Miksi naimisiin?

Miksi mennään nykyään naimisiin? Ennen "piti" olla naimisissa ennen kuin saatiin lapsia, mutta nykyään on yleistä että lapsi syntyy vaikka vanhemmat eivät oli naimisissa. Me rakastamme toisiaan, asumme yhdessä, meillä on yhteinen lapsi, toinen suunnitellaan jo. Meillä on yhteishuoltajuus lapsesta. Olemme kihloissa mutta emme ole naimisissa. En näe mitään syytä mennä naimisiin, mutta ei myöskään mitään syytä miksi ei.

 

Yleensä naimisiin mennä rakkaudesta.
Minulle vanhemmat esitti kysymyksen aikoinaan ku sain esikoisen,et millois menette naimisiin? Johon minä sit,et miksi pitäisi mennä.
Siitä on kuulemma jotakin hyötyä jos esimerkiksi toinen vanhemmista kuolee. En nyt muista miten se meni ku aikaa on jo reilu 2vuotta.
Mut eipä tuo ukko pahemmin ole tuohon eteen polvistunut joten tässä sitä on oltu jo ja ollaan edelleen minähän en kosi.

 

Minulle naimisiinmenoon liittyi ihan uskonnollinen "tarve". Ei edes mielessä käynyt nuo perintöasiat tai muut lakikiemurat. Olin jo kolmen miehen kanssa ollut pidemmissä seurustelusuhteissa ja kun tapasin aviomieheni, halusin ehkä jotenkin osoittaa itselleni, Jumalalle ja perheelle, että tämän kanssa olen enemmän tosissani. Ei me kuitenkaan mitenkään sännätty naimisiin, vaan nykymallin mukaisesti seurustelun, avoliiton ja kihlauksen kautta. Sen verran perinteisiä ollaan molemmat, että lapselle annettiin lupa tulla vasta aamenen jälkeen.

 

Rakastan miestäni enemmän kuin ketään muuta koskaan ja vasta hänen kanssaan aloin miettimään avioliittoa, vaikka aikaisempiakin suhteita minulla on ollut. Hän vain on ihminen, jolle tahdoin lupautua loppuiäkseni ja jota halusin luvata rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä elämäni loppuun saakka kaikkien sukulaisten, ystävien ja jumalan edessä. Mielestäni häät ja naimisiin meno oli romanttisinta mitä yhdessä olemme kokeneet. Ja todella sitouduimme siihen, että tämä suhde on lopullista, sen eteen siis tulemme tekemään myös töitä. Toki onnellsia olimme kihloissakin eikä arkemme miksikään muuttunut.

Sitten taloudellisempiin syihin, niin meillä on aika paljon omaisuutta joten senkin vuoksi avioliitto on turvallisempi vaihtoehto kuin avoliitto. Muuten olisimme joutuneet tekemään testamentit, vaikka omakotitalomme ostettiin alunperinkin yhdessä niin mökki ja muutama osake on hankittu ennen ja omaisuudet ollut vain omissa nimissämme.

Lisäksi halusimme, että koko perheellä on yhteinen sukunimi. Mielestäni tuntuisi tosi ikävältä olla eri nimeä kuin lapseni, eikä mieskään halunnut lastaan eri nimelle kuin itse. Sukunimi yhdistää miedät perheeksi.

Mutta mielestämmä suurin sitoumus kahden ihmisen välillä on kuitenkin yhteinen lapsi, joten siihen nähden avioliittoon astuminen on aika pientä. Eli jos on valmis yhteiseen lapseen niin kai sitten avolittoonkin.

niin ja avioliitossa syntyviä lapsia ei isän erikseen tarvitse tunnustaa omakseen.

 

Rakkaudestahan sitä naimisiin.
Kun OLET TÄYSIN VARMA, että olet löytänyt rinnallesi ihmisen jota arvostat, kunnioitat ja jonka kanssa haluat jakaa arkielämäsi kuolemaan asti ja olet valmis tekemään sen eteen töitä.Kun se oikea sattuu kohdalle, niin epäilyt kaikkoaa.
Meilläkin olisi hyvä ottaa käytäntöön tapa, että kihlaus on lupaus mennä avioliittoon ja kihlauksen yhteydessä tulisi sopia jo hääpäivä.

 

Rakkaudesta :heart:
minusta myös kihlaus on lupaus avioliitosta.
Ja onhan sitä varmemmalla pohjalla noiden lakiasioidenkin suhteen sekä itse että lapset.
mun paras ystävä ja hänen miehensä olivat olleet yhdessä melkein 10v kun alkoivat miettimään että yhteistä omaisuutta on niin paljon että on järkevää mennä naimisiin.ja toiseksi he olivat sitä mieltä että lapset tehdään vasta kun ollaan naimisissa.
mutta sehän on jokaisen pariskunnan päätettävä asia mutta itse en näe mitään estettä jos on kihloissa ja asuu yhdessä ja toinen on se jonka kanssa haluaa olla aina yhdessä niin miksei vois mennä naimisiin. ainoa erohan siinä on että avoliitosta on helpompi erota kuin avioliitosta.

 

Toi tunnustus systeemi on mun mielestä vähän hölmö... Se on niin ku automaattisesti muka niin ettei naimisissa oleva nainen muka voi käydä vieraissa...

 

\

Miksi mennään nykyään naimisiin? Ennen "piti" olla naimisissa ennen kuin saatiin lapsia, mutta nykyään on yleistä että lapsi syntyy vaikka vanhemmat eivät oli naimisissa. Me rakastamme toisiaan, asumme yhdessä, meillä on yhteinen lapsi, toinen suunnitellaan jo. Meillä on yhteishuoltajuus lapsesta. Olemme kihloissa mutta emme ole naimisissa. En näe mitään syytä mennä naimisiin, mutta ei myöskään mitään syytä miksi ei.

Minäkin olen miettinyt että nykyään mennään naimisiin liian helposti. Naimisiinmentäessä täytyy tuntea puoliso hyvin ja luottaa toiseen. Rakkaudestahan sitä naimisiin mennään. Mutta se vaatii myös pohdiskelua että mitä se tuo tullessaan. Kaikki yhteiset ja käytännön asiat muuttuu ja vaikuttaa tulevaisuuteen.

 

Jotenkin tuntuu,että nykyään moni on mielummin avoliitossa siitä syystä että siitä on helpompi lähteä kuin avioliitosta. Itse menin naimisiin ainoastaan yhdestä syystä ja se oli rakkaus ja jotenkin naimisiin meno kruunasi sen..Itse olen aina ajatellut,että jos ja kun menen naimisiin niin se on ikuinen liitto..

 

Rakkaudesta menimme naimisiin.

Siinä vaiheessa, jos/ kun lapsia tulee, niin kyllä avioliitto on turvallisempi yksikkö lapselle kuin avoliitto. Ja jos jompi kumpi vanhemmista kuolee, niin avopuoliso jää ihan tyhjän päälle.

Me olimme olleet naimisissa jo melkein 10 vuotta, ennen kuin saimme lapsen.

 

Itse elän avosuhteessa, emme siis ole vielä ehtineet naimisiin. Toisaalta, mikä kiirekään tässä on, olemme olleet vasta kolmisen vuotta yhdessä. Luultavasti menemme naimisiin vasta sitten, kun ensimmäinen lapsi ilmoittaa tulostaan. Mielestämme lapsi (=rakkauden hedelmä) on suurempi sitoutumus kuin avioon vihkiminen (=muodollinen juttu).

 

Rakkaudesta. Se on jotain jonka vain me kaksi jaamme, se on meidän juttu. Sitä ei jaeta kenenkään kanssa, ei lapsien eikä muidenkaan. Sillä annoimme viimeisen silauksen yhteiselle elämällemme.

 

Kyllä se on niin, että kun menimme naimisiin, sitä yrittää paljon enemmän. Vaikka nykyään eroaminen on helppoa, omalla kohdalla olisin eronnut helpommin kun ei oltu naimisissa. Nyt se TAHTOMINEN kaikuu päässä, ja sitä todella tahtoo rakastaa, vaikkei aina haluis eikä ole helppoa. Mutta kyllä se muuttuu jollain kummalla tavalla syvemmäksi tämä parisuhde, näin siis meillä.

 

\

Toi tunnustus systeemi on mun mielestä vähän hölmö... Se on niin ku automaattisesti muka niin ettei naimisissa oleva nainen muka voi käydä vieraissa...

Ehkä yhteiskunnan pitäisi muuttua takaisin siihen suuntaa, että vieraissa käyminen ei olisi samaa kuin kaupassa käynti. Omalla kohdallani on täysin itsestäänselvää, että odottamani lapsi todellakin on automaattisesti aviomieheni ja tuntuisi loukkaavlta jos isyyttä pitäisi erikseen ryhtyä tutkimaan ja tunnustamaan avioliitosta huolimatta.

Alkuperäiseen kysymykseen:menin naimisiin rakkaudesta :heart: kun löysin oikean ihmisen rinnalleni. Seurusteltiin ja ehdittiin asua yhdessäkin useampi vuosi, mutta koko ajan tiedettiin että tässä se nyt on. Kihloihin mentiin kahden vuoden seurustelun jälkeen ja se oli lupaus avioliitosta. Mielestäni "ikuinen avoliitto" on homman jättämistä puolitiehen. On puoliksi sitouduttu, ehkä tehty yhteiset lapsetkin, mutta kuitenkaan ei haluta kokonaan lupautua toiselle. Yhteinen lapsi on kuitenkin suurin mahdollinen sitoumus toiseen ihmiseen. Jos on valmis siihen, miksi ei avioliittoon? En ole uskonnollinen eikä usko ole takana siinä, että menimme nuorena naimisiin ja heti häiden jälkeen aloimme odottaa vauvaa. Kuitenkin kaipaan yhteiskuntaamme perinteisempiä arvoja, vastuun kantamista ja aikuisuutta tämän hetkisen iki-sinkkuilun bilettämisen ja ikuisen nuoruuden tilalle. Avoliitto on avioliittoa enemmän muodissa, koska siitä on helpompi lähteä ja vaihtaa kumppnia lennossa. Ei olisi pahasta, vaikka yhteiskunta olisi suurempikin moraalinvartija, ei kaiken tarvitse olla sallittua yleisesti hyväksyttyä. Tuntuu välillä että ihminen kuvittelee todella voivansa pyörittää maailmaa mielensä mukaan ja siinä vaiheessa viimeistään viimeinenkin lanka karkaa kädestä. Anteeksi tämä aiheesta karkaaminen :ashamed:

 

\

Toi tunnustus systeemi on mun mielestä vähän hölmö... Se on niin ku automaattisesti muka niin ettei naimisissa oleva nainen muka voi käydä vieraissa...

Ehkä yhteiskunnan pitäisi muuttua takaisin siihen suuntaa, että vieraissa käyminen ei olisi samaa kuin kaupassa käynti. Omalla kohdallani on täysin itsestäänselvää, että odottamani lapsi todellakin on automaattisesti aviomieheni ja tuntuisi loukkaavlta jos isyyttä pitäisi erikseen ryhtyä tutkimaan ja tunnustamaan avioliitosta huolimatta.

Alkuperäiseen kysymykseen:menin naimisiin rakkaudesta :heart: kun löysin oikean ihmisen rinnalleni. Seurusteltiin ja ehdittiin asua yhdessäkin useampi vuosi, mutta koko ajan tiedettiin että tässä se nyt on. Kihloihin mentiin kahden vuoden seurustelun jälkeen ja se oli lupaus avioliitosta. Mielestäni "ikuinen avoliitto" on homman jättämistä puolitiehen. On puoliksi sitouduttu, ehkä tehty yhteiset lapsetkin, mutta kuitenkaan ei haluta kokonaan lupautua toiselle. Yhteinen lapsi on kuitenkin suurin mahdollinen sitoumus toiseen ihmiseen. Jos on valmis siihen, miksi ei avioliittoon? En ole uskonnollinen eikä usko ole takana siinä, että menimme nuorena naimisiin ja heti häiden jälkeen aloimme odottaa vauvaa. Kuitenkin kaipaan yhteiskuntaamme perinteisempiä arvoja, vastuun kantamista ja aikuisuutta tämän hetkisen iki-sinkkuilun bilettämisen ja ikuisen nuoruuden tilalle. Avoliitto on avioliittoa enemmän muodissa, koska siitä on helpompi lähteä ja vaihtaa kumppnia lennossa. Ei olisi pahasta, vaikka yhteiskunta olisi suurempikin moraalinvartija, ei kaiken tarvitse olla sallittua yleisesti hyväksyttyä. Tuntuu välillä että ihminen kuvittelee todella voivansa pyörittää maailmaa mielensä mukaan ja siinä vaiheessa viimeistään viimeinenkin lanka karkaa kädestä. Anteeksi tämä aiheesta karkaaminen :ashamed:

 

:attn:

 

\

Rakkaudestahan sitä naimisiin.
Kun OLET TÄYSIN VARMA, että olet löytänyt rinnallesi ihmisen jota arvostat, kunnioitat ja jonka kanssa haluat jakaa arkielämäsi kuolemaan asti ja olet valmis tekemään sen eteen töitä.Kun se oikea sattuu kohdalle, niin epäilyt kaikkoaa.
Meilläkin olisi hyvä ottaa käytäntöön tapa, että kihlaus on lupaus mennä avioliittoon ja kihlauksen yhteydessä tulisi sopia jo hääpäivä.

Ihan samaa mieltä! Kun mies kosi ja vastasin myöntävästi niin siitä alettiin suunnittelemaan häitä. Ei siis häiden vuoksi vaan sen vuoksi että kumpikin oli tavanut sen ihmiset josta OLI VARMA että rakastaa ja haluaa viettää loppuelämän toisen kanssa.

 

Ennen olin sitä mieltä et kerran naimisiin ja hautaan asti..kuinka naiivia..kun elettiin kuitenkin 90-luvun loppua..
Mutta kyllä se vaan sitten karisi kun totuus tuli julki.Petyin kaikkeen, mieheen ,avoliittoon, kaikkeen..
Nyt olen tässä suhteessa sillä asenteella että naimisiin et minua saa ja toinen sen on ainakin sanonut ymmärtävänsä,sanoin myös etten halua "pilata" suhdetta avioliitolla,sellainen fiilis vain jäi siitä avioliitosta kerran, nimeäni en mihinkään paperiin myöskään pistä,helpottaa elämää kummasti..Kihlat on minulle se avioliitto ainakin tällä hetkellä,kihloissa en ole vaikka yhdessä asumme ja kahta lasta (edellisestä suhteesta jossa siis olin naimisissa) hoidamme ja sitä yhteistä toivomme ja haluamme kovasti.Aikuinen suhde on aivan toisenlainen ja siinä arvostaa aivan eri asioita kuin nuorena suhteessa yleensä molemmat kasvaa ja yhdessä mutta aina niin ei kuitenkaan käy! Ennen uskoin avioliiton instituuttiin täydellä sydämellä ja niille jotka uskovat siihen yhä :hug: ja uskoa myös itseen sekä toiseen.Vain sukunimen takia(vaikka kuinka inhoan nykyistä..)en naimisiin mene, aivan väärä peruste eikä peruste laisinkaan.Testamantilla voi taata kaikki samat oikeudet ym.lapsille ja puolisoiden välille siihenkään ei avioliittoa tarvita.Ja rakkaus..tarvitaanko siihenkään avioliittoa,EI se elää siltikin vaikkei papin aamen ole tullutkaan.
heitän pallon myös teille..KUinka moni menee useaan kertaan naimisiin tai on mennyt entä millä perusteella?
Olihan se hienoa olla rouva säädyllisesti naimisissa,talot ja lapset mutta entä kun kaikki onkin yht äkkiä sitten kulissia.Ystävien kanssa on naurettukin et kun ei tiedä mikä olen rouva, neiti vai naituneiti.. Olen vain oma itseni tittelit on kadonneet jonnekin ja ilman niitäkin pärjää. Vieläkään en ole saanut yhtään syytä siihen miksi naimisiin .Kertokaa parempia syitä nuo mitä edellisissä luki ei ainakaan minua vakuuttaneet?????????!!!!!!!!!

 

Ennen ihmettelin tuota samaa minäkin. Nyt olen löytänyt itselleni vastauksen, vaan eihän se välttämättä ketään muuta vakuuta. Näen avioliiton rituaalina. Vaikka olemmekin jo avoparina vakiintuneita ja tiedämme, että haluamme jakaa elämämme toistemme kanssa, on naimisiinmeno sen sanomista ääneen ja osoittamista muille. Se on rakkautemme julistus tai julkituominen. Se on siirtymäriitti.

 

Heippa,

naimisiin kannattaa mennä tietenkin vain rakkaudesta, ja varmuudesta että haluaa olla toisen kanssa lopun ikänsä.

Naimisiin meno on myös taloudellinen sopimus. Testamentilla ei myöskään saa kaikkia asioita "kuntoon". Mm. leskeneläkettä ei avoliitossa elävä saa. Tämän takia tuskin kukaan menee naimisiin, mutta monet eivät näytä tietävän asiaa siis tätä lesken eläkettä.

Jokainen tietenkin taaplaa tyylillään ja tietää mikä itselle on parasta.

 

\

\

Miksi mennään nykyään naimisiin? Ennen "piti" olla naimisissa ennen kuin saatiin lapsia, mutta nykyään on yleistä että lapsi syntyy vaikka vanhemmat eivät oli naimisissa. Me rakastamme toisiaan, asumme yhdessä, meillä on yhteinen lapsi, toinen suunnitellaan jo. Meillä on yhteishuoltajuus lapsesta. Olemme kihloissa mutta emme ole naimisissa. En näe mitään syytä mennä naimisiin, mutta ei myöskään mitään syytä miksi ei.

Minäkin olen miettinyt että nykyään mennään naimisiin liian helposti. Naimisiinmentäessä täytyy tuntea puoliso hyvin ja luottaa toiseen. Rakkaudestahan sitä naimisiin mennään. Mutta se vaatii myös pohdiskelua että mitä se tuo tullessaan. Kaikki yhteiset ja käytännön asiat muuttuu ja vaikuttaa tulevaisuuteen.

Minusta kyllä tuntuu että päinvastoin.Ihmiset eivät nykyään niinkään mene naimisiin.. Me mentiin 6,5v yhteiselon, 2 lapsen ja talolainan päälle naimisiin viime kesänä. Joo, totta on että tulevaisuus on laillisesti turvattu jos toinen vaikka kuolee mutta minulle se kuitenkin oli että suhteemme ja rakkautemme on nyt "kruunattu". Minä olen mieheni VAIMO!

 

Ei miksikään. Miksi pilata hyvä seurustelusuhde menemällä naimisiin?