Miksi monelle perheelle/vanhemmalle on tärkeää saada se tyttölapsi?

meillä kaksi poikaa ja yksi lapsi vielä haluttais, tyttöä jotenkin toivoisin, olisihan siitä äidillekin ememmän " seuraa" ku noista raktorimiehistä, jotka aina isin mukana viilettävät milloin missäkin hommassa, mutta poikakin kyllä käy

 

Mulla poika ja toinen poika tulossa..
Tyttären kanssa kun on helpompi pitää yhteyttä aikuisena muutenkin ku pakolliset. Mä en ainakaa tunne montaakaan poikaa ketä aikuisiällä lähtis äitinsä kanssa lomamatkalle tai shoppailemaan.

Mä en ole käynyt ikinä äitini kanssa shoppailemassa, ja kerran olen ollut vanhemmilleni lomamatkalla oppaana, ja olen jo 40-vuotias. Enkä minä pidä äitiini yhteyttä juuri kuin ne pakolliset, tai siis lähinnä velvollisuuden tunteesta soittelen. En siksi, että äidin kanssa olisi kiva jutella ja jakaa asioita. Eli tuota näkökulmaa en ymmärrä ollenkaan. Enkä myös sitä, miksei pojan kanssa voisi olla läheinen sittenkin kun lapsi on iso.

Mulla on äitini kanssa vähän omituiset välit. Rakastan äitiäni kyllä, mutta ollaan todella erilaisia monessa asiassa, joten keskusteleminen aika vaikeaa. Tykkään kyllä tavata silti ja on hyvä mummi lapsilleni. Isäni kanssa nykyään taas on yhteistä ns. maalaisjärki ja rakkaus luontoa kohtaan. Äitini on pinnallisempi. Isäni kanssa kuitenkin etäisemmät välit jo maantieteellisen välimatkan takia. Teini-iässä ollessani välit kumpaankin olivat erittäin huonot.

Toivon, että meillä sekä pojat että tytöt olisivat aikuisina sitä mieltä, että meille voi jutella omista asioistaan. Mulla sen verran kokemusta siitä, että omat vanhemmat (etenkin äiti) eivät hyväksy mielipiteitäni jne., että yritän olla toistamatta samoja virheitä...

 

Mulla poika ja toinen poika tulossa..
Tyttären kanssa kun on helpompi pitää yhteyttä aikuisena muutenkin ku pakolliset. Mä en ainakaa tunne montaakaan poikaa ketä aikuisiällä lähtis äitinsä kanssa lomamatkalle tai shoppailemaan.

Mä en ole käynyt ikinä äitini kanssa shoppailemassa, ja kerran olen ollut vanhemmilleni lomamatkalla oppaana, ja olen jo 40-vuotias. Enkä minä pidä äitiini yhteyttä juuri kuin ne pakolliset, tai siis lähinnä velvollisuuden tunteesta soittelen. En siksi, että äidin kanssa olisi kiva jutella ja jakaa asioita. Eli tuota näkökulmaa en ymmärrä ollenkaan. Enkä myös sitä, miksei pojan kanssa voisi olla läheinen sittenkin kun lapsi on iso.

Ei kai kaikilla niin olekaan, mutta kyllä mun tuttavapiirissä/suvussa ja ihan perheen sisälläkin on havaittavissa selvästi se et nyt aikuisena tytöt vaan on enemmän äitinsä kans tekemisissä ja pojat parisuhteen vakiintuessa tapaa alkaa viettään ennemmin joulut sun muut lomat puolison vanhemmilla, vaikka omiin vanhempiinki olis läheiset välit nii siitä huolimatta usein näin.

 

Ekasta ei ollut niin niitä toiveitakaan.
Tokasta toivottiin tyttöä, tyttö tuli.

Kolmannesta toivottiin myös tyttöä, ja tyttö on tulossa. Kun kaikki tyttöjen hepeneet on valmiina kaapissa, tyttöjen kanssa osataan toimia.
Ja lähipiirin pojat on niin rymy-roopeja.
Tiedän, kaikki pojat ei ole. Mutta meillä on miehen kanssa molemmilla ennakkoluuloja, kun noiden tyttöjen kanssa meno on niin rauhallista ja lähipiirin poikaperheissä yhtä hullun myllyä.

Neljättä en tiedä, uskalletaanko yrittääkään. Kolmen tytön jatkeeksi kun tulis poika, niin sillehän pitäis kaveriksi saada toinenkin
Ja luulis vielä ilkeäkieliset puolitutut, että meillä on niin monta lasta vaan siksi, kun yritettiin poikaa :kieh:

 

No meillä on kaksi tyttöä, kolmas lapsi tulossa jonka sukupuolea en vielä täällä paljasta, mutta kuitenkin, meille ei ole tärkeintä sukupuoli vaan se lapsi itsessään :heart:
Itse taas kovasti ihmettelen sellaista että kun moni ääneen meille aattelee että kun "teillä on jo kaksi tyttöä niin pakkohan se poika on jo tulla, oishan se sitten mukavempi" Tuollaisia kommentteja olen kuullut nyt tän raskauden aikana....

 

Itse taas kovasti ihmettelen sellaista että kun moni ääneen meille aattelee että kun "teillä on jo kaksi tyttöä niin pakkohan se poika on jo tulla, oishan se sitten mukavempi" Tuollaisia kommentteja olen kuullut nyt tän raskauden aikana....

Tätä mäkin olen ihmetellyt juuri tän kolmannen odotuksen aikana.
Että siis miksi se olisi mukavampi? Lapsia me nyt kuitenkin on loppupeleissä haluttu, ei tyttöjä tai poikia. Pienesti salaa toivottu tyttöjä ja niitä saatu, mutta kuitenkin.

Siksipä olen näille ääneen pohtijoille suoraan sanonut, että 4D-ultrassa lääkäri sanoi olevansa tytöstä 100% varma. Ja me ollaan siihen täysin tyytyväisiä, eikä muiden tyytyväisyys asian suhteen edes kiinnosta. :kieh:

 

Meillä on yksi tyttö ja toista lasta on suunniteltu "alkaa tekemään" kesällä ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä että toinen tyttö olisi ihana. Mies myös puhunut toisesta tytöstä.

 

Ei kai kaikilla niin olekaan, mutta kyllä mun tuttavapiirissä/suvussa ja ihan perheen sisälläkin on havaittavissa selvästi se et nyt aikuisena tytöt vaan on enemmän äitinsä kans tekemisissä ja pojat parisuhteen vakiintuessa tapaa alkaa viettään ennemmin joulut sun muut lomat puolison vanhemmilla, vaikka omiin vanhempiinki olis läheiset välit nii siitä huolimatta usein näin.

No exän kanssa käytiin vuorojouluina toisen ja toisen vanhemmilla ennen lapsia. Nyt kun on omat lapset me vietämme joulut kotona, molempien vanhemmat ovat toki tervetulleita tänne jos haluavat. Ja sitten ne lomat, me vietämme tasan 3-4 päivää kesälomasta vanhempieni kesämökillä, famon kaupunkikaksioon emme lomalle mene, hänen kesämökillään kävimme kyllä silloin kun se vielä oli famon. Ja exäni kanssa taas lomailimme hänen vanhempiensa mökillä enemmän, kun siellä oli meidän käytössämme oma aitta, vanhempieni luona löytyy oma huone. Eli arvostin yksityisyyttä.

Eli edelleenkään omien eikä tuttavienkaan kokemusten perusteella voi olal samaa mieltä.

Minusta nämä asiat ovat kiinni enemmän kyllä henkilöstä kuin sukupuolesta!

 

kiteytti tämän asian mielestäni kerran aika hienosti. Kun miettii aikaa, jolloin omat lapset ovat aikuisia, ja saavat omia lapsia: kuka isovanhemmista on syntyvälle lapselle läheisin? No, useinhan (kun ihmissuhteissa muuten ei ole ongelmia) se on äidin äiti. Siis näistä neljästä se äidin kaltaisin. Jä äidin äitihän ehkä luontevimmin äitiäkin alussa auttelee yms. (eikä tämä nyt todellakaan tarkoita sitä, että muissa kolmessa sinällään mitään vikaa olisi). Siinäpä ehkä yksi syy, miksi äidit salaa hieman sitä omaa tytärtä (ja edelleen tyttärenlasta) toivovat...

 

Mä en muuta toivonutkaan kuin poikaa, tyttöä en halunnut :ashamed:

 

kyllä mäki joskus vielä sen tytön haluisin,en ees osaa selittää miks..tottakai oisin yhtä onnellinen jos poikia vaan saisin mut saa kai sitä haaveilla

 

Olen aina halunnut vain tyttöjä ja tytön onneksi sain Jos joskus tulee lisää lapsia toivon että myös ne olisivat tyttöjä! Vaikka joskus poika tulisi, ei se mitenkään kauheeta olisi, mutta jos itse saisin valita vain tyttöjä haluaisin!

 

Tyttö jää läheisemmäksi vanhempiinsa kasvettuaan. Vaikka kasvuaika saattaakin olla räväkämpää.

 

Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan toivonut tyttöä. Toivoin vaan poikia. No toisesta tuli tyttö ja onhan se ihana. Mutta koskaan en edes ajatellut saavani tyttöä. Omituista se on edelleen.

 

Mulla on kaksi poikaa ja kyllä mä haluaisin tytön. Jos mulla olis kaksi tyttöä, haluaisin pojan. Mutta jos mä saisin toivoa, niin haluaisin vielä yhden pojan ja sit vielä kolme tyttöä. =)

 

Jaa-a, kyllä meillä vielä haveillaan yhdestä pojasta. Tyttöjä kun on kolme ja poikia kaksi

 

Mulla ei kyllä tuo prinsessa haave toteunut, vaikka tyttö tulikin.

On niin isänsä tyttö, ettei varmaan äitiä edes kaipaa :|

Jos valintana on joko nukeilla leikkiminen tai isin kanssa auton rämppääminen, niin jälkimmäisen tuo typy valitsee, ilman mitään miettimistä.

 

Eikös se ole aika luonnollista haluta sekä tyttöjä että poikia. Mä ainakin jään oppositioon tän ukko katraani kanssa (neljäskin tulokas on tod. näk. poika)

 

mä en oo uskaltanut haaveilla kummastakaan mulle on ollut tärkeintä että lapsi jonka saan saisi onnellisen elämän; oli sitten tyttö,poika,terve tai sairas :heart:

 

Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan toivonut tyttöä. Toivoin vaan poikia. No toisesta tuli tyttö ja onhan se ihana. Mutta koskaan en edes ajatellut saavani tyttöä. Omituista se on edelleen.

Ja lisään vielä, että jos saisin päättää ottaisin vielä lisäksi pojan / poikia. Meille ei tule nukkeja yms, ennen kuin tyttö ite haluaa. En tykkää sellaisesta prinsessameiningistä vaan mieluummin autoja jne. En yleensäkään tykkää yhtään tyttölapsista mutta toki oma on rakas.

 

Sitten kun itellä alkaa dementia ja vanhuus vaivaamaan, uskon että tytöt ovat tukena ja apuna "varmemmin".

 

Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan toivonut tyttöä. Toivoin vaan poikia. No toisesta tuli tyttö ja onhan se ihana. Mutta koskaan en edes ajatellut saavani tyttöä. Omituista se on edelleen.

Ja lisään vielä, että jos saisin päättää ottaisin vielä lisäksi pojan / poikia. Meille ei tule nukkeja yms, ennen kuin tyttö ite haluaa. En tykkää sellaisesta prinsessameiningistä vaan mieluummin autoja jne. En yleensäkään tykkää yhtään tyttölapsista mutta toki oma on rakas.

Ai siis nukeilla leikkiminen on prinsessameininkiä?? Se on kylläkin sitä hellyyden osoitusta ja huolehtimista jonka "tarve" tyttölapsilla on... Prinsessaleikit on taas erikseen..

 

Ai siis nukeilla leikkiminen on prinsessameininkiä?? Se on kylläkin sitä hellyyden osoitusta ja huolehtimista jonka "tarve" tyttölapsilla on... Prinsessaleikit on taas erikseen..

Sitten ostetaan nukkeja jos "tarve" tulee. Ylipäätänsä tuntuu että äidit kasvattavat tyttönsä hienoiksi, ärsyttäviksi prinsessoiksi. Toki me toimimme toisin.

 

Itselleni lapsen sukupuolella ei ole oikeasti mitään merkitystä, vaikka joskus kaiholla ihastelen vaatekaupoissa ihania pikkutyttöjen mekkoja ja haaveilen tytöstä, jonka kanssa tehdä prinsessa-asioita (jaa mää vai prinsessaksi, tuskin ...)

Meillä yksi poika, ja jotenkin ihan alusta asti "tiesin", että poika tulee - siinä tilanteessa tyttö olisi ollut melkoinen järkytys, olin niin asennoitunut rupeamaan juuri pojan äidiksi. Ärsyttävää oli huomata, kuinka tärkeänä ympäristö pitää juuri pojan saamista edelleen, saatiin nimittäin ihan useita kommentteja siitä, kuinka hienoa on, että esikoinen on poika - enää ei siis tarvitse tuntea paineita lastensaamisesta .

 

Ai siis nukeilla leikkiminen on prinsessameininkiä?? Se on kylläkin sitä hellyyden osoitusta ja huolehtimista jonka "tarve" tyttölapsilla on... Prinsessaleikit on taas erikseen..

Sitten ostetaan nukkeja jos "tarve" tulee. Ylipäätänsä tuntuu että äidit kasvattavat tyttönsä hienoiksi, ärsyttäviksi prinsessoiksi. Toki me toimimme toisin.

Voi ei taas tätäkin. Mun pojilla on kaikilla nuket, jotta voivat leikkiä niillä jos halutaan.

Ja minä taasen leikin nukeilla itse siten, että niiltä irrotettiin kaikki irtoavat osat - siis kädet, pää ja jalat - taisi näkyä 'tutkijan' taipumus, vartissa tein nukesta selvää

:kieh: :kieh: