miksi naiset ajattelee, että raskaus on sairaus tai ainakin sen varjolla saa tehdä vähä sitä ja tätä

Itse oksentanut ja voinut erittäin pahoin 3x9kk, ei ihan paras mahdollinen vointi, mutten kyllä hirviökään ollut..

 

Raskaus ei ole sairaus, mutta joskus sentekeenäidin sairaaksi. Jotkut ehkä raskaudennojalla tekee tai on tekemättä asioita, mutta suurin osa kuitenkin yrittää äärirajoillaan elää normaalia elämää vaikka laatta lentää, väsyttää tai/ja on kipuja. Itse ainakin yritin ihmisillenesittää reippaampaa mitä olin. Todellisuudessa en jaksanut edes ruokapöydässämistua niin pitkään, että olisin saanut syötyä, mutta vieraiden tultua piti esittää ja kun vieraat oli lähteneet, painuin parin tunnin unille jne..

 

Raskaus ei ole sairaus, mutta joskus sentekeenäidin sairaaksi. Jotkut ehkä raskaudennojalla tekee tai on tekemättä asioita, mutta suurin osa kuitenkin yrittää äärirajoillaan elää normaalia elämää vaikka laatta lentää, väsyttää tai/ja on kipuja. Itse ainakin yritin ihmisillenesittää reippaampaa mitä olin. Todellisuudessa en jaksanut edes ruokapöydässämistua niin pitkään, että olisin saanut syötyä, mutta vieraiden tultua piti esittää ja kun vieraat oli lähteneet, painuin parin tunnin unille jne..

mun mielestä ei tarvii myöskään näytellä reipasta. mutta se valitus ja sillä huomion hakeminen on ärsyttävää.

 

En tunne yhtään naista joka olisi ollut tuollainen raskausaikana. Mä olin todella huonossa kunnossa ensimmäisessä raskaudessa, ja olisin varmasti valittanut, jos mies ei olisi tajunnut ottaa sitä huomioon, mutta toisaalta enpä varmaan olisi alkanut lisääntymäänkään sellaisen miehen kanssa joka ei olisi ennen raskautta osoittanut olevansa empaattinen ja auttamishaluinen.

 

mun mielestä ei tarvii myöskään näytellä reipasta. mutta se valitus ja sillä huomion hakeminen on ärsyttävää.

Miten sitten pitää toimia jos vaikka kärsii pahoinvoinnista (oksentaa useita kertoja päivässä) vielä loppuraskaudesta ja vatsa jo painaa, liikkuminen vaikeaa ja kivuliasta, heräilee öisin eikä saa nukahdettua uudestaan kun ei sopivaa asentoa löydy jne. Ei siis mitään vaarallista tai erikoista vaan ihan perusvaivoja jotka kuitenkin väsyttää ja kiusaa niin ettei meinaisi jaksaa mitään ja ottaa päähän. Sitten kun toiset kysyy että miten voit ja ehdottaa vaikka tapaamista tai jotain yhteistä tekemistä.

Ei kuulu esittää pirteämpää mitä on ja lähteä mukaan "vähätellen" noita vaivoja ja huonoa oloa, mutta ei toisaalta saa valittaakaan ja sen raskauden perusteella kieltäytyä asioista?

 

[QUOTE="nana";28628229]No meillä on kyllä vähän tuon kanssa myös,et mies ei ymmärrä. Nyt viikko 11 ja oon niin tuhottoman väsynyt töiden jälkeen. Lisäksi laatta lentää 2-6 kertaa päivässä niin ei siinä kauheesti jaksa mitään.

Lääkäriltäkin tuli määräys, et pitäisi töiden jälkeen nukkua 1-2h niin paha olo voisi helpottaa niin eipä tuo tajua et mun oikeesti pitää nukkua eikä lähtee kauppaan tai ajaan ruohoja pihalle tms. Ainoastaan silloin, kun mies itse näkee mun laattaavan niin alkaa pikkaisen ymmärrystä herua.

Mut viime viikonloppunakin se ihmetteli, kuin en käynyt viikolla ollenkaan koirien kanssa lenkillä (ma laattasin 4x, ti 8x,ke 4x,to2x ja pe1x). Jostain syystä ei oikein jaksanut kun väsymyksen lisäksi kylkilihakset huusi hoosiannaa ja kurkku oli tosi kipeä oksentamisesta. Ja toinen on sitten huolissaan,et jos en liiku niin lihon raskausaikana...*huokaus*

Mut tosiaan, mun pointti nyt lähinnä on se, että vaikka raskaus ei ole sairaus, niin se ei myöskään ole kaikilla samanlaista. Ei se kroppa turhan takia sitä väsymystä tee, se on merkki siitä, et silloin menee liian lujaa ja pitäisi himmata.[/QUOTE]


onpas helvetin herttainen ja ymmärtäväinen mies sinulla. ja tuon kanssa hankit lapsen

 

Siksi kun naiset ovat niin tyhmiä. Ja mitä vanhemmaksi tulevat, sen tyhmemmiksi käyvät. Naisilla ei ole muuta iloa elämässään, kun haukkua toisia naisia. Se on ainoa asia, mistä etenkin keski-iän ohittaneet naiset repivät riemua elämäänsä.

 

Mulla oli hyperemeesi, oksentelin ekat 6 kk koko ajan ja pahiten öisin, laihduin paljon, olin sairaalaseurannassa jne. Jälkeenpäin minusta tuntuu, että olis kannattanut rehellisemmin kertoa olostaan muille (ja valittaakin , pyytää enemmän apua jne, jotta ihmiset olis tosiaan tajunneet ettei kyse ole mistään tavallisesta pahoinvoinnista jonka ohella pystyy hoitamaan isomman lapsen hoidon ,työasiat ja kaiken muun aikaisempaan malliin. Jotenkin vain vetäydyin omiin oloihini, vaikenin ja keskityin selviämiseen. Mutta ymmärrystä ei toisilta aina saa jos ei selitä mistä on kyse.

 

Pakko tähän kommentoida; Kaupan yhteydessä olevaan postipisteeseen tuli pariskunta hakemaan pakettia.
Nainen oli raskaana heitti vitsikkäästi jo ennen kun ehti tiskille että hänelle pitäis olla paketti mut ei ole muita henkkareita mukana kuin tämä (taputti vatsaansa). Täti tiskin takana sanoi ettei voi antaa ilman henkkareita pakettia. Nainen sanoi hakevansa autosta henkkarit ja puheli lähtiessä itsekseen että on se nyt kumma kun et maha kelpaa!

Kummastelin ja hihitin siinä itsekseni hieman

 

onpas helvetin herttainen ja ymmärtäväinen mies sinulla. ja tuon kanssa hankit lapsen

No mulla on varmaan kanssa sitä vikaa, et koitan esittää reippaampaa kuin olen. Eikä sitä väsymystä ymmärrä jos ei sitä itse koe. Vasta kun löin mustaa valkoisella pöytään niin alkoi isäntä tajuamaan. Tää on kummallekin esikoinen niin kaikki on uutta ja outoa. Ei mun sentään tarvinnut ikkunoita nostella kun tehtiin tuossa remppaa.

 

Varmaankin eka asia, jossa olen viisikymppisen isoäidin kanssa samaa mieltä.

 

-mies ei ymmärrä sitä ja tätä, mä kun oon raskaana, niin kyllä sen pitäs jne
-pitäs saada eduilla kassajonoissa, koska oonhan raskaana
-haukuin sen ja sen ja se loukkaantui, ei ymmärtänyt, että hormoonit jyllää koska oon raskaana
jne
jen

Sä olet aina jotenki helevetin negatiivinen.

No vastausta sulle: ku kato joillain se raskaus voi olla vähän niinku sairaus. Kun pääsiskin helpommalla niin tekisin vielä lapsia! Ärsytät!

 

Raskaus voi todellakin olla sairaus. Tekee mieli motata jokaista, joka toista väittää. Yleensä nämä idiootit eivät ole itke kokeneet vaikeaa raskautta, joten eivät asiasta mitään ymmärrä.

Kokeilepa ap itse olla puoli vuotta putkeen vatsataudissa ja oksennella ympäri vuorokauden. Sen jälkeen et varmaan enää tuollaisia sammakoita suustasi päästäisi. Yhtä kamala olo on, johtuipa huonovointisuus jostakin pöpöstä tai raskaudesta. Syyllä ei ole merkitystä, vain seurauksilla.

 

Kyllä niitäkin löytyy joille raskaus sinällään on jo sairaus. Kaverini oli haukkunut minut yhteiselle kaverillemme kun olin mennyt pyytämään häntä kanssani pyörilemään erääseen tapahtumaan johon olimme muutenkin menossa. Että mitä minäkin olin oikein ajatellut kun raskaanaolevaa naista pyydän pyöräilemään, kun eihän raskaana voi pyöräillä ja olen kuulemma pihi kun en tarjoa autokyytiä raskaanaolevalle. Olin siis ilmoittanut meneväni itse joka tapauksessa pyörällä koska olin pyörällä liikkellä jo valmiiksi. Pyöräilymatka olisi ollut peräti 2 km tasamaalla, hyvä sää ja kaverilla rv 10 menossa. Tapahtuman luonne sellainen että tuskin olisi osallistunut jos olisi kärsinyt pahoinvoinnista tai muista vaivoista. Vastaavanlaisia tilanteita sattui useammankin kerran hänen raskautensa aikana, että muiden olisi pitänyt muuttaa suunnitelmiaan ja tarjoilla kyytejä ihan vain koska hännon raskaana.

 

Kyllä mulla meinasi pää levitä, kun viimeiset 5 raskausviikkoa olin kauttaaltaan täynnä kutisevia rakkuloita, joiden takia en saanut nukuttua. Se kutina oli jotain niin kamalaa.

 

Onpas taas alotus!

 

[QUOTE="Vieras";28633215]Kyllä niitäkin löytyy joille raskaus sinällään on jo sairaus. Kaverini oli haukkunut minut yhteiselle kaverillemme kun olin mennyt pyytämään häntä kanssani pyörilemään erääseen tapahtumaan johon olimme muutenkin menossa. Että mitä minäkin olin oikein ajatellut kun raskaanaolevaa naista pyydän pyöräilemään, kun eihän raskaana voi pyöräillä ja olen kuulemma pihi kun en tarjoa autokyytiä raskaanaolevalle. Olin siis ilmoittanut meneväni itse joka tapauksessa pyörällä koska olin pyörällä liikkellä jo valmiiksi. Pyöräilymatka olisi ollut peräti 2 km tasamaalla, hyvä sää ja kaverilla rv 10 menossa. Tapahtuman luonne sellainen että tuskin olisi osallistunut jos olisi kärsinyt pahoinvoinnista tai muista vaivoista. Vastaavanlaisia tilanteita sattui useammankin kerran hänen raskautensa aikana, että muiden olisi pitänyt muuttaa suunnitelmiaan ja tarjoilla kyytejä ihan vain koska hännon raskaana.[/QUOTE]


Kai vähän valaisit kaverilles että kyllä sitä raskaanakin saa pyöräillä ja liikkua? Itseasiassa PITÄÄ pitää kunnostaan huolta. Synnytys voipi olla aika tukalaista jos oot vaan syöny ja maannu sohvalla koko 9 kk.
Tänäänkin aattelin pyöräillä 5 km. Ja olen siis viikolla 32.

Ja kyllä niitäkin on, jotka valittavat koko ajan ja haluavat että muut vain palvelevat heitä! Joo, ymmärrän että joillakin voi olla vaikeata ja pitää auttaa jos OIKEASTI tarvitsee apua. Mutta mutta...
Esimerkkinä mun kaveri, joka oli raskaana viime vuonna, valitti siis ihan kaikesta! Ja hän ihan oikeasti pisti jopa oman äitinsä siivoamaan kotinsa, vain koska neuvolassa oltiin sanottu että muista sit välillä ottaa vähän rauhallisemmin. No hän oli aatellu sen niin, että ei kun sohvalle vaan makaamaan ja ei tee yhtään mitään! Ja yh kun on, niin äitin piti tulla tekee KAIKKI kotityöt. Pian hän huomasi että neste ei kierrä kehossa (yllätyyys!!!) ja se olikin seuraava valituksen aihe! Kun yritin sanoa hänelle että mene rauhalliselle kävelylle vaikka vaan pihalle niin samantien tuli ilme, että miten kehtaankin sanoa noin! Kun neuvolassa oltiin sanottu että pitää ottaa rauhallisemmin! En tienny pitikö itkeä vai nauraa...
No nyt kun hänellä on vauva, niin sama meno jatkuu. Hän valittaa kuinka raskasta arki on ja edelleen hänen äitinsä osallistuu tyttärensä oman kodin kotitöihin.
No, jotkut on vaan herkempiä valittamaan. Itseäni tuollainen ärsyttää todella paljon. Ja varsinkin kun itse yritän vähän puhua supistuksista tms. niin kaveri alkaa vaan puhumaan omista vaivoistaan. Että näin...