T
Tittamari
Vieras
Mikähän mun miestä taas saatana vaivaa. Ei puhu mulle mitään, ei soita paitsi jos on töistä tullessa kaupan kautta tulossa. Sillonkin kerran viikossa. Ei kerro mulle mitään, ei jaa mun kanssa mitään. Rupes niin vituttamaan eilen, että aloin kyselemään et mikä helvetti nyt on kun ei mulle voi mitään jutella. No töissä kuulema rankkaa.
Lapsille on kyllä normaalisti, ja juttelee ja nauraa. Jopa soittelee niille (koululaisille), mulle hyvä kun moi pystyy sanomaan. Mitään en ole tehny, mutta mulle pitää mieltään osottaa kun töissä on rankkaa (oman sanomansa mukaan). Uhkasin erolla, jos ei ala meno muuttumaan. Ei tässä ole mitään järkeä, ettei ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä ja tyyppi on kuin olisin ilmaa. Hänen mielestään vähänkin tiukempi keskustelu on riitelyä, eikä hän suostu riitelemään. Yritä siinä sitten turhautuneena jutella mistään...
Kuunteli vaan kun minä paasasin asiasta puoli tuntia, ja sitten sai puhahdettua, että hänen mielestään ei tarvitse koko ajan olla sanomassa että välittää, eikä joka viikko kysyä että onko meillä kaikki hyvin. Sen pitäisi olla itsestäänselvää. Joo, juuri näin, ihan on itsestäänselvää että kaikki on hyvin, eikä siitä tarvitse nyt jutella, kunhan ollaan ja kärsitään hiljaisuudessa, kaikki on hyvin.
En jaksa enää tuota kusipäätä, ei tämä ole parisuhde jossa saa puhua seinille kun toista ei kiinnosta.
Lapsille on kyllä normaalisti, ja juttelee ja nauraa. Jopa soittelee niille (koululaisille), mulle hyvä kun moi pystyy sanomaan. Mitään en ole tehny, mutta mulle pitää mieltään osottaa kun töissä on rankkaa (oman sanomansa mukaan). Uhkasin erolla, jos ei ala meno muuttumaan. Ei tässä ole mitään järkeä, ettei ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä ja tyyppi on kuin olisin ilmaa. Hänen mielestään vähänkin tiukempi keskustelu on riitelyä, eikä hän suostu riitelemään. Yritä siinä sitten turhautuneena jutella mistään...
Kuunteli vaan kun minä paasasin asiasta puoli tuntia, ja sitten sai puhahdettua, että hänen mielestään ei tarvitse koko ajan olla sanomassa että välittää, eikä joka viikko kysyä että onko meillä kaikki hyvin. Sen pitäisi olla itsestäänselvää. Joo, juuri näin, ihan on itsestäänselvää että kaikki on hyvin, eikä siitä tarvitse nyt jutella, kunhan ollaan ja kärsitään hiljaisuudessa, kaikki on hyvin.
En jaksa enää tuota kusipäätä, ei tämä ole parisuhde jossa saa puhua seinille kun toista ei kiinnosta.
