Miksi mulle ei suoda miestä elämääni?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mila"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mila"

Vieras
Olen jo yli kolmekymppinen ja en vaan löydä miestä. Siis tottakai mä olen miehiä tavannut, mua on pyydetty treffeille ja on pyydetty numeroa jne..

Muutama mies (vuoden sisällä) on sanonut jopa tykkäävänsä/rakastavansa mua. Eli kyllä mä ainakin joillekin miehille kelpaan ja ei mussa mitään suuria vikoja olekaan.

Mutta nuo miehet on just ollut sellaisia, joihin en ole tuntenut sen suurempaa vetoa ja suoraan sanottuna eivät vaan ole mun tyyppisiä miehiä.

Olen parin vuoden sisään ihastunut kaksi kertaa. Toinen oli varattu ja toiseen mulla oli liian iso ikäero ja se ei ollut ehkä sittenkään muhun niin ihastunut kun alussa antoi olettaa.

Mä olen tehnyt kaikkeni, olen ollut avoin ja käynyt eri paikoissa, jutellut miesten kanssa, käynyt nettitreffeillä ja muuten treffeillä. Olen ollut etsimättä miestä, kun ei vaan pariin vuoteen kiinnostanut enää. No tulos, en edelleenkään ole tavannut ketään kenen kanssa olisi suhde edennyt edes tapailuksi.

Mä en tajua, miksi ei joskus voisi se tunne olla molemminpuolista. En mä välttämättä tarvitse edes loppuelämän suhdetta, vaan antaa ja saada rakkautta. Onko se liikaa vaadittu?
 
[QUOTE="Ccc";28752107]Kyllä sulle suotaisiin mutta sä et suo sitä itsellesi. Taitaa olla rima liian korkealla.[/QUOTE]

Ei todellakaan ole rima liian korkealla. En vaan ala olemaan sellaisten kanssa, kenen kanssa en halua. Kun ei ole mitään mielenkiintoa, niin sitten ei ole.

Esimerkiksi kun mietin exääni, niin ei todellakaan voi kukaan sanoa, että rima korkealla. Mutta voisi sanoa, että rima liian alhaalla. Sain jatkuvasti kuulla ihmettelyä miksi olen sen kanssa.

Ei se hyvä suhde ollut, ei se oikeesti tainnut mua rakastaa. Tästäkin on nyt kymmenisen vuotta, muita suhteita ei ole ollut.

Mitään muuta en tarvitse kuin sen tunteen, että tuon kanssa haluan olla. Vai pitäiskö väkisin alkaa suhteeseen, vaikka en haluaisi?
 
Kun ikää tulee lisää, on kokematon ja ei muutenkaan mikään missi, niin jää helposti yksin. Paras pariutumisaika ihmiselle on alle 30-vuotiaana. Asenne ei ehkä ole ihan realistinen, jos kuvittelet, että suhde on jotakin joka ansaitaan.
 
[QUOTE="vieras";28752128]Kun ikää tulee lisää, on kokematon ja ei muutenkaan mikään missi, niin jää helposti yksin. Paras pariutumisaika ihmiselle on alle 30-vuotiaana. Asenne ei ehkä ole ihan realistinen, jos kuvittelet, että suhde on jotakin joka ansaitaan.[/QUOTE]

Voit ihan suoraan sanoa, että ajattelet että olen rupsahtanut tai ruma, kenties jopa läski. No en ole, jatkuvasti sitä saa kuulla kuinka kaunis olen. Vartalossa ei ole haukkumista. Kyllä myös ne "ei mitkään missit" löytävät elämänkumppanin, joten missä vika minulla?
 
Tarkoitan, että et varmaan ole sellainen erityisen naisellisen kaunis, jonka perässä miehet juoksevat vaihdevuosiin asti ja saa valita vapaasti kumppaninsa, kun niitä tulee ovista ja ikkunoista. Meille muille luonteella ja asenteella on tärkein merkitys.
 
[QUOTE="vieras";28752165]Tarkoitan, että et varmaan ole sellainen erityisen naisellisen kaunis, jonka perässä miehet juoksevat vaihdevuosiin asti ja saa valita vapaasti kumppaninsa, kun niitä tulee ovista ja ikkunoista. Meille muille luonteella ja asenteella on tärkein merkitys.[/QUOTE]
Ja misseillekin on, kun alkaa 30 tulla täyteen.
 
[QUOTE="vieras";28752165]Tarkoitan, että et varmaan ole sellainen erityisen naisellisen kaunis, jonka perässä miehet juoksevat vaihdevuosiin asti ja saa valita vapaasti kumppaninsa, kun niitä tulee ovista ja ikkunoista. Meille muille luonteella ja asenteella on tärkein merkitys.[/QUOTE]

Miksen olisi? Mielestäni kyllä olen naisellisen ja klassisen kaunis. Mutta ei miehet nyt perässä juokse sentään (tai no joku kerta kyllä on ollut vaikea päästä eroon jostain miehestä kun on oikeasti lähtenyt seuraamaan) mutta siis yleisesti ottaen olen tavannut miehiä jotka kyllä ymmärtävät jos en ole kiinnostunut.
 
[QUOTE="vieras";28752158]Kuka tai mikä sen soisi sinulle? Tuo on väärä asenne, jos odottaa, että joku tai jokin kiikuttaa eteesi sen mitä toivot.[/QUOTE]

Luitko ollenkaan ajatuksella aloitusviestiäni? Siinähän kerroin, etten ole vaan odottanut. Vai halusitko tahallasi ymmärtää väärin?
 
No mieti, minkälainen mies herättää sinussa sen tunteen, että tuon kanssa haluan olla, ja etsi sitten sellaisia miehiä. Jos sanot, että se on vaan tunne, niin kyllä sen joku sen tunteen herättää, ei se tunne itsestään synny.
 
Rima on siis korkealla sen suhteen, millaisia tunteita edellytät itsesi tuntevan alkaaksesi seurustella jonkun kanssa. Ei se huono asia ole. Itsekin olen juuri tuollainen, että pitää olla kunnon ihastus tai rakastuminen ennen kuin alan mihinkään. Tässä on se varjopuoli, että joutuu olemaan pitkiä aikoja sinkkuna. Monet muuthan ovat sellaisia, että ovat yhdessä ilman sen suurempia tunteita paremman puutteessa.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Alkuperäiseen kysymykseen viitaten: sun pitää itse löytää se. Toi on suhteellisen tuttu ongelma miesten parissa. Kärsimys kasvattaa luonnetta, ota se siltä kannalta! Ja kannattaa yrittää, kuten vaikka työhakemusten kanssa. Itse olen ollut nyt 1,5 vuotta ilman, koska ei nappaa enää yrittää. Fuckem straight up, ei nappaa enää. Mut sulle toivon onnea, kyl se löytyy, jos jaksat hakea... plus, asia EI nyt ole niin vakava
 
[QUOTE="vieras";28752306]No mieti, minkälainen mies herättää sinussa sen tunteen, että tuon kanssa haluan olla, ja etsi sitten sellaisia miehiä. Jos sanot, että se on vaan tunne, niin kyllä sen joku sen tunteen herättää, ei se tunne itsestään synny.[/QUOTE]

Sen kun tietäisi. Eivät ihastukseni kohteet ole koskaan olleet erityisen samanlaisia. Aika erilaisia itseasiassa. En osaa sanoa mitään yhteistä piirrettä.
 
[QUOTE="otto";28752323]Rima on siis korkealla sen suhteen, millaisia tunteita edellytät itsesi tuntevan alkaaksesi seurustella jonkun kanssa. Ei se huono asia ole. Itsekin olen juuri tuollainen, että pitää olla kunnon ihastus tai rakastuminen ennen kuin alan mihinkään. Tässä on se varjopuoli, että joutuu olemaan pitkiä aikoja sinkkuna. Monet muuthan ovat sellaisia, että ovat yhdessä ilman sen suurempia tunteita paremman puutteessa.[/QUOTE]

Kyllä, olet oikeassa. Haluan olla mieheen ihastunut, sitten vasta suhde.
 
[QUOTE="Mila";28752370]Sen kun tietäisi. Eivät ihastukseni kohteet ole koskaan olleet erityisen samanlaisia. Aika erilaisia itseasiassa. En osaa sanoa mitään yhteistä piirrettä.[/QUOTE]

No kyllä siellä joku piirre on. Esim. omalla kohdallani voin sanoa, että pidän sellaisista isällisistä tyypeistä, jotka huolehtivat minusta. Monilla muilla asioilla ei ole väliä, mutta pitää olla sellainen huolehtijatyyppi.
 
[QUOTE="Mila";28752359]Miten liittyy kumppanin löytymiseen?[/QUOTE]

Jos et rakasta ja kunnioita itseäsi niin miksi kukaan mieskään tekisi niin? Vasta kun rakastat ja kunnioitat itseäsi vedät oikeanlaisia miehiä puoleesi. Onnea! :)
 
[QUOTE="vieras";28752423]No kyllä siellä joku piirre on. Esim. omalla kohdallani voin sanoa, että pidän sellaisista isällisistä tyypeistä, jotka huolehtivat minusta. Monilla muilla asioilla ei ole väliä, mutta pitää olla sellainen huolehtijatyyppi.[/QUOTE]

Kyllä mä yritin miettiä mitä yhteistä olisi. En nyt oikeen keksi sitä vaan. Tuli vaan mieleen, että kaikilla niillä on ollut ihan hyvä perse. Mutta se ei todellakaan ole se juttu mulle, että täytyy olla hyvä perse. Ei todellakaan. Mutta kun ulkonäöllisesti muuten ovat ihan erilaisia olleet. Paitsi että en nyt ole ylipainoiseen ihastunut. Mutta ei olisi mulle sekään este jos tarkemmin ajattelen.

Luonteeltaan on ollut puheliasta, hiljaisempaa, hauskaa, totisempaa. Nyt mä tässä kirjoittaessa tajusin sen. Olen tuntenut heihin seksuaalista vetovoimaa. En tiedä olenko sitten sekoittanut ihastuksen tunteen siihen. Mielestäni se on kuitenkin asia mikä ns. kuuluu ihastumiseen, että tuntee myös vetovoimaa toista kohtaan. Minulla se tunne on erittäin voimakas ihastusta kohtaan.

Mitä ajattelette tästä?
 

Yhteistyössä