Kehopositiivisuuden ei ole tarkoitus ihailla tai ylistää lihavuutta, palovammoja, puuttuvia raajoja, sairaalloista laihuutta, raskauden aiheuttamia vaurioita tai ihosairauksia. Pointti on, että mikään kehollinen "poikkeama" ei tee kehosta arvotonta, rumaa, käyttökelvotonta tai ihmisyyttä määrittävää.
25 vuotta lihavana eläneenä rohkenen sanoa että lihavuuteen herkästi liittyvät itsetunto-ongelmat, alemmuuden tunne ja häpeä vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin paljon voimakkaammin ja suoremmin kuin lihavuuden fysiologiset vaikutukset. Totta kai terveeseen painoon kannattaa pyrkiä, mutta kunnes se tapahtuu tai jos ei tapahdu, niin on järjetöntä että ihminen kärsii sydän- ja verisuonitautien lisäksi mielialaongelmista, yksinäisyydestä, vaikeuksista työmarkkinoilla... sitä kaikkea on luvassa kun ihminen näkee itsensä rumana ja alempiarvoisena ja uskoo ympäristön luokittelevan hänet kelvottomaksi yksiköksi ensisilmäyksellä.
Kehopositiivisuus ei tarkoita että on ihanaa olla lihava. Se tarkoittaa että voi olla ihana ja elää ihanaa elämää samalla kun on myös lihava (ja ehkä pyrkiä siihen terveeseen painoon, mutta se ei määritä kumpaakaan edellisistä).
