenut enää tarvetta todistella ettei raskaus vaikuta minuun tai toimintakykyyni millään lailla.

 

Jännä, että vaikka olet ap itsekin ilmeisesti ollut raskaana, et tajua että raskaudet ovat erilaisia. Se, minkä sinä näet turhanpäiväisenä valituksena, voikin olla vain pieni avautuminen kymmenen viikon oksenteluputkesta. Jos joutuu makaamaan sairaalassa kuukausitolkulla, on mielestäni ihan inhimillistä hiukan valittaa kunhan se ei jää päälle. Raskaus ei ole sairaus, mutta voi tehdä sairaaksi.

Toki uskon että sellaisiakin naisia on, jotka valittavat kaikesta ja riehuvat "koska hormonit", mutta he taas ovat ilman raskauttakin sellaisia.

 

Eiköhän tuo ole hyvin yleistä, ettei mies ymmärrä. Ja jos mies ei ymmärrä, niin ei ole mikään ihme, ettei ulkopuolisetkaan (kuten esim. ap) ymmärrä.

Raskauden monet vaivat kuten pohjaton väsymys ovat sellaisia, ettei niitä voi tajuta, ennenkuin itse kokee ne.

 

sama juttu kyllä temperamentin kanssa;
mä nyt olen vaan temperamenttinen
mä nyt olen vaan rehellinen
jne

Aikusiten pitää kuitenkin osata käyttätytä tilanteeseen sopivalla tavalla. piste.

Tunnen pari ihmistä, jotka paukuttuvat kaiken päin naamaa ja käyttäytyvät huonosti, mulkoilevat jne. "mä oon tämmönen", "mulle on opetettu, että pitää olla rehellinen ja näyttää tunteensa".. Voi sitä häpeän määrää mikä minut valtaa näissä tilanteissa. Ite oon semmonen, että vaikka kuinka ois paska tyyppi, jonka kanssa olen tekemisissä, olen silti kunnolla. Mäkätän vaikka sitten jälkeen päin. Mukaville olen tosi mukava, vähemmän mukaville asiallinen.

 

Mä luulen kyl,et suurin osa ei noin ajattele tai käyttäydy.
Raskauksia on monenlaisia,toiset on elämänsä kunnossa toiset taas todellakaan ei.

Turha valittaminen ei tietty ole suotavaaa,mutta mistäs me se tiedetään koska kenenkin valittaminen on turhaa.

 

[QUOTE="mami";28628281]Jännä, että vaikka olet ap itsekin ilmeisesti ollut raskaana, et tajua että raskaudet ovat erilaisia. Se, minkä sinä näet turhanpäiväisenä valituksena, voikin olla vain pieni avautuminen kymmenen viikon oksenteluputkesta. Jos joutuu makaamaan sairaalassa kuukausitolkulla, on mielestäni ihan inhimillistä hiukan valittaa kunhan se ei jää päälle. Raskaus ei ole sairaus, mutta voi tehdä sairaaksi.

Toki uskon että sellaisiakin naisia on, jotka valittavat kaikesta ja riehuvat "koska hormonit", mutta he taas ovat ilman raskauttakin sellaisia.[/QUOTE]
kyllä, mulla on kuusi raskautta, kaikki erittäin vaikeita. mutta silti en ole katsonut oikeudekseni simputtaa muita, edes sitä aviomiestä, tai vaatia erikoiskohtelua tuikituntemattomilta

 

kyllä, mulla on kuusi raskautta, kaikki erittäin vaikeita. mutta silti en ole katsonut oikeudekseni simputtaa muita, edes sitä aviomiestä, tai vaatia erikoiskohtelua tuikituntemattomilta

" Kumartaa "

 

kyllä, mulla on kuusi raskautta, kaikki erittäin vaikeita. mutta silti en ole katsonut oikeudekseni simputtaa muita, edes sitä aviomiestä, tai vaatia erikoiskohtelua tuikituntemattomilta

Jos on vaikeaa niin eikö se olisi viisasta pyytää sitä apua?
Simputtaminen kuulostaa aika rajulta sanalta tähän.

 

Voi onko nyt käynyt niin että oma poika on joutunut imuroimaan kun miniä on raskaana xD

 

Meillä mies on aina ymmärtänyt raskauden hankaluudet ja auttanut sen mukaan mitä on tarvinnut. Hän automaattisesti siivosi kodin ja leikkasi ruohot, kantoi kauppakassit sun muuta. Ehkä siksi ei ole tullut tarvetta purkaa mitään raskausajan vaivoja tai kummemmin valitella vaikka välillä aika raskasta olikin (maininnut olen).

Mun mielestä toiseen ei saa purkaa omaa pahaa oloaan, vaan ne pitää käsitellä ns. erillisinä asioina. Mutta mun mielestä raskaana olevia pitää myös ymmärtää kohdella eri tavalla kuin muita. Pitää ymmärtää ettei raskaana olevaa voi kuormittaa samoilla töillä kuin ei-raskaana olevia.

Samoin mielestäni jokaisen raskaana olevan miehen pitäisi kunnioittaa naista joka heidän yhteistä lastaan kantaa, ja toimia sen mukaisesti.

Raskaus on iso kuormitus naisen elimistölle.

 

kyllä, mulla on kuusi raskautta, kaikki erittäin vaikeita. mutta silti en ole katsonut oikeudekseni simputtaa muita, edes sitä aviomiestä, tai vaatia erikoiskohtelua tuikituntemattomilta

Minkä tuossa lasket simputtamiseksi?

Sen ymmärrän ettei raskaus (vuodelepoa vaativat riskiraskaudet yms poislukien) oikeuta siihen että pistää kaikki koti-yms työt toisen tehtäviksi ja kiukuttelee kaikesta jne. Mutta jos nyt on vaikea raskaus, oksentelee ja kipuilee kokoajan ja mielessä huoli vauvan voinnistakin niin eikö ole ihan ok pyytää miestä tekemään sellaisia hommia mitkä ovat itselle vaikeita, aiheuttavat kipua jne? Kyllä itsekin olen tehnyt miehen puolesta tälle kuuluvia töitä silloin kun tämä on ollut kipeänä eikä siinäkään ole mitään simputusta mielestäni. Sama homma töissä ja kaveripiirissä, jeesaillaan sitä jolla on sillä hetkellä vaikeaa. Ja kaikki raskaudethan eivät edes ole vaikeita.

Mielestäni tuossa ratkaisee enemmän se kokonaisuus eli ihmisen vointi ja kyky tehdä asioita kuin se raskaus. Tietty on ihmisiä jotka simputtavat ja ovat tuntemassa töitään muille jo ilman raskauttakin ja toisaalta naisia ketkä muuttuvat raskaudessa ylivarovaisiksi -ehkä taustalla lapsettomuutta/keskenmenoja?- ihan ylireagoidenkin. Mutta ei ne raskaudetkaan ikuisuuksia kestä joten eiköhän tuossa voi vähän toista jeesatakin jos hän kokee apua tarvivansa.