Miksi minä olen huono äiti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No tuollainen on yleisesti hyväksyttyä ja normaalia käytöstä MIEHELTÄ, mutta heti kun nainen sanoo/tekee noin niin kylläpä heti syyllistetään... Jos lapsi viettää enemmän laatu-aikaa isänsä kanssa niin eikö se pääasia ole, että rakastava ja hyvä hoito lapsella jokatapauksessa on...

No ei kyllä ole hyväksyttyä mieheltä. Minä en ainakaan hyväksy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No tuollainen on yleisesti hyväksyttyä ja normaalia käytöstä MIEHELTÄ, mutta heti kun nainen sanoo/tekee noin niin kylläpä heti syyllistetään... Jos lapsi viettää enemmän laatu-aikaa isänsä kanssa niin eikö se pääasia ole, että rakastava ja hyvä hoito lapsella jokatapauksessa on...

Mä en ainakaan hyväksyisi tuollaista omalta puolisoltani. Oli kyse sitten lapsen ISÄSTÄ tai ÄIDISTÄ.
 
Ei kai tuo mieskään miköään unelmaisä ole mutta jaksaa teeskennellä vähän minua paremmin. ihan kibva joo kun se synhtyi ja olinhan alussa sen kans enemmän mutta nyt se ei enää tarvi minua niin paljon nniin saan tehdä taas niitä juttuja josita nautin. Ei minusta oikeesti oo sille lapselle mitään iloa, apaattisena istun vaan, sitten kun olen kavereitten kans niin olen taas oma itseni. Ja välit omiin vanhempiin normaalit kai. Ehkä se lapsi joskus kasvaa.
 
No minusta tuollainen käytös on hyväksyttävää JOSKUS oli sitten äiti tai isä.Mutta jos tuo jatkuu pidempään,lapsi taatusti vaistoaa ettet viihdy hänen seurassaan tai että olet liian paljon poissa.Oliko lapsi vahinko vai jäikö sinulta elämää elämättä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
Ei kai tuo mieskään miköään unelmaisä ole mutta jaksaa teeskennellä vähän minua paremmin. ihan kibva joo kun se synhtyi ja olinhan alussa sen kans enemmän mutta nyt se ei enää tarvi minua niin paljon nniin saan tehdä taas niitä juttuja josita nautin. Ei minusta oikeesti oo sille lapselle mitään iloa, apaattisena istun vaan, sitten kun olen kavereitten kans niin olen taas oma itseni. Ja välit omiin vanhempiin normaalit kai. Ehkä se lapsi joskus kasvaa.

Kyllä lapsi aina tarvitsee äitiään oli sitten kuinka iso tahansa!
Ja isäkin oikein jaksaa teeskennellä...
Pahaa tekee pienen puolesta :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
Ei kai tuo mieskään miköään unelmaisä ole mutta jaksaa teeskennellä vähän minua paremmin. ihan kibva joo kun se synhtyi ja olinhan alussa sen kans enemmän mutta nyt se ei enää tarvi minua niin paljon nniin saan tehdä taas niitä juttuja josita nautin. Ei minusta oikeesti oo sille lapselle mitään iloa, apaattisena istun vaan, sitten kun olen kavereitten kans niin olen taas oma itseni. Ja välit omiin vanhempiin normaalit kai. Ehkä se lapsi joskus kasvaa.

minkä ikäinen lapsi on? Voisko viettää esim osan ajasta vanhempiesi luona, niin saisitte miehen kanssa olla hetken "rauhassa" jos se vanhemmuus taas alkaisi kiinnostamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
Ei kai tuo mieskään miköään unelmaisä ole mutta jaksaa teeskennellä vähän minua paremmin. ihan kibva joo kun se synhtyi ja olinhan alussa sen kans enemmän mutta nyt se ei enää tarvi minua niin paljon nniin saan tehdä taas niitä juttuja josita nautin. Ei minusta oikeesti oo sille lapselle mitään iloa, apaattisena istun vaan, sitten kun olen kavereitten kans niin olen taas oma itseni. Ja välit omiin vanhempiin normaalit kai. Ehkä se lapsi joskus kasvaa.

no oletko yrittänyt miettiä mistä se johtuu että lapsen kanssa oleminen ei kiinnosta sua? kiinnostaako sua yleensäkään se lapsi tai mitä sille kuuluu tai jos sillä on joku hätänä niin huolestutko? mun mielestä kannattaisi miettiä mikä on pielessä, koska jokin ilmeisesti on.
 
mäkään en usko, että sulla on vanhempiisi ollut normaali, turvallinen suhde, sori vaan, vaikka muuta väität. jos olisi ollut, sulla olisi myös terve ja aito kiinnostus omaa lastasi kohtaan. sun ei tarvitse lapselle keksiä mitään järkevää tekemistä, sun tehtäväs on olla läsnä sen elämässä, OPPIA TUNTEMAAN uusi ihminen. jos et pysty oman lapses seurassa olemaan aito oma itsesi, on sun asiat kyllä huonosti.

ja vaikka lapsen taidot lisääntyy iän myötä, se on silti lapsi, sun lapsi, ja tarvitsee sua!

tuli sun tekstistä kyllä oikeasti paha olla, mutta luulen myös, ettei se oo ihan totta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
Ei kai tuo mieskään miköään unelmaisä ole mutta jaksaa teeskennellä vähän minua paremmin. ihan kibva joo kun se synhtyi ja olinhan alussa sen kans enemmän mutta nyt se ei enää tarvi minua niin paljon nniin saan tehdä taas niitä juttuja josita nautin. Ei minusta oikeesti oo sille lapselle mitään iloa, apaattisena istun vaan, sitten kun olen kavereitten kans niin olen taas oma itseni. Ja välit omiin vanhempiin normaalit kai. Ehkä se lapsi joskus kasvaa.

Kuulostaa masentuneen ihmisen tekstiltä,mee raukka hoitoon ja pian!!!
 
Just joo, siis oikeestiko minun pitäis istua sen lapsen kanssa, leikkiä ja teeskennellä kivaa vaikka se voi olla enemmän sellaistenkin aikuisten kans, jotk oikeasti siitä välittää. tai välitän minkäkin, en ikinä halua että hänelle tapahtuu mitään pahaa, mutta minusta ei ole antamaan hänelle sitä mitä hän nyt tarvii, ymmärrättekö? Ei se ehkä oikeinb ole, mutta en osaa kyllä pitää itseäni huonona äitinä kun edes yritän järjestää lasta hoitoon mahdollisimman paljon että hänellä on niitä kivioja ihmisiä lähellä. kaikkien läheisten ihmisten mielestä olen kiva ihminen että ei mulla mitään masennusta ole, vähän sama kun kaikki äidit pistettäis joka ilta lätkämatsiin jos se lätkä ei kiinnosta. Kyllä se kyllästyttäis.
 
Kyllähän tämä provolta kuulostaa, mutta valitettavasti moni ajattelee näin oikeasti. Halutaan olla sekä sinkku että vanhempi. Mutta se vaan ei onnistu. Oman elämänsä saa takaisin vähitelleen kun lapselle tulee ikää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kirjotteletko sinä humalassa ap?

En kirjoittele, en vaan jaksa korjata typoja kun ei ole tarvetta näyttää teille että osaan kirjoittaa. Pystyn kyllä siihen jos tarve on. Niin ja poika on 5v kun joku sitä kyseli.
 
Siis voiko noin itsekästä ja lapsellista ihmistä ollakaan?! Ihan uskomatonta ap:n teksti. Joo, kannattaisikohan antaa lapsi vaikka adoptioon kun ette tuon vertaa hänestä välitä. Ja kyllä, olet erittäin huono äiti!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
No koskas susta on antamaan sille lapselle sen mitä se tarvii?
Sittenkö kun on 18 ja muuttaa pois kotoa?

En kai minä sitä voi tietää. Jos se olis tyttö niin varmaan vähän aiemmin, mutta en tiedä onko mulla pojan kans koskaan mitään yhteistä. ei se tqida mun vaatteista tai harrastuksista kiinnostua. Ärsuttää että kaikkien pitäis olla niin samanalaisia ja siitä syyllistetään ettei halua unohtaa itseäöän lapsen tullen, minkä minä tunteilleni voin. Jos te sanotte että olen huono äiti niin mitäköhän se auttaa, jos joku keksii tavan miten saan pään käännettyä äiti-asentoon niin sanokaa se.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
Just joo, siis oikeestiko minun pitäis istua sen lapsen kanssa, leikkiä ja teeskennellä kivaa vaikka se voi olla enemmän sellaistenkin aikuisten kans, jotk oikeasti siitä välittää. tai välitän minkäkin, en ikinä halua että hänelle tapahtuu mitään pahaa, mutta minusta ei ole antamaan hänelle sitä mitä hän nyt tarvii, ymmärrättekö? Ei se ehkä oikeinb ole, mutta en osaa kyllä pitää itseäni huonona äitinä kun edes yritän järjestää lasta hoitoon mahdollisimman paljon että hänellä on niitä kivioja ihmisiä lähellä. kaikkien läheisten ihmisten mielestä olen kiva ihminen että ei mulla mitään masennusta ole, vähän sama kun kaikki äidit pistettäis joka ilta lätkämatsiin jos se lätkä ei kiinnosta. Kyllä se kyllästyttäis.

se, ettet "osaa" olla lapsen kanssa, tai et siitä nauti, ei tee susta huonoa äitiä. sen sijaan se, ettei sua kiinnosta, miksi näin on, tai et yritä siihen mitenkään vaikuttaa, tekee.

kysehän ei teillä ole mistään tietystä harrastuksesta, mistä et pidä, vaan IHMISESTÄ!!!! ymmärrätkö eron?
 
No, tuota. Oma appiukkoni, jolla ei ole sisaruksia, ei kyllä ole koskaan kiitellyt äitiään, joka ei hänen sanojen mukaan ollut yhtään kiinnostunut hänestä. Ruokki ja vaatetti kyllä, mutta läheisyyttä ei herunut. Eli ainakin tähän, nyt pappaikäiseen poikaan äidin välinpitämättömyys jätti jäljet. Appiukon oli/on edelleen vaikea osoittaa välittämistä omille lapsilleen (muutoin kuin rahalla tai materialla), mutta lastenlasten kanssa haluaa viettää aikaa. Ja edelleen: on varmasti helppo uskoa, kun sanon, että appeni omien lasten välit isäänsä ovat aika viileät.. En sitten yhtään tiedä millainen lapsuus appiukon äidillä oli ollut!
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
minkä minä tunteilleni voin.
tunteilles et ehkä, mutta tunteet ja teot on eri asioita. ja aina voi lähteä miettimään, miksi joku asia herättää tiettyjä tunteita.


Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
Jos te sanotte että olen huono äiti niin mitäköhän se auttaa, jos joku keksii tavan miten saan pään käännettyä äiti-asentoon niin sanokaa se.
ja samoin tääkin lähtee ihan sun oman pääs sisästä, ota sinä se vastuu.

sääli, jos sä joskus tulevaisuudessa, kasvettuasi, tajuat näiden asioiden merkityksen, ja oot jo onnistunu vieraannuttamaan lapsesi itsestäsi. tätäkään aikaa et saa koskaan takaisin. ja MIETI, minkä kylmyyden, minkä hylätyksitulemisentunteen siirrät lapseesi.
 

Yhteistyössä