707
eihän niitä tarvitse mihinkään. suorastaan tyhmä ajatus. etu- ja sukunimi riittävät hyvin. niin miksi??
.....
Samannimisiä on aika paljon. Monesti toinen etunimi käy lisänä esim. yliopiston sähköpostiosoitteissa jne. Ihan käytännön syistä toinen nimi on tarpeen.
vieraus
Ihan vaan siksi että tahdottiin antaa useampi nimi. Tietty tuokin täysin samannimisten ihmisten lista lyhenee huomattavasti.
vierass
Heillä on kaksi, jotta eivät joka paikassa joudu selittelemään, ettei heillä ole kuin yksi nimi. Toisella vanhemmallani on vain yksi nimi ja hän joutuu joka paikassa papereita täytettyään selittämään, ettei hänellä ole toista nimeä.
Yhdet nimet
Meidän lapsilla on vain yhdet etunimet syystä että me vanhemmat emme ole omia toisia nimiämme tarvinneet koskaan. Eikä myöskään haluttu keksimällä keksiä lisää nimiä kun yhdet hyvät löytyi. Etunimi ja sukunimi ei kumpikaan ole sieltä yleisimmästä päästä, niin eiköhän erotu ihan vaan omana itsenään omalla etunimellään.
Hmm...
No eipä tuohon kummempaa syytä ole. Kai sitä ajatteli, että lapset voivat ottaa käyttöön toisen nimen jos eivät ekasta tykkää. Mutta eipä tuohon vielä ole ollut tarvetta, ja helpompaahan se nimen vaihtajan on valita kokonaan uusi ja mieleinen. Jote vastaan, että ihan tavan vuoksi annettiin 2-3 nimeä.
Lapsilla ei ole kokonimikaimoja, eikä varmaan tulekaan.
Lapsilla ei ole kokonimikaimoja, eikä varmaan tulekaan.
Ihan hyvä kysymys, koska itse mietin toissapäivänä että miksi joku antaa lapselleen vain yhden etunimen. Törmäsin nimittäin ensimmäistä kertaa sellaiseen. Tykkään lukea lehdestä kirkollisista, että mitä nimiä porukka antaa lapsilleen, ja siellä oli tällainen vain yhdellä etunimellä varustettu ja en ole kyllä ennen törmännyt. 
Eipä siinä, saahan sitä antaa yhden tai kolme nimeä ihan vapaasti miten tykkää. Ite jotenkin ajattelen sen vanhan sanonnan mukaan, että "rakkaalla lapsella on monta nimeä". Niin jotenkin tuntuu että tällaisten yksinimisten vanhemmat on vaan paiskannu sen yhen pakollisen nimen eikä oo jaksanut sen enempää sitten keksiä. Mutta siis tää on vaan mun mielikuva, en sinänsä tuomitse ketään vaikka tykkäiskin vaan antaa sen yhden nimen. Jokaisen oma asia.
Meidän lapsilla on kolme etunimeä kaikilla. Halusin heille monta nimeä. Ensinnä nimiä on kiva keksiä. Toisekseen meillä kaikkien etunimet on vähän erilaisia joten toisissa nimissä sitten on sellaista yhdistävää tekijää ja kolmas on sitten sellainen extranimi, jos vaikka joskus haluaa ottaa taiteilijanimeksi tai jotain sellaista. Mun mielestä on kiva kun niitä nimiä on useampia. Mun miehelläkin on kolme etunimeä, mulla itella "vaan" kaksi, joten näen sen ihan luonnollisena jatkumona että lapsillakin on sitten useampia nimiä.
Eipä siinä, saahan sitä antaa yhden tai kolme nimeä ihan vapaasti miten tykkää. Ite jotenkin ajattelen sen vanhan sanonnan mukaan, että "rakkaalla lapsella on monta nimeä". Niin jotenkin tuntuu että tällaisten yksinimisten vanhemmat on vaan paiskannu sen yhen pakollisen nimen eikä oo jaksanut sen enempää sitten keksiä. Mutta siis tää on vaan mun mielikuva, en sinänsä tuomitse ketään vaikka tykkäiskin vaan antaa sen yhden nimen. Jokaisen oma asia.
Meidän lapsilla on kolme etunimeä kaikilla. Halusin heille monta nimeä. Ensinnä nimiä on kiva keksiä. Toisekseen meillä kaikkien etunimet on vähän erilaisia joten toisissa nimissä sitten on sellaista yhdistävää tekijää ja kolmas on sitten sellainen extranimi, jos vaikka joskus haluaa ottaa taiteilijanimeksi tai jotain sellaista. Mun mielestä on kiva kun niitä nimiä on useampia.
Mun miehelläkin on kolme etunimeä, mulla itella "vaan" kaksi, joten näen sen ihan luonnollisena jatkumona että lapsillakin on sitten useampia nimiä.
"..."
En ole ja koskaan tajunnut. Kaksi nimeä vielä ymmärtää, mutta ihan hullua antaa kolme.
Itselläni ei ole kuin yksi nimi, enkä kyllä ole joutunut asiaa yli neljänkymmenen vuoden aikana kellekään selittelemään.
Itselläni ei ole kuin yksi nimi, enkä kyllä ole joutunut asiaa yli neljänkymmenen vuoden aikana kellekään selittelemään.
Hmm...
Jos historiaan mennään, niin useamman etunimen tapa tuli kuninkaallisilta rahvaan keskuuteen. 1900-luvun alussa syntynyt isoäitini piti kolmen nimen rimpsuja alemman sosiaaliluokan merkkeinä (vrt. nää nykyajan c:llä varustetut lähiönimet). Mutta siitä on tosiaan vuosisata, ja nykyään kolme nimeä ei kummempia viboja kenessäkään herätä. Ihan taustoiksi vaan.