miksi, miksi, miksi...

[hi-5]

Kertokaa viisaammat ja kokeneemmat, kuinka kauan tuo kolmenvuoden kyselyikä oikein kestää?? Koko loppuiänkö? Meillä kysytään joka ruokailukerta, miksi pitää syödä ja joka ilta, miksi pitää nukkua ja noiden kysymysten välissä tulee muutama sata miksi-kysymystä. Oikeastaan joka asiasta, mistä vain puhun. Onhan tämä toki huomattavasti mukavampaa kuin "minä en halua" -kausi, mutta alan jo itsekin kuulostaa nauhurilta, kun vastaan samoihin kysymyksiin kerta toisensa jälkeen.

 

[taustalla]

Meidän tytöllä on menossa vasta "mikä tämä on?" -kausi, mutta tuhannen vastauskerran jälkeen olen alkanut tehdä silleen, että esitän vastakysymyksen, että "no mikäs luulet, että se on?". Joskus auttaa ja lapsi vastaa itse, että "no tietenkin ..." ihan sellaisella äänellä, että ootko vähän pöljä. Siihen sitten yleensä tuumaan, että "no siinä näet, tiedäthän jo itsekin mikä se on, ei sitä tarvitse kysyä, jos tietää jo vastauksen". Joskus auttaa ja menee ehkä peräti 5 minuuttia ennen seuraavaa kysymystä, mutta joskus taas ei...

Missä iässä keskimäärin nää "mikä tämä on?" ja "Missä isi on?" -kysymykset vaihtuu miksi-miksi -kysymyksiin?

 

[äiti77]

mulla kolme vuotias kyselee kans enemmäin kuin tarpeeks!

 

[mervi]

Meillä on kotona viisivuotias kyselijä! Minne sinä laitoit sen? Miksi? Mutta mitä sinä aiot tehdä sillä? Miksi? Kuka sanoi? Mutta kuka? Miksi? Mutta mutta mutta...... Lista on loputon.. :headwall:

 

[tiituli]

sanotaan näin, pahin kyselyikä loppuu siinä 1/2-1.v alotuksesta, riippuu lapsesta, mutta mulla on jo vanhin ylä-asteella ja pari ala-asteella, niin vieläkin tulee MIKSI-kysymyksiä, + kysymyksiä, joihin on mahdoton vastata.

 

[sinttu]

Meidän tyttö 3v2kk kyselee myös vähän väliä "miksi, miksi ei, entäs sitten, minne?" Ei hirveästi toistele samaa, mutta joskus kun toistelee riittävästi, totean, että "no, mitäs itse luulet" tai "No, miksi sitten ei" tms. Vastaa sitten itse vähän työlästyneesti, että ompa tyhmä äiti... =)

Toisaalta kohtuuden nimessä pitäisi jaksaa vastailla. Mielestäni pahin kyselykausi menee vuodessa ohi, mutta tietty määrä uteliaisuutta pitäisi jäädä, eikä sitä tukahduttaa. Eli isommankin lapsen järkevät kyselyt ovat hieno asia, joihin kannattaa jaksaa vastailla - sehän osoittaa, että lapsi luottaa vanhempiinsa tiedon lähteinä ja ihmisinä, jotka haluavat hänelle vastata.

 

[Tiia]

meillä kanssa rupeaa jo kyllästyttää, tyttö kyselee vaikka tietäisikin vastaukset, usein kysynkin siis takasin että no miksikös se nyt näin tehtiinkään? ja joskus sanosn että ollaan hetki hiljaa, jutellaan taas kohtaa, se toimii hyvin meillä.