Miksi minun on niin vaikea saada ystäviä? :(

[ap]

Aina kun tutustun uusiin ihmisiin niin mokaan kuitenkin eikä kukaan pidä minusta. Olen kai sitten huono ystävä Vai pitäisikö minun olla jotenkin erilainen kun tapaan uusia ihmisiä enkä voi olla vain oma itseni?

Tuttavia mulla on liikaa, mutta haluaisin läheisiä ystäviä. Kadehdin niitä joilla paljon lapsuudenystäviä. Mulla ei niitä pahemmin ole kun olen lapsuudessa muuttanut niin usein

 

[mää]

Hiukka sama homma joo täälläkin....miettiny, että missä vika kun ei oo noita ystävii oikeestaan ollenkaan, vain pelkkiä tuttuja joita moikata. Lapsuudenystäviä mullakaan ei oo kun on tullu sen verran muutettua ja saanu nuorena lapset ni kaikkos ne vähätkin ystävät.
Oon aina ajatellu, että jos en itsenäni kelpaa ni antaa olla, mutta eipä sekään nykyään enää hyvältä tunnu kun ei omana itsenään saa ystäviä.

 

[ap]

Voihan se olla että mulla vaan on niin hankala personallisuus että ihmiset ei tykkää musta Olen kokenut todella huonon lapsuuden ja sekin varmaan vaikuttaa...

 

[mää]

nii kyllähän lapsuuskin aina vaikuttaa siihen persoonallisuuteen, niin mä oon ajatellu...eipä tuo itelläkään oo ollu helppoo. vanhempien kanssa ollu hankalaa ja sitte mua on vielä kiusattu eikä kukaan oo oikeen ikinä uskonu mun kykyihin jne

 

[erakko]

samma här!! olen vaan niin pirun ylpee enkä anna itsestäni mitään kellekään. ja tietty kans lapsuuden systeemit vaikuttanee tähän.. mut minkä voi.. menee tää näinki.. "kivaa" kun on muitaki tällasii tallaajia

 

[Yksinainen]

Minulla ei ole lapsuuden ystäviä, koska kaikki ovat etääntyneet minusta hiljaisesti. Lakanneet ottamasta yhteyttä ja eivät vastaa puheluihin. Nykyään he eivät edes tervehdi vastaan tullessa. Minulla on myös vaikeuksia tutustua työpaikoilla työkavereihin tai koulussa luokkatovereihin, vaikka en ole hirveän ujo. Suhteet jäävät pinnallisiksi. Sosiaaliset tilanteet joskus hämmästyttävät. Esimerkiksi, jos koulussa luokkakaverini nauravat, niin minua ei naurata, vaan mietin mikä tuossakin oli noin hauskaa.

Jotenkin mokaan ystävyyssuhteissani, tai sitten olen aina hengaillut väärien ihmisten seurassa. Osa ystävistäni ovat katkaisseet ystävyyssuhteet poikki. Eikä minulle ole koskaan sanottu syytä. Mietin, että mitä teen väärin. Uusia ystäviä on vaikea saada. Jos olen esim. isossa porukassa, kukaan ei kuuntele minua. Olen omasta mielestä ihan ok-näköinen nais-henkilö ja ihan sosiaalinenkin. Minua on myös sanottu kiltiksi, hauskaksi ja luotettavaksi ihmiseksi, mutta jostain ihmeen syystä ystäviä on vaikeaa saada.

 

[harmaana nyt]

^
Minustakin on alkanut tuntumaan että aina se vika on minussa.
Kun niin helposti menee sukset ristiin uuden tuttavuuden kans. :/

 

["vieras"]

Näin vanhana on hankala etsiä ystäviä. Minullakin niitä oli läheisiä vielä noin 10-vuotta sitten. Asuttiin vaan pienellä paikkakunnalla eikä siellä töitä. Ihmiset lähti töiden perässä muualle ja viimein itsekin niin jäi nekin yhteydet joita oli kotipaikkakunnalla. Alussa käytiin kylässä toisten luona, mutta se hiipui. Olen taas muuttamassa pääkaupunkiseudulta tuohon rajamaille, mutta "onneksi" ei ole ystäviä jotka jää tänne. Täällä on niin eri asuuko Espoossa, Helsingissä vai Vantaalla kun matkustus kestää ikuisuuden julkisilla. Täälläkinhän ehdotellaan mammatapaamisia joihin saa ilmeisesti kuka vaan tulla. En ole vaan jaksanut köntätä yli 40:n BMI:lläni mihinkään mammakävelylle tms.

 

["vieras"]

Kaikki ystävät kaikkosi lapsen syntymän jälkeen?! No en todellakaan tarvitse sellasia ystäviä jos ovat tuollaisia. Mutta niin, tuttavia kyllä löytyy ja työkavereita mutta ei ole yhtään semmosta varteen otettavaa jonka kanssa vois mennä vaikka shoppaileen, muutamalle ynm. Ise kyllä olen yksin lähtenyt kun ei ole muita mutta olisi se joskus kiva jollekkin purkaa ajatuksiaan..

Näillä eväillä se on silti eteenpäin mentävä