Uskonnot olisi itseasiassa mielenkiintoinen keskustelunaihe, ainakin itselleni on. Nimenomaan keskusteluun, ei väittelyyn. Kun suhtautuu asioihin uteliain avoimin mielin, kuuntelee mitä toisella on sanottavaa, kerrottavaa omastaan eikä tuputa ja tuomitse toista. Jokaiselle on omassa uskossaan niitä pyhiä asioita, joita edes toinen ei voi ymmärtää, kun ei tunne tätä uskontoa muuten kuin "kuulopuheissa" ja omissa, uskaltaisinko sanoa, ennakkoluuloissaan. On ihmisiä jotka suhtautuu kaikkeen outoon pelosekaisin tuntein ja pyrkii kieltämään kaiken uuden ja oudon, niin varmaan uskontojen kanssakin.Onko siinä sitten ihan oikeasti se pelkokin siinä keskustelussa sitten, se oma vahvuus tai epävarmuus, joka ei sallikaan ottaa ajatuksiinsa sulateltavaa mistään erilaisesta. Mitä siinä pitää pelätä jos oma usko on vahva??
Usko on minusta kuitenkin se elämän vahvuus ja heikkous, se että tietää saavansa turvan ja on lupa olla heikko, vain se pieni ihminen. Ei silloin toisen pienen ihmisen ajatukset ja sanat pitäisi olla "vaarallisia".
Usko on se joku yhteys sinne korkeampaan voimaan, oli se sitten minkäniminen vaan. Sallitaan jokaisen pitää se yhteytensä tai olla pitämättä, mutta keskustellaan rauhallisesti, ei paatoksellisesti, saarnaten eikä muita tuomiten. Sillä ei kai ihmisellä kuitenkaan missään uskossa ole annettu valtaa antaa sitä "viimeistä tuomiota".